”Leikkaa tämä sivu irti kirjasta. Teippaa se matkalaukkusi sisäpuolelle pysyvästi. Hammasharja. Lentoajat. Kynsiviila. Laastarit. Passi. Passi. Passi. Hiusharja. Adapteri. Adapteri. Joka ikinen piuha ja johto ja laturi. Yösukat. Uudestaan lentoajat. Kotiavaimet. Kotiavaimet. Kotiavaimet. KORVATULPAT. VARAKORVATULPAT. Ei koko meikkipussia. Voitko jo vähitellen oppia tämän. Kynä. Paituli. Hyvää matkaa.”
Ylipainolisämaksu on Kaisa Haatasen toinen romaani ja jatkoa viisikymppisen Tytti Karakosken kirjoituksille. Lue bloggaukseni Haatasen ensimmäisestä kirjasta Meikkipussin pohjalta.
Tällä kerralla Karakoski/Haatanen keskittyy blogipostausmaisissa teksteissään matkailuun, kuten nimestä ja kannesta voi päätellä. Käsiteltyä tulevat tärkeimmät osa-alueet aina aikuisperheiden lomailuista vaivalloisiin äiti/tytär-reissuihin, ruotsinlaivoihin ja matkalle pakkaamiseen.
Karakoskella on taas hauskoja oivalluksia ja samaistuttavia tilanteita ja matkakumppaneita. Erityisen huvittavasti (mutta kovin aidon oloiseksi) on kuvattu Tytin ja tämän äidin suhde. Kirja on viihdyttävä ja lyhyjen lukujen takia nopeasti luettu.
Ylipainolisämaksu ei kuitenkaan jostain syystä yltänyt aivan edeltäjänsä tasolle, eli se on siinä mielessä tyypillinen jatko-osa. Toisin kuin ensimmäisen kirjan kohdalla, en hymähdellyt tai hihitellyt ääneen tämän kanssa. Hyvä välipalakirja tämä on joka tapauksessa, vaikkapa juuri matkalukemiseksi.
Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Suomalaisesta naisesta kertova kirja.
Subjektiivinen tuomio: ***
Kaisa Haatanen
Ylipainolisämaksu
Johnny Kniga 2016
168 sivua
”Vuodessa on neljä juhlapyhää, joita tulisi kuin yhteisestä sopimuksesta viettää tietyllä tavalla. Itse en tee missään tapauksessa niin. Vuoden ensimmäinen juhlapyhä on vappu. Vappu on juhlista hirvittävin. Pelkkää kekkulointia ja sekoilua. Hengenvaarallista perseilyä, jos sallitte ilmauksen. Lisäksi sitä pitäisi juhlia kaksi päivää, mikä on typerä vaatimus.”