Jalava

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta (Usvasyntyinen #1)

Se oli siinä kuin mahtava kulta-aarre. Niin uskomaton voimanlähde, että se venytti hänen ymmärryksensä rajoja. Aina tätä ennen hänen oli pitänyt pihtailla Onneaan, säilyttää sitä varastossa, käyttää sitä säästeliäästi pikku annoksina. Nyt hän tunsi olevansa kuin nälkiintynyt nainen ylhäisaatelisen juhlissa. Hän istui tyrmääntyneenä ja tunnusteli sisällään olevaa suunnatonta rikkautta.”

Jihuu, sainpas tämän luettua! Brandon Sandersonin Viimeinen valtakunta on ollut hyllyssäni vuodesta 2017 ja sen lukemiseenkin meni puoli vuotta. Kirja ei ollut missään nimessä huono, päin vastoin. Tarina vain käynnistyy verkkaisesti ja kuvailu on runsasta, onhan tämä(kin) trilogian ensimmäinen osa.

Hitaasta alusta huolimatta jaksoin jatkaa, koska katsoin keväällä Sandersonin luentotallenteita, ja kaikki hänen kirjansa ovat saaneet loistavia arvioita. Esimerkiksi The Way of Kings on saanut Goodreadsissa lähes 300 000 arviota, joista 73 % täydet viisi tähteä.

Usvasyntyinen-trilogiaan Sanderson on luonut synkän fantasiamaailman, jonka ehdottomasti kiehtovin osa on magiajärjestelmä. Allomantiaa osaavat henkilöt voivat liikuttaa itseään ja esineitä sekä vaikuttaa muiden tunteisiin metallien avulla. Tarina on pohjimmiltaan Ocean’s Eleven -tyyppinen juoni, jossa joukko taitavia tyyppejä lyöttäytyy yhteen suorittamaan mahdottomalta tuntuvaa tehtävää, tässä tapauksessa vallankumousta.

Mielenkiintoisin hahmo on Kelsier, taitava allomantikko, joka on koonnut koplan yhteen ja johtaa sitä erikoisella tyylillään. Varsinainen päähenkilö on katutyttö Vin, jonka kanssa lukija saa tutustua magian lainalaisuuksiin. Muuten henkilökaarti on varsin miespainotteinen, ja minun oli välillä vaikea erottaa koplan jäseniä toisistaan, niin hilpeitä kuin he olivatkin.

Ripaus romantiikkaakin löytyy, ja sain aina lukemiseeni vauhtia kun nuori aatelismies Elend ilmestyi näyttämölle. Varsinainen rakkaustarina tämä ei kuitenkaan ole, vaan pääpaino on juonittelussa ja ympäröivän maailman politiikassa. Hitaasti lämpeävä tarina palkitsee, kun siihen jaksaa syventyä. Lopussa tunnelma tiivistyy, ja ahmaisin viimeiset pari sataa sivua päivässä. Täytyy jossain vaiheessa jatkaa myös suomennettuihin jatko-osiin Ylenemisen kaivo ja Ajan sankari.

Subjektiivinen tuomio: ****

Brandon Sanderson
Viimeinen valtakunta
Jalava 2017
608 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia

Siri Pettersen: Odininlapsi

Maailman kirjat -haaste: Norja (10/195)
Mistä lukujonoon: 
Kirjamessuilta pokkarina.

Ennakko-odotukset: Paljon kehuttu, karuun pohjoiseen sijoittuva fantasiasarja. Kuulostaa hyvältä!

Juoni: Hirka elää isänsä kanssa rauhallista elämää pienessä mökissä Yminmaassa. Hän on kuitenkin erilainen kuin muut Riitti-rituaaliin valmistautuvat nuoret: häneltä puuttuu häntä. Hänen isänsä kertoo, että sudet purivat sen poikki kun Hirka oli vauva.

Viisitoistavuotiaana Hirka saa tietää totuuden. Hän on aina ollut hännätön, ihminen, pelätty odininlapsi toisesta maailmasta. Hän ei myöskään tunne Mahtia tai osaa syleillä muiden yminmaalaisten tapaan. Hirka tajuaa olevansa vaarassa ja joutuu pakenemaan vallanpitäjiä.

Riitti. Kaikki johtui siitä pahuksen Riitistä.
Kylmä turtumus palasi. Sydän hakkasi nopeammin.
’Kai niin on ennenkin käynyt?’ Hirka toisti. ’En voi mitenkään olla ainoa koko maailmassa? Koko yhdessätoista valtakunnassa?
Isä katsoi häntä. Silmät olivat syvällä päässä ja niiden ilme oli yhtä riutunut kuin hänen jalkansa. Asia siis oli niin. Hirka oli syntymästään viallinen, koska ei osannut syleillä. Hän oli sokea Mahdille. Häneltä puuttui se, mikä kaikilla muilla oli. Hän oli voimaton. Hännätön.
’”

Mikä toimi:

  • Kiehtova, kylmään pohjoiseen sijoittuva fantasiamaailman, jossa on myös ripaus magiaa. Taikuus ei ole kirjassa pääosassa, vaan enemmän keskitytään yhteiskunnalliset asioihin sekä vallan ja uskonnon kiemuroihin.
  • Pääpari Hirka ja Rime!

Mikä ei toiminut: 

  • Kirja on aikamoinen tiiliskivi (pokkari jossa yli 600 sivua) ja tarina lähtee hitaasti käyntiin. Kun sitten viimein alkaa tapahtua, henkilöhahmot vain tuntuvat säntäilevän paikasta toiseen, välillä ilman kunnon motiivia. En missään vaiheessa päässyt tarinaan kunnolla koukkuun.
  • Kirjan pääpahis jäi aika yksipuoliseksi hahmoksi.
  • Yminmaalaisten kiehtova taikuus jäi loppujen lopuksi aika vähälle käytölle. Entä mikä on häntien funktio?
  • Kirjan alussa olevasta kartasta ei saa selvää kiemuraisen fontin takia :D

Subjektiivinen tuomio: ***

Seuraavana lukulistalla: Trilogian seuraavat osat Mätä ja Mahti. Ehkä tarina lähtee paremmin liikkeelle?

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja.

Siri Pettersen
Odininlapsi (Korpinkehät #1)
Jalava 2016
614 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Nuortenkirjat / YA