Hugh Howey

8 vaikuttavaa kirjojen naishahmoa

naiset

Kirjablogeissa vietetään 18.-24.7. naistenviikkoa, ja Tuijata-blogin Tuija emännöi siihen liittyen naistenviikon haastetta. Haasteeseen voi osallistua esimerkiksi lukemalla naisten kirjoittamia kirjoja, havainnoimmalla naiskuvia tai käsittelemällä viikon nimipäiväsankareihin liittyviä kirjoja. Itse ajattelin listata lempinaishahmoni kirjallisuudesta. Kaikki suosikeistani esiintyvät suhtellisen suosituissa teoksissa, mutta hyvin kirjoitettuja naisia löytyy tietenkin myös vähemmän tunnetuista kirjoista.

naistenviikko-2016Hermione Granger
J. K. Rowling: Harry Potter -sarja
Hermione on yksi lempihahmoistani, ja häneen on aina helppo samaistua Pottereita lukiessa. Alussa hän on aika näsäviisas ja hieman ärsyttävä, mutta nopeasti hänestä kasvaa fiksu, rohkea ja taitava noita. Hän tykkää lukea ja rakastaa kirjoja, ja onkin hauskaa että aktiivisena päähenkilönä voi olla myös kirjaviisas kympin tyttö. Hermione on selvästi aktivistiluonne, ja hänet löytää milloin vapauttamasta kotitonttuja tai perustamasta Albuksen kaartia. Hän myös tasapainottaa hyvin Harrya ja Ronia. Ilman häntä Harry ei olisi luultavasti selvinnyt monistakaan seikkailuista yhtä kunniakkaasti kuin nyt.

Elizabeth Bennet
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Ihastuin BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjaan (1995) ennen kuin luin itse kirjaa, joten yhdistän hahmon hyvin vahvasti häntä näytelleeseen Jennifer Ehleen. Viidestä sisaruksesta toiseksi vanhin Lizzy on älykäs ja hilpeä nuori nainen. Perheen vähävaraisuudesta huolimatta hän haluaisi mennä naimisiin rakkaudesta eikä pelkästään taloudellisen turvan takia. Siinä välissä pitäisi tasapainotella omituisten ja välillä hävettävienkin perheenjäsenten kanssa. Elizabethin ja herra Darcyn rakkaustarina ei ole mikään itsestäänselvyys, ja Elizabethkin joutuu tarinan kuluessa kypsymään ja tarkistamaan omat ennakkoluulonsa.

Jane Eyre
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
Jane Eyre on kiinnostava hahmo. Hän on hiljainen, hyväkäytöksinen ja arkisen näköinen nainen, jolla on kuitenkin rikas sisäinen elämä ja joka ulkokuorensa takana tuntee hyvin vahvasti. Hän on kasvanut syrjittynä ottolapsena rikkaassa sukulaisperheessä ja sittemmin ankeissa oloissa sisäoppilaitoksessa. Hänen elämänsä muuttuu, kun hänet palkataan kartanoon kotiopettajattareksi. Jane yllättää sisäisellä voimallaan ja vahvalla moraalillaan: vaikka tarjolla olisi rakkautta ja taloudellista turvaa, hän ei voi toimia vastoin omia arvojaan ja kääntyy sen sijaan pois. Jane on hyvin realistisesti kuvattu hahmo, ja ilmeisesti hänessä on paljon omaelämäkerrallisia aineksia kirjailijasta itsestään.

Lyra Belacqua 
Philip Pullman: Universumien tomu -sarja
Nuori Lyra on mielenkiintoinen ja monipuolinen hahmo, ja hän käy fantasiatrilogian aikana läpi melkoisen kasvutarinan. Alussa hän on omapäinen ja itsekäs lapsi, joka valehtelee sujuvasti itsensä ulos milloin mistäkin tilanteesta ja jolla ei ole lainkaan käytöstapoja. Odottamattomat seikkalut kasvattavat hänestä hieman viisaamman, rohkean nuoren naisen, joka osaa myös uhrautua muiden puolesta. Hän ei menetä oveluuttaan tai itsepäisyyttään, mutta osaa ehkä käyttää niitä paremmin. Kiinnostavan lisän Lyran hahmoon tuo hänen daimoninsa Pantalaimon.

Éowyn
J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
Täytyy sanoa, että Tolkienin kirjasarjassa ei ole kovin montaa aktiivista naishamoa, joista voisi valita. Näistä muutamasta Éowyn on kuitenkin ehdottomasti kovin tyyppi (Arwen ei tee oikeastaan muuta kuin hymistelee ja Galadriel antaa lahjoja). Toisaalta Éowyninkin ansio on siinä, että hän haluaa olla kuin mies ja karkaa taistelemaan. Hän on kuitenkin sitkeä luonne, joka ei anna helposti periksi. Hän huomioi myös Merrin ja otti tämän mukaansa taisteluun, kun kukaan miehistä ei ottanut hobittia vakavasti. Éowyn oli pitkään yksipuolisesti rakastunut Aragorniin, mutta onneksi hänkin löytää onnellisen loppunsa ja oppii että elämässä on muutakin kuin kuolemaa ja taistelua.

Arya Stark
George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu
Valtaistuinpelissä
ja sitä seuranneissa kirjoissa kaikki Starkit ovat olleet lempihahmojani, ja erityisesti nuori Arya. Hänessä on paljon samaa kuin Éowynissa: hänkin kieltäytyy perinteisestä naisen roolista ja haluaa ompelemisen sijaan taistella. Veljeltään hän saa miekan ja isä järjestää hänelle opettajan antamaan miekkailutunteja. Arya on itsepäinen ja vahva hahmo, ja on nuoresta iästään huolimatta selviytynyt jo vaikka mistä. Minulla on vielä viimeisin ilmestynyt kirja lukematta (ja monta kautta sarjaa katsomatta), joten en tiedä mitä Aryalle käy. Luotan kuitenkin siihen, ettei Martin tapata häntä – kuulemma hänen vaimonsa on sanonut ottavansa eron, mikäli Arya kuolee. Toivottavasti hänestä kasvaa entistä vahvempi nuori nainen ja merkittävämpi henkilö kirjassa.

Katniss Everdeen
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Katniss kuuluu taisteleviin naisiin samoin kuin Éowyn ja Arya, mutta hänen kohdallaan kyse ei ole kapinasta naisen roolia vastaan vaan ensin perheen ruokkimisesta ja myöhemmin hengissä selviytymisestä. On aina mukavaa lukea hahmoista jotka ovat erityisen hyviä jossain, ja Katnissin ehdoton bravuuri on jousiammunta. Hän on toisaalta kova taistelija ja valmis tekemään mitä tahansa perheensä puolesta, mutta toisaalta myös hyvin haavoittuvainen. Mikään supliikkinainen hän ei ole, eikä vallankumouksen keulakuvana toimiminen käy ihan helposti. Ympärillä on myös Peetan ja Galen muodostama kolmiodraama, eikä ole lainkaan selvää kumman Katniss valitsee. Myös Katniss käy kirjojen aikana läpi melkoisen kasvun henkilönä.

Juliette Nichols
Hugh Howey: Siilo
Juliette on uusin tulokas lempihahmokategoriassani. Hän on päähenkilö Siilon saagan ensimmäisessä kirjassa, syvätasolta kotoisin oleva nuori nainen, josta tulee erinäisten tapahtumien kautta seriffi. Hän alkaa selvittää siilon mysteeriä ja onnistuukin siinä. En ole vielä lukenut saagan viimeistä osaa, joten Julietten lopullinen kohtalo on vielä auki. Joka tapauksessa älykkään ja vahvatahtoisen nuoren naisen seikkailuista on mukava lukea.

Ketkä ovat sinun lempinaishahmojasi kirjallisuudessa?

12 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Haasteet, Listaukset

Hugh Howey: Siirros

siirrosMenettely. Ohjeet. Menettely. Ohjeet. Hän oli lukenut niitä sen verran, että osasi olla huolissaan, kummastella, mihin oli sekaantunut. Helen oli ollut oikeassa varoittaessaan häntä, mutta hänen vaimonsa ei ollut arvannut vaaran mittakaavaa.

Lue myös arvio sarjan ensimmäisestä osasta

Siirros jatkaa Siilon saagaa itsenäisenä jatko-osana. Tapahtumat sijoittuvat parisataa vuotta ennen ensimmäisen kirjan tapahtumia, ja kirjassa liikutaan monella eri aikatasolla.

Alussa seurataan pääosin kongressiedustaja Donaldia, joka entisenä arkkitehtinä saa tehtäväkseen suunnitella maanalaisen bunkkerin ihmisten pakopaikaksi ydinonnettomuuden varalta. Vähitellen hän alkaa hahmottaa, että on sekaantunut paljon isompaan suunnitelmaan kuin luulikaan. Lomittain Donaldin tarinan kanssa kuljetaan Troy-nimisen miehen mukana vajaa sata vuotta myöhemmin, kun tämä herätetään ensimmäiseen vuoroonsa ja saa tehtäväkseen ohjata siiloa numero yksi.

Siirros jatkaa ensimmäisen kirjan tapaan isolla kasalla ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä. Siilojen historia paljastuu pala palalta, niin kuin myös viisikymmentä siiloa käsittävän suunnitelman lopullinen tarkoitus.  Juoni kulkee hengästyttävää tahtia, eikä rauhallisia hetkiä juurikaan ole.

Toisaalta kirja on paljon Siiloa rikkonaisempi, kun joka toisessa luvussa vaihdetaan näkökulmahenkilöä ja pompitaan ajassa. Takasivulla olevaa aikajanaa joutuu vilkaisemaan useamman kerran, kun pitää miettiä että missä nyt mennään. Joka tapauksessa kirja koukuttaa pahasti ja vie mennessään.

Siirros ei missään nimessä ole onnellinen kirja, ja välillä tuntuu että henkilöhahmoille tapahtuu vain pahoja asioita tai he itse alkavat toteuttaa pahuuksia. Erityisesti se, kun Donald vihdoin löysi vaimonsa ja sai tietää mitä tälle oli tapahtunut, riipaisi kyllä vähän sydämestä.

Lopussa tarina nivotaan yhteen ensimmäisen osan kanssa, ja mukaan ilmestyy Siilosta tuttuja henkilöitä. Tarina ei jää niin jännään kohtaan kuin ensimmäisessä osassa, mutta viimeisen osan haluaa joka tapauksessa lukea. Tätä sarjaa ei kehuta turhaan!

Mielikuvat palasivat: muistot putosivat kuin pommit, sitten ne olivat tiessään. Pillerit vaikuttivat hiljalleen. Menneisyyden tuhoutuminen kesti aikansa.

Subjektiivinen tuomio: ****

Ajattelin ensin, ettei tämä kirja käy oikein mihinkään lukuhaasteen 2016 kategoriaan, mutta sitten tajusin että siitä voi tehdä kirjanaaman (kohta 5). Hahaa.

Hugh Howey: Siirros
Like kustannus 2015
527 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

3 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Scifi

Hugh Howey: Siilo

siiloJuliette tarkasteli elämäänsä uudesta, varhaisaamulla käydyn keskustelun avaamasta näkökulmasta. Hän oli aina pitänyt siiloa itsestäänselvyytenä. Pappien mukaan se oli aina ollut olemassa.

Hugh Howeyn Siilo hyppää suoraan tarinaan sen kummempia selittelemättä. Alkusivuilla päästään seuraamaan siilon sheriffin, Holstonin, matkaa kuolemaan. Hän haluaa ulos, ja sellaisille edessä on puhdistustuomio myrkyllisessä ulkoilmassa.

Myös Holstonin vaimo oli muutamaa vuotta aikaisemmin passitettu puhdistamaan omasta tahdostaan. Oliko tämä saanut jotain selville? Mitä siilon ulkopuolella todella on? Nuori Juliette alkaa selvittää asiaa ja yrittää selvittää siilon salaisuuden.

Siilo on heti alusta alkaen mahdottoman koukuttava kirja, joka imaisee mukaansa. Howey ei sen kummemmin selittele luomaansa maailmaa tai sen käytäntöjä, vaan ne avautuvat pikku hiljaa tarinan edetessä. Lukijalle jää päättelyn ja asioiden yhdistämisen nautinto. Yhtenä päähenkilönä on fiksu nuori nainen, mikä on virkistävää. Joiltakin osin Siilosta tulee vähän Nälkäpeli-fiilis – siinä maalailtiin samalla tavalla ikäviä kuvia ihmiskunnan tulevaisuudesta ja kaiken keskellä oli vahva naishahmo.

Siilon juonenkäänteet ovat oikeasti yllättäviä, ja pian käy selväksi ettei Howey pelkää tappaa henkilöitään. Päähenkilöiden matkassa saa aidosti jännittää, miten tarina päättyy ja kuka selviää hengissä, koska mikään ei ole varmaa.

Kirjan lopussa solmitaan juonenpätkät yhteen tyydyttävästi, mutta kuitenkin jää sopivasti odotettavaa seuraavilta kirjoilta.  Ainoat miinuspisteet tulevat siitä, että Siilon jatko-osa sijoittuu monta sataa vuotta ennen Siiloa, ja ensimmäisen kirjan tarina saa jatkoa vasta sarjan kolmannessa kirjassa. Oh noes!

Mutta sainpa vihdoin tämän luettua! Siilo oli lukulistallani jo vuoden 2014 kirjamessupostauksessa. Nyt se pääsee vuoden 2016 lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jossa joku kuolee. (Ihastuttavaa, tiedän.)

Subjektiivinen tuomio: *****

Osta kirja Adlibriksesta*

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Scifi