”Parhaat kaverukset Emma ja Sofia, tai siis kaunis prinsessa ja rohkea leijona, olivat taas joutuneet keskelle kiperää seikkailua.”
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Avaruusfysiikan professorin ja tulevaisuudentutkijan kirjoittama kirja, joka innostaa tyttöjä luonnontieteiden maailmaan – kuulostaa lupaavalta! Tästä oli pakko pyytää arvostelukappale.
Kirja kertoo eskarilaisista Emmasta ja Sofiasta, jotka alkavat eräänä päivänä selvittää totuutta maailmankaikkeudesta. Vanhemmat eivät osaa vastata tähän kiperään kysymykseen, joten tyttöjen täytyy kysellä naapureilta. Prinsessa ja leijona kohtaavat monenlaisia haasteita, ennen kuin vastaus selviää.
Mukana on paljon stereotyyppejä rikkovia henkilöhahmoja, kuten tietokonetta korjaava äiti, pullaa paistava ja neulova isä sekä balettia tanssiva naapurin Reiska. Kapuloita heittävät rattaisiin pihan muut lapset, tai siis Temppeliherrat, joiden kanssa ajaudutaan sotaan. Tarinan varsinainen pahis on huuhaata levittävä sovinistisetä Jouni, joka myy hyväuskoisille ihmisille siivousgerbiilejä.
Odotin ehkä suoraviivaisempaa satukirjan ja tietokirjan sekoitusta, ja tarina oli omaan makuuni erikoinen. Tyttöjen voimaannuttaminen on tärkeää, mutta se alkoi tuntua vähän osoittelevalta. Vaikea kuitenkin sanoa, mitä joku oikeasti kohderyhmään kuuluva lapsilukija tästä ajattelee. Loppu on toki onnellinen, ja maailmankaikkeuden salaisuudeksi paljastuvat tiedenaisten avustuksella luonnonlait.
Tykkäsin:
- Balettitanssija Reiska
- Akateemikko-naiset
- Sari Airolan tekemä kuvitus
- Pikku-Maurin salakieliset viestit, jotka voi oikeasti ratkoa
- Ajatus siitä, että tytöt voivat tehdä mitä vain
En tykännyt:
- Äiti osaa korjata tietokoneen mutta ei varmuuskopioida tiedostoja. ”Jos minä nyt yhdistän tämän johdon tähän, niin häviävätkö meidän lomakuvamme?”
- Aikuiset eivät tee Jounista eläinsuojeluilmoitusta. Eikö kukaan ajattele gerbiileitä?
Subjektiivinen tuomio: ***
Elina Hiltunen & Minna Palmroth
Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus
Otava 2020
49 sivua
”Jokaisella kielenkäyttäjällä on oma, elämän aikana kartuttamansa kielellinen varasto, ja jokainen meistä käyttää kieltä vähän eri tavalla. Vaikka periaatteessa kuka tahansa voisi kirjoittaessaan tai puhuessaan käyttää mitä tahansa sanaa missä tahansa tilanteessa, meillä on taipumus tehdä itsellemme tyypillisiä valintoja.”
”Päästyään selville Tomin salaisuudesta ja tämän todellisesta luonteesta Mina oli uskonut, että he voisivat kenties elää ystävinä saman katon alla, mutta se tuntui käyvän päivä päivältä vaikeammaksi.