Kersti Juva: Tolkienin tulkkina – tarina Sormusten herran suomentamisesta

Näin juhlavuoden edellä lienee oikea aika panna jotakin myös paperille. Kiinnostus teokseen ja sen suomennokseen ei näytä lainkaan laimenneen. Mitä Tolkienin työhön kokonaisuutena tulee, en voi pitää itseäni asiantuntijana. Siitä on kirjoitettu paljon, myös suomeksi. Mutta suomennoksesta minulla on sanottavaa.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Tätä on odotettu! Kersti Juva keskittyy vihdoin kokonaisen kirjan verran Taru Sormusten herrasta -sarjan suomentamiseen. Olin vuonna 2019 Finnconissa kuuntelemassa Juvan haastattelua, ja minusta tuli fani. Tältä kirjalta odotin eniten tarinointia siitä, miten 23-vuotias aloittelija päätyi kääntämään massiivisen mestariteoksen. Ensimmäiset osat Juva käänsi yhdessä opettajansa Eila Pennasen kanssa.

Kirja alkaa lyhyehköllä muisteluosuudella. Varsinainen pihvi on iso kasa käännösesimerkkejä, joissa näkyy miten Juva itse, Pennanen ja myöhemmin Alice Martin ovat muokanneet raakakäännöksiä. Juva kommentoi myös itse jälkikäteen tyylivalintojaan ja virheitään. Käännösesimerkit olivat kiinnostavia, sillä tällaisia työvaiheita harvoin pääsee missään näkemään. Toisaalta niiden kanssa meinasi tulla ähky samaan tapaan kuin edellisessä Löytöretki suomeen -kirjassa.

Sen sijaan eri hahmojen puhetyyleistä ja niiden kääntämisestä olisin mielellään lukenut pidemmätkin analyysit! Ne olivat minulle kirjan mielenkiintoisinta antia. Viimeinen osio listaa käytännössä kaikki Keski-Maan käännetyt nimet ja niiden taustat. Muutamia huolimattomuusvirheitä bongasin, esimerkiksi takakannessa Rankkibuk on muuttunut Rankkibuckiksi.

Suosittelen tätä, jos fanitat Tolkienin tuotantoa, haluat pureutua sen taustoihin ja suomentaminen kiinnostaa!

Lue myös HS:n juttu aiheesta: Kersti Juva kertoo, millaista oli suomentaa Taru sormusten herrasta: ”Örkki on lahjani suomen kielen sanastoon”

Lukukokemus: ****

Kersti Juva
Tolkienin tulkkina – tarina Sormusten herran suomentamisesta
SKS kirjat 2021
232 sivua

Kim Liggett: Armonvuosi

Kukaan ei puhu armonvuodesta. Se on kiellettyä. Meille kerrotaan, että meillä on valta houkutella aikamiehet vuoteistaan, tehdä nuorukaiset hulluiksi ja syöstä vaimot mielipuolisen mustasukkaisuuden syövereihin.

Armonvuosi on feministinen YA-dystopia, joka toi mieleeni Nälkäpelin yhdistettynä Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjan maailmaan. Nuorilla tytöillä ajatellaan olevan taikavoima, valta vietellä miehet ja tehdä heidät hulluiksi, joten 16-vuotiaina heidät lähetetään vuodeksi yhteisön ulkopuolelle vapauttamaan voimansa.

Tytöt elävät keskenään leirissä alkeellisissa oloissa. Rajojen ulkopuolella kiertelee murhanhimoisia saalistajia, joiden tavoitteena on lähettää heidät pieninä palasina kotiin. Päähenkilö Tierney yrittää kaikin keinoin pysytellä hengissä luonnon, muiden tyttöjen ja saalistajien armoilla.

Armonvuosi on taitavasti rakennettu nuortenkirja, jota oli pakko lukea yömyöhään asti kun juoni vei mukanaan. Pidin Liggettin tavasta kuvata tyttöjen välisiä suhteita, tilanteen eskaloitumista ja vallankäyttöä, vaikka osa hahmoista onkin melko stereotyyppisiä. Kirja ylläpitää sopivasti mysteeriä, kun ympäröivää maailmaa ja yhteiskuntaa ei selitetä puhki.

Toisaalta rakenne on hieman epätasainen, enkä tykännyt käänteestä, joka paljasti minäkertojan epäluotettavaksi (tai ainakin tiedon pimittäjäksi). Minun oli myös vaikea hahmottaa saaren maantiedettä, missä meni leirin rajat ja aita ja missä ne saalistajat oikein kiertelivät.

Vauhdikkaan seikkailun lisäksi kirja kritisoi taitavasti nuorten tyttöjen seksualisointia ja naiseuteen suhtautumista yhteiskunnassamme. Loppusanoissa kirjailija avasikin motivaatiotaan kirjoittaa tämä tarina (ja sai minut tuntemaan itseni fiksuksi kun onnistuin tulkitsemaan kirjaa oikein).

Lukukokemus: ****

Kim Liggett
Armonvuosi
Suom. Leena Ojalatva

Karisto 2020
376 sivua

Lastenkirjallisuuden tutkimus tutuksi maksuttomilla luentotallenteilla!

Lastenkirjainstituutti järjesti syksyllä 2021 kaikille avoimen luentosarjan, jossa tutkijat kertoivat lasten- ja nuortenkirjojen tutkimuksesta eri näkökulmista.

Johdatus lastenkirjallisuuden tutkimukseen -luentotallenteet on julkaistu erillisellä YouTube-kanavalla ja tekstitetty. Poimin muutaman kiinnostavimman tähän postaukseen.


Mielikuvitukselliset maailmat – Lasten ja nuorten fantasian tutkimuksesta
Jyrki Korpua, FT, Oulun yliopisto

Jyrki Korpuan luennolla lähdetään liikkeelle perusasioista: fantasian määritelmästä, fantasian teorioista ja historiasta. Korpua lähestyy aihetta fantasian tradition pohjalta päätyen lopulta 2000-luvulle mm. nuorten vampyyritarinoihin ja dystopioihin sekä uusien transmediaalisten maailmojen luomiseen.


Lastenkirjallisuuden huumoria tutkimassa (57 min)
Maria Laakso, FT, Tampereen yliopisto

Maria Laakson luennolla herätellään ajatuksia siitä, mitä huumori on ja miten laaja ja moninainen tutkimusala huumori lastenkirjallisuudessa on. Laakso käsittelee luennolla esimerkiksi karnevalismia, tuhman lapsen hahmoa ja kaksoisyleisöä.


Katso kaikki luennot

Kerrottu lapsuus. Lapsi- ja nuorisokuvausten traditio ja tutkimus
Teemu Jokilaakso, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

Human animals or animal humans? Antropomorphism in children’s literature
Maria Lassén-Seger, dosentti, Åbo Akademi

Radical children’s literature and cultural transformation
Kim Reynolds, professor, Newcastle University, UK

Ecocritical cartography of children’s and YA literature
Nina Goga, professor, Høgskulen på Vestlandet, Norway

Kuvakirja tutkimusalana
Elina Druker, professori, Tukholman yliopisto, Ruotsi

Flickskap i blickfånget. Flickforskning möter barnlitteraturforskning
Mia Österlund, docent, Åbo Akademi

Tyttökirjallisuus käännöstieteellisenä tutkimuskohteena
Laura Leden, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto

Tutkimattomia ja maailmoja ja lapsia eri vuosikymmeniltä
Hanna Järvenpää, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto ja Kaisa Laaksonen, Lastenkirjainstituutti

Luentosarjan oheislukemisto löytyy Lastenkirjainstituutin sivuilta.

Artikkelikuva: Annie Spratt / Unsplash