”On olemassa Jarin keisarikunta, ja siihen eivät muut pääse. Se on oma yksikkönsä, joka elää täysin omilla säännöillään. Siihen ei puututa. Se on valtio valtiossa.” – Nimetön lähde
En juurikaan perehtynyt Jari Aarnion tapaukseen kun siitä kirjoitettiin mediassa, joten Keisari Aarnio on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa. Helsingin Sanomien rikostoimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin kirjoittamaa tietokirjaa on kehuttu paljon.
Kun kirja löytyi kirjaston Viikon laina -hyllystä, tilaisuuteni koitti. Nelisataasivuista opusta en ehtinyt lukea aivan viikossa, joten otin vielä BookBeatin kokeilujakson ja kuuntelin kirjan loppuun. (Äänikirjapalveluista kirjoittelen mahdollisesti myöhemmin vielä oman postauksen.)
Keisari Aarnio kattaa useamman vuosikymmenen mittaisen ajanjakson. Se kertoo siis Jari Aarniosta, joka eteni nuoresta innokaasta poliisista aina Helsingin huumepoliisin johtoon, kunnes häntä alettiin epäillä omien huumebisneksien pyörittämisestä ja useista virkarikoksista. Jostain syystä kukaan hänen alaisensa tai esimiehensä ei tehnyt tai huomannut mitään, vaan asia paljastui vasta ulkopuolisten alettua tutkia asiaa.
Kirja jakautuu 24 lukuun, joihin liittyy sisällysluettelossa pieni tiivistelmä tyyliin ”19. luku, jossa kerrotaan, mitä tapahtui Jari Aarnion huumeoikeudenkäynnin kulisseissa.” Tarina etenee suurin piirtein kronologisesti, mutta aina välillä tehdään koukkauksia vuosien taakse tai kirjan kirjoittamishetkeen ja oikeudenkäyntiprosessiin.
Passi ja Reinboth ovat tehneet valtavan määrän tutkimusta ja haastatelleet kymmeniä ihmisiä, ja se näkyy niin kirjan sisällössä kuin lähdeluettelossakin. Parhaimmillaan kirja etenee kuin paraskin jännityskirja, mutta aivan ahmimaan tätä ei pääse, kun muistettavia nimiä ja yksityiskohtia on niin paljon. Yllättäen kirjaa oli melkeinpä helpompi kuunnella äänikirjana kuin lukea.
Keisari Aarnio tarjoaa erittäin kattavan ja yksityiskohtaisen kuvauksen Aarnion tapauksesta ja sen taustoista, ja sai minut ihailemaan tutkivien journalistien työtä. Mukana on runsaasti siteerauksia alkuperäisistä viesteistä, puheenvuoroista oikeudessa ja vuosien aikana käydyistä keskusteluista.
Kirjoittajien oma mielipide tapahtumista ja Aarnion syyllisyydestä ei jää epäselväksi, mutta toisaalta kaikki perusteillaan lähteillä ja faktoilla, ja lukijaa kehotetaan tekemään omat johtopäätöksensä. Kun lukee pihalta kaivetuista kymmenien tuhansien eurojen rahakätköistä tai Pasilan miehen puhelimien jäljittämisestä, totuus tuntuu pakostakin ihmeellisemmältä kuin telkkarin rikossarjat.
Muualla interwebissä kirjasta on kirjoittanut ansiokkaasti esimerkiksi Jussi Virtanen.
Subjektiivinen tuomio: ****
Minna Passi & Susanna Reinboth
Keisari Aarnio
Helsingin Sanomat 2017
408 sivua
Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi* (Etu koskee uusia käyttäjiä)