Maaliskuun 2023 kirjauutiset | KIRJARUUTU

Kirjaruutu on kirjallisuuteen keskittyvä viihteellinen ajankohtaisohjelma Youtubessa. Tervetuloa toisen jakson pariin!

Tilaa kanava Youtubessa – Kellokuvakkeesta saat halutessasi ilmoitukset päälle, kun uusi video julkaistaan.


Jaksomuistiinpanot

Kirjastot

Lukeminen

Kirja-ala

Palkintouutiset

Palkintoehdokkuudet

Kirjasome

Teosuutiset

Politiikkaa

Maaliskuun kirjasää

Lähetä uutisvinkki Kirjaruutuun lomakkeen kautta!

Mimmu Tihinen: Kello tuhat

Oli elokuun loppu.
Olin kahdeksannella luokalla.
Olin käynyt yläkoulua jo vuoden.
Tunsin jo kaikki luokkatoverini.
He tunsivat minut.

Äidinkielen tunnilla opettaja antoi tehtävän:
’Lue kirja ja tee siitä esitelmä’.
Esitelmä piti tehdä pareittain.”

Mimmu Tihisen Kello tuhat on nuorten selkokirja lukemisen vaikeudesta ja lukuilon löytämisestä. Jos en nyt ihan väärin muista, tämä on ensimmäinen lukemani selkoromaani. Kirja kertoo kasiluokkalaisesta Jessestä, joka harrastaa innokkaasti jalkapalloa mutta välttelee lukemista lukivaikeuden takia.

Koulussa tulee eteen mahdottomalta tuntuva tehtävä, kun pitää lukea haluamansa kirja ja pitää siitä esitelmä. Jesse saa parikseen kirjoista pitävän Ninnin, joka ehdottaa tehtävään runokirjaa. Jesse suostuu huomatessaan, että runokirja on todella lyhyt. Esitelmän teko on aikamoista kamppailua, mutta hän saa oppia, että lukeminen voi olla kivaakin ja runoja voi tulkita monella tavalla.

Minulle Kello tuhat oli nopeasti luettu, ihan kiva välipalakirja. Väljä taitto toi mieleeni aiemmin lukemani soljuvat säeromaanit, joten varsinkin alussa selkokieleen kuuluvat lyhyet, toteavat lauseet tuntuivat töksähteleviltä. Totuin kuitenkin tyyliin nopeasti.

Oli hauska huomata, miten tarinassa tuotiin esiin erilaisia vahvuuksia: Ninnillä oli parempi lukutaito mutta häntä jännitti esiintyminen (jep samaistun), joten Jesse sai ottaa suuremman roolin esitelmän pitämisessä luokalle. Myös kirjan erikoinen nimi saa selityksen tarinan lopussa.

Kirjan kohderyhmää ovat selkeästi vähän lukevat pojat, mutta selkokirjoja voisi hyvin suositella myös suomea opetteleville lukijoille. Pitäisi itsekin lukea useampi selkokirja, jotta voisi vertailla esimerkiksi suoraan selkokirjoiksi kirjoitettua teoksia (kuten tämä) ja selkomukautuksia.

Kannattaa lukaista myös Lastenkirjahyllyn ja Nelli Heinimon arviot kirjasta.

Lukukokemus: ***

Mimmu Tihinen
Kello tuhat
Pieni Karhu 2016
64 sivua

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe

’Mä haluaisin vaan olla kotona kokonaisen vuoden’, huokaan puolisolleni. Vaikka takana on kesäloma ja rauhallinen residenssijakso Haapsalussa, olen uupunut silkasta ajatuksesta, että minun täytyy taas ryhtyä suunnittelemaan ja säätämään syksyn opetuksia.
Tuosta lauseesta alkaa ajatusprosessi: Voisinko jäädä kotiin joksikin aikaa? Olla tekemättä töitä? Levätä.”

Nelikymppinen luovan alan sekatyöläinen saa tarpeekseen työnteosta ja päättää antaa itselleen lahjaksi vapaajakson. Puolen vuoden lomailu herättää paljon ajatuksia. Miksi vapaan ottaminen omilla rahoilla hävettää? Lapsen tekeminen olisi sovelias syy pitää taukoa työelämästä, mutta entä jos haluaa vain lomaa?

Pysähdyskokeessa on paljon samaistuttavia ajatuksia suorittamisesta, huijarisyndroomasta ja freelancerin elämästä. Tunnistin esimerkiksi vaikeuden pitää yrittäjänä arkivapaita, vaikka olisi työskennellyt iltoja tai viikonloppuja. Ajatuksia ei kuitenkaan kehitellä kovin pitkälle, ja kirja jää jotenkin hajanaiseksi.

Luin juuri ennen tätä Mia Kankimäen esikoiskirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa kertoja ottaa vapaata lähteäkseen Japaniin tutkimaan tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista. Myös Pysähdyskokeessa viitataan Kankimäen kirjaan ja inspiroidutaan siitä, mutta kirja tuntuu nopeasti kasatulta välityöltä esikuvaansa verrattuna.

Oikeastaan haluan tietää, kuka ja millainen olen, kun en tee koko ajan töitä.

Takakansitekstin perusteella odotin vastaavanlaista konkreettista ihmiskoekirjaa kuin Vuosi herrasmiehenä tai Onnellisuusprojekti. Varsinainen pysähdyskoe alkaa kuitenkin vasta sivulla 66/167, ja kirja keskittyy senkin jälkeen enemmän sisäiseen pohdintaan kuin tapahtumiin. Ehkä ongelma onkin siinä, että Haanpää ei tarkoituksella tee mitään. On vaikea kiinnostua kokonaisen kirjan verran yksittäisen freelancerin pitämästä vapaasta.

Kirjan idea oli siis mielenkiintoinen, mutta toteutus ei napannut minulle. Suosittelenkin ennemmin Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan aiempaa kirjaa Miksi en kirjoittaisi?. Se on inspiroiva esseeteos kirjoittajaelämästä ja innostaa esimerkiksi pitämään taiteilijatreffejä ja kirjoitusretriittejä. Pysähdyskokeen aikana Haanpää päätyy lopulta tekemään hiukan töitä, ja hän editoi juurikin edellä mainittua kirjoitusopasta. Hieman ironisesti vapaajakson päätteeksi alkaa koronapandemia, joka pysäyttää koko maailman.

Kotiliedessä on mielenkiintoinen haastattelu kirjan teemoista: Päivi jätti työt puoleksi vuodeksi voidakseen lorvia enemmän – sitten hän oivalsi, miksi oma aika voi tuntua myös pelottavalta

Lukukokemus: **

Päivi Haanpää
Pysähdyskoe – Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta
Art House 2021
167 sivua