J. K. Rowling

Harry Potter and the Cursed Child

cursedchild
A busy and crowded station, full of people trying to go somewhere. Amongst the hustle and bustle, two large cages rattle on top of two laden trolleys. They’re being pushed by two boys, JAMES POTTER and ALBUS POTTER. Their mother, GINNY, follows after. A thirty-seven-year-old man, HARRY, has his daughter LILY on his shoulders.”

Minulla ei ollut erityisiä odotuksia uuden Harry Potter -näytelmän käsikirjoituksen suhteen, mutta pakkohan se oli hakea kaupasta luettavaksi. Kahdeksas Potter-tarina sijoittuu 19 vuotta Kuoleman varjeluksien jälkeen, ja ensimmäinen kohtaus jatkuu suoraan siitä, mihin viimeinen kirja loppui.

Harry, Ron, Hermione, Ginny ja Draco ovat nyt lähes nelikymppisiä ja perheellisiä aikuisia. Tarinan varsinaisia päähenkilöitä ovat nuoret Albus Potter ja Scorpius Malfoy, jotka ystävystyvät Tylypahkassa. Albus lajitellaan Luihuisten tupaan, eikä koulu tunnu oikein sujuvan. Kuuluisasta Harry-isästä tuntuu olevan vain haittaa.

Samaan aikaan huhutaan, että taikaministeriö olisi löytänyt yhden jäljelle jääneen ajankääntäjän. Albus riitelee isänsä kanssa ja kuulee sitten sattumalta Harryn ja Amos Diggoryn keskustelun. Vanha Diggory vaatii, että jos ajankääntäjä on löydetty, joku matkustaisi menneisyyteen ja toisi kolmivelhoturnajaisissa kuolleen Cedricin elävänä takaisin. Kapinoivat pojat tekevät tästä oman seikkailuretkensä ja päättävät lähteä menneisyyteen pelastamaan Cedriciä. Kaikki ei tietenkään suju suunnitelmien mukaan, ja pian pojat ovat kehitelleet aikamoisen sotkun ympärilleen.

Lempihahmoni on ehdottomasti Scorpius Malfoy, joka on tuvastaan ja perhetaustastaan huolimatta varsin sympaattinen poika. Turhin hahmo tuntui olevan idiootiksi kirjoitettu Ron Weasley, josta lukiessa ihmettelee miten Hermione kestää tätä. Ajankääntäjän ansiosta kirjassa tavataan lyhyesti useita sarjasta tuttuja hahmoja, myös sellaisia jotka ovat jo kuolleet.

Näytelmämuotoa on yllättävän helppo ja nopea lukea. Tarinaa kuljettavat eteenpäin hahmojen repliikit ja satunnaiset näyttämöohjeet. Juonenkäänteet seuraavat toisiaan nopeasti, ja ainakin kerran hämmennyin kun nuoret hahmot päättävät lähteä Lontoosta Godrickin notkoon ja seuraavassa kohtauksessa he ovat jo siellä. Miten he muka sinne pääsivät huomaamatta? Tietysti on ymmärrettävää, ettei näytelmässä voi jaaritella turhia.

Pahaksi onneksi luin etukäteen Juuso Määttäsen arvion näytelmästä Nyt-liitteessä. Hän paitsi haukkui käsikirjoituksen täysin, myös spoilasi siitä kaikki olennaiset kohdat. Niinpä tarinan edetessä ei tullut mitään suuria yllätyksiä. Määttänen oli kuitenkin oikeassa moittiessaan tarinan logiikkaa, esimerkiksi ajankääntäjien toimintaa. Monet tarinan käänteet muistuttavat enemmän fanifiktiota kuin perinteisiä Pottereita. Pari kertaa oli pakko nauraa, sen verran älyttömiä juttuja tuli vastaan.

Kaikesta huolimatta kirja oli varsin koukuttava, ja oli hauska palata Tylypahkan maailmaan. Vaikka voi arvata että loppu on suhteellisen onnellinen, tarina on pakko lukea että tietää kuinka asiat saadaan takaisin mallilleen. Hienointa olisi tietysti nähdä itse näytelmä, mutta sen puutteessa käsikirjoitus on ihan mukiinmenevä korvike. Kun kirjaa lukee irrallisena jatko-osana eikä ihan täysin Potter-sarjaan kuuluvana, siitä saa eniten irti ja sille voi antaa neljä tähteä.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Näytelmä. 

Subjektiivinen tuomio: ****

J. K. Rowling, John Tiffany, Jack Thorne
Harry Potter and the Cursed Child
352 sivua

Little, Brown 2016

Osta kirja Adlibriksesta*
Ennakkotilaa suomenkielinen kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Näytelmät

8 vaikuttavaa kirjojen naishahmoa

naiset

Kirjablogeissa vietetään 18.-24.7. naistenviikkoa, ja Tuijata-blogin Tuija emännöi siihen liittyen naistenviikon haastetta. Haasteeseen voi osallistua esimerkiksi lukemalla naisten kirjoittamia kirjoja, havainnoimmalla naiskuvia tai käsittelemällä viikon nimipäiväsankareihin liittyviä kirjoja. Itse ajattelin listata lempinaishahmoni kirjallisuudesta. Kaikki suosikeistani esiintyvät suhtellisen suosituissa teoksissa, mutta hyvin kirjoitettuja naisia löytyy tietenkin myös vähemmän tunnetuista kirjoista.

naistenviikko-2016Hermione Granger
J. K. Rowling: Harry Potter -sarja
Hermione on yksi lempihahmoistani, ja häneen on aina helppo samaistua Pottereita lukiessa. Alussa hän on aika näsäviisas ja hieman ärsyttävä, mutta nopeasti hänestä kasvaa fiksu, rohkea ja taitava noita. Hän tykkää lukea ja rakastaa kirjoja, ja onkin hauskaa että aktiivisena päähenkilönä voi olla myös kirjaviisas kympin tyttö. Hermione on selvästi aktivistiluonne, ja hänet löytää milloin vapauttamasta kotitonttuja tai perustamasta Albuksen kaartia. Hän myös tasapainottaa hyvin Harrya ja Ronia. Ilman häntä Harry ei olisi luultavasti selvinnyt monistakaan seikkailuista yhtä kunniakkaasti kuin nyt.

Elizabeth Bennet
Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Ihastuin BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -minisarjaan (1995) ennen kuin luin itse kirjaa, joten yhdistän hahmon hyvin vahvasti häntä näytelleeseen Jennifer Ehleen. Viidestä sisaruksesta toiseksi vanhin Lizzy on älykäs ja hilpeä nuori nainen. Perheen vähävaraisuudesta huolimatta hän haluaisi mennä naimisiin rakkaudesta eikä pelkästään taloudellisen turvan takia. Siinä välissä pitäisi tasapainotella omituisten ja välillä hävettävienkin perheenjäsenten kanssa. Elizabethin ja herra Darcyn rakkaustarina ei ole mikään itsestäänselvyys, ja Elizabethkin joutuu tarinan kuluessa kypsymään ja tarkistamaan omat ennakkoluulonsa.

Jane Eyre
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
Jane Eyre on kiinnostava hahmo. Hän on hiljainen, hyväkäytöksinen ja arkisen näköinen nainen, jolla on kuitenkin rikas sisäinen elämä ja joka ulkokuorensa takana tuntee hyvin vahvasti. Hän on kasvanut syrjittynä ottolapsena rikkaassa sukulaisperheessä ja sittemmin ankeissa oloissa sisäoppilaitoksessa. Hänen elämänsä muuttuu, kun hänet palkataan kartanoon kotiopettajattareksi. Jane yllättää sisäisellä voimallaan ja vahvalla moraalillaan: vaikka tarjolla olisi rakkautta ja taloudellista turvaa, hän ei voi toimia vastoin omia arvojaan ja kääntyy sen sijaan pois. Jane on hyvin realistisesti kuvattu hahmo, ja ilmeisesti hänessä on paljon omaelämäkerrallisia aineksia kirjailijasta itsestään.

Lyra Belacqua 
Philip Pullman: Universumien tomu -sarja
Nuori Lyra on mielenkiintoinen ja monipuolinen hahmo, ja hän käy fantasiatrilogian aikana läpi melkoisen kasvutarinan. Alussa hän on omapäinen ja itsekäs lapsi, joka valehtelee sujuvasti itsensä ulos milloin mistäkin tilanteesta ja jolla ei ole lainkaan käytöstapoja. Odottamattomat seikkalut kasvattavat hänestä hieman viisaamman, rohkean nuoren naisen, joka osaa myös uhrautua muiden puolesta. Hän ei menetä oveluuttaan tai itsepäisyyttään, mutta osaa ehkä käyttää niitä paremmin. Kiinnostavan lisän Lyran hahmoon tuo hänen daimoninsa Pantalaimon.

Éowyn
J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
Täytyy sanoa, että Tolkienin kirjasarjassa ei ole kovin montaa aktiivista naishamoa, joista voisi valita. Näistä muutamasta Éowyn on kuitenkin ehdottomasti kovin tyyppi (Arwen ei tee oikeastaan muuta kuin hymistelee ja Galadriel antaa lahjoja). Toisaalta Éowyninkin ansio on siinä, että hän haluaa olla kuin mies ja karkaa taistelemaan. Hän on kuitenkin sitkeä luonne, joka ei anna helposti periksi. Hän huomioi myös Merrin ja otti tämän mukaansa taisteluun, kun kukaan miehistä ei ottanut hobittia vakavasti. Éowyn oli pitkään yksipuolisesti rakastunut Aragorniin, mutta onneksi hänkin löytää onnellisen loppunsa ja oppii että elämässä on muutakin kuin kuolemaa ja taistelua.

Arya Stark
George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu
Valtaistuinpelissä
ja sitä seuranneissa kirjoissa kaikki Starkit ovat olleet lempihahmojani, ja erityisesti nuori Arya. Hänessä on paljon samaa kuin Éowynissa: hänkin kieltäytyy perinteisestä naisen roolista ja haluaa ompelemisen sijaan taistella. Veljeltään hän saa miekan ja isä järjestää hänelle opettajan antamaan miekkailutunteja. Arya on itsepäinen ja vahva hahmo, ja on nuoresta iästään huolimatta selviytynyt jo vaikka mistä. Minulla on vielä viimeisin ilmestynyt kirja lukematta (ja monta kautta sarjaa katsomatta), joten en tiedä mitä Aryalle käy. Luotan kuitenkin siihen, ettei Martin tapata häntä – kuulemma hänen vaimonsa on sanonut ottavansa eron, mikäli Arya kuolee. Toivottavasti hänestä kasvaa entistä vahvempi nuori nainen ja merkittävämpi henkilö kirjassa.

Katniss Everdeen
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Katniss kuuluu taisteleviin naisiin samoin kuin Éowyn ja Arya, mutta hänen kohdallaan kyse ei ole kapinasta naisen roolia vastaan vaan ensin perheen ruokkimisesta ja myöhemmin hengissä selviytymisestä. On aina mukavaa lukea hahmoista jotka ovat erityisen hyviä jossain, ja Katnissin ehdoton bravuuri on jousiammunta. Hän on toisaalta kova taistelija ja valmis tekemään mitä tahansa perheensä puolesta, mutta toisaalta myös hyvin haavoittuvainen. Mikään supliikkinainen hän ei ole, eikä vallankumouksen keulakuvana toimiminen käy ihan helposti. Ympärillä on myös Peetan ja Galen muodostama kolmiodraama, eikä ole lainkaan selvää kumman Katniss valitsee. Myös Katniss käy kirjojen aikana läpi melkoisen kasvun henkilönä.

Juliette Nichols
Hugh Howey: Siilo
Juliette on uusin tulokas lempihahmokategoriassani. Hän on päähenkilö Siilon saagan ensimmäisessä kirjassa, syvätasolta kotoisin oleva nuori nainen, josta tulee erinäisten tapahtumien kautta seriffi. Hän alkaa selvittää siilon mysteeriä ja onnistuukin siinä. En ole vielä lukenut saagan viimeistä osaa, joten Julietten lopullinen kohtalo on vielä auki. Joka tapauksessa älykkään ja vahvatahtoisen nuoren naisen seikkailuista on mukava lukea.

Ketkä ovat sinun lempinaishahmojasi kirjallisuudessa?

12 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Haasteet, TOP-listat