****

Passi & Reinboth: Keisari Aarnio

”On olemassa Jarin keisarikunta, ja siihen eivät muut pääse. Se on oma yksikkönsä, joka elää täysin omilla säännöillään. Siihen ei puututa. Se on valtio valtiossa.” – Nimetön lähde

En juurikaan perehtynyt Jari Aarnion tapaukseen kun siitä kirjoitettiin mediassa, joten Keisari Aarnio on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa. Helsingin Sanomien rikostoimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin kirjoittamaa tietokirjaa on kehuttu paljon.

Kun kirja löytyi kirjaston Viikon laina -hyllystä, tilaisuuteni koitti. Nelisataasivuista opusta en ehtinyt lukea aivan viikossa, joten otin vielä BookBeatin kokeilujakson ja kuuntelin kirjan loppuun. (Äänikirjapalveluista kirjoittelen mahdollisesti myöhemmin vielä oman postauksen.)

Keisari Aarnio kattaa useamman vuosikymmenen mittaisen ajanjakson. Se kertoo siis Jari Aarniosta, joka eteni nuoresta innokaasta poliisista aina Helsingin huumepoliisin johtoon, kunnes häntä alettiin epäillä omien huumebisneksien pyörittämisestä ja useista virkarikoksista. Jostain syystä kukaan hänen alaisensa tai esimiehensä ei tehnyt tai huomannut mitään, vaan asia paljastui vasta ulkopuolisten alettua tutkia asiaa.

Kirja jakautuu 24 lukuun, joihin liittyy sisällysluettelossa pieni tiivistelmä tyyliin ”19. luku, jossa kerrotaan, mitä tapahtui Jari Aarnion huumeoikeudenkäynnin kulisseissa.” Tarina etenee suurin piirtein kronologisesti, mutta aina välillä tehdään koukkauksia vuosien taakse tai kirjan kirjoittamishetkeen ja oikeudenkäyntiprosessiin.

Passi ja Reinboth ovat tehneet valtavan määrän tutkimusta ja haastatelleet kymmeniä ihmisiä, ja se näkyy niin kirjan sisällössä kuin lähdeluettelossakin. Parhaimmillaan kirja etenee kuin paraskin jännityskirja, mutta aivan ahmimaan tätä ei pääse, kun muistettavia nimiä ja yksityiskohtia on niin paljon. Yllättäen kirjaa oli melkeinpä helpompi kuunnella äänikirjana kuin lukea.

Keisari Aarnio tarjoaa erittäin kattavan ja yksityiskohtaisen kuvauksen Aarnion tapauksesta ja sen taustoista, ja sai minut ihailemaan tutkivien journalistien työtä. Mukana on runsaasti siteerauksia alkuperäisistä viesteistä, puheenvuoroista oikeudessa ja vuosien aikana käydyistä keskusteluista.

Kirjoittajien oma mielipide tapahtumista ja Aarnion syyllisyydestä ei jää epäselväksi, mutta toisaalta kaikki perusteillaan lähteillä ja faktoilla, ja lukijaa kehotetaan tekemään omat johtopäätöksensä. Kun lukee pihalta kaivetuista kymmenien tuhansien eurojen rahakätköistä tai Pasilan miehen puhelimien jäljittämisestä, totuus tuntuu pakostakin ihmeellisemmältä kuin telkkarin rikossarjat.

Muualla interwebissä kirjasta on kirjoittanut ansiokkaasti esimerkiksi Jussi Virtanen.

Subjektiivinen tuomio: ****

Minna Passi & Susanna Reinboth
Keisari Aarnio
Helsingin Sanomat 2017
408 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Elämäkerrat

Disney: Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita

Intia – ikivanhojen salaisuuksien maa! Mutta tuoreempi mysteeri on, miksi liikemaailman mahtimies puksuttaa veneellä ylös Indusvirran sivuhaaraa läpi tutkimattoman Punjabin helteisen sademetsäalueen.

Kerroin aiemmassa arviossani, että Vuokko Hurmeen lastenkirja Kiepaus muistutti eräästä Don Rosan piirtämästä Aku Ankka -sarjakuvasta, jossa ankkojen henkilökohtainen painovoima vaihtaa suuntaa. Pienellä salapoliisityöllä kyseisen sarjakuvatarinan nimeksi selvisi Paino-ongelmia, ja että se on mukana Don Rosan parhaiden sarjakuvien albumissa nimeltä Kymmenen avataran aarre. Kirja lähti pikaisesti kirjastosta varaukseen.

Lueskelin nuoraena ahkerasti Aku Ankkojen vuosikertoja ja taskukirjoja. Erityisesti innostuin Don Rosan persoonallisesta piirrostyylistä ja huumorista, ja merkkailin vuosikertoihin kirjanmerkeillä Rosan sarjakuvat erilleen. Viime vuosina en oikeastaan ole lukenut ankkoja lainkaan, enkä ylipäätään osaa oikein lainata kirjastosta sarjakuvia. Rosa-kokoelma oli siis mukava paluu lapsuuden suosikkeihin.

Kokoelma sisältää yhteensä kahdeksan sarjakuvaa, nimikkotarinan ja painovoimatarinan lisäksi muun muassa tarinat Matka maan keskipisteeseen, aikamatkustusseikkailu Ankka kuningas Arthurin hovissa ja toinen Milla Magian taikoihin liittyvä kertomus Kutistuva kitupiikki.

Kaunokirjallisuuteen tottuneena tuntui ensin hassulta, kuinka nopeasti tarinat ampaisevat liikkeelle ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin milloin minkäkin pienen sattumuksen, keksinnön tai tekosyyn nojalla. Näin sen tietysti pitääkin olla – parinkymmenen sivun mittaisissa sarjakuvissa ei ole aikaa sen kummempaan vatulointiin.

Don Rosan piirrostyyli jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän sen yksityiskohtaisuudesta ja ilmeikkyydestä. Tarinat ovat humoristisia ja mielikuvitusta kutkuttavia, ja suomentajat ovat taas tehneet loistavaa työtä. Aku Ankoissa yksi parhaimmista asioista onkin jatkuva kieli-iloittelu. Jos lapsen (tai omaa) sanavarastoa haluaa kehittää, kannattaakin ottaa Akkarit kauniiseen käteen. Tarinoissa korostuvat myös historialliset viitteet ja erilainen knoppitieto, jota Tupu, Hupu ja Lupu lukevat Sudenpentujen käsikirjasta. Lukemisessa ei nokka kauaa tuhise, joten sarjisalbumi on myös helppo välipalateos tuhdimpien teosten välissä.

Paino-ongelmia.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Walt Disney
Kymmenen avaratan aarre ja muita Don Rosan parhaita
Sanoma Magazines Finland 2011
176 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Sarjakuvat, Vanha suosikki

Vuokko Hurme: Kiepaus

”Sinä tiistaina, jona äiti täytti kahdeksan, maailma siis kääntyi, ja ihan kaikki muuttui. Painovoima heitti häränpyllyä, kuten isällä oli tapana sanoa.
Kun Kiepaus tapahtui, ihmiset, autot, koirat ja männynkävyt putosivat humisten kohti taivasta. Suuri osa taloista lähti myös, ne, joiden perustukset eivät kestäneet. Ja niitä oli paljon, sellaisia taloja. Sinne lensi koko se maailma, jonka minä tunnen vain kirjoista.”

Kiepaus liittyi lukujonon jatkoksi tämänvuotisen Finnconin lastenkirjavinkkauksesta. Asetelma vaikutti sen verran kutkuttavalta, että kirja päätyi luettavaksi kirjastosta, vaikka sitä suositellaankin erityisesti ala-asteikäisille. Maailman kääntyminen nurin niskoin muistutti minua mainiosta Don Rosan Aku Ankka-sarjakuvasta Paino-ongelmia, jossa Milla Magia taikoo ankkojen painovoiman sivuttaiseksi. (Olisipa muuten kiva lukea pitkästä aikaa sekin!)

Kirjan päähenkilönä on kahdeksanvuotias Lenna, joka on elänyt koko elämänsä Kardumissa, kaupungissa jossa maailma on kääntynyt ylösalaisin. Arkielämä aiheuttaa aivan uudenlaisia haasteita, kun lattian sijaan kävellään katossa, ja rakennuksesta toiseen voi siirtyä vain vaijerien avulla. Koko ajan on olemassa vaara pudota taivaalle. Lenna on kuitenkin varsin tyytyväinen elämäänsä äidin, isän, pikkusiskon ja lemmikkikanan kanssa. Vanha maailma on olemassa vain vanhempien kertomuksissa ja kirjoissa.

Tähän saakka harvat Kiepauksesta selvinneet ihmiset ovat selvinneet kaivelemalla tavaroita raunioista, kasvattamalla ruoaksi muun muassa kärpäsiä ja säännöstelemällä vettä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Kardumista uhkaa loppua vähäinenkin jäljellä oleva pohjavesi. Lennan perheineen täytyy lähteä etsimään uusia, elinkelpoisia seutuja.

Toisaalta Lennan lapsekas ja rajoittunut näkökulma sopii teokseen, toisaalta vain kahdeksanvuotias päähenkilö yllätti. Yleensä lastenkirjojenkin päähenkilöt ovat hieman vanhempia kuin kirjojen kohderyhmä, joten näin nuori päähenkilö saattaa epäilyttää joitakin lukijoita. Kiepaus on kuitenkin mainio kirja, joka uppoaa vanhempaankin lukijaan.

Tylsänä aikuisena yritin jatkuvasti järkeillä tapahtunutta Kiepausta tieteen näkökulmasta – miten ja minkälaisen prosessin vaikutukseta painovoiman kääntyminen voisi olla mahdollista? Sitä kirjassa ei kuitenkaan selitetä, eikä se ole tarkoituskaan. Näkökulma on tiukasti Lennan, joka hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat. Kirjan aikuiset henkilötkään eivät osaa selittää maailman muuttumista, vaan keskittyvät selviämiseen.

Odotukseni kirjan suhteen olivat korkealla, mutta ne täyttyivät mukavasti. Superkoukuttava page-turner kirja ei ole, mutta leppoisa tarina vie mukanaan ja tarjoilee jännitystä sopivina annoksina. Vaikka Lenna joutuukin kiperiin tilanteisiin, aikuisilla on homma useimmiten hallussa. Kirjassa käsitellään kivalla ja hienovaraisella tavalla myös kaipauksen, surun ja kuoleman teemoja. Kirjan loppuhuipennus tapahtuu varsin nopeasti ja yllätti ainakin minut, vaikka takakannessa vähän vihjaillaankin. Joka tapauksessa kirjaan on tulossa ainakin yksi jatko-osa, joka menee listalleni.

Kirja pääsee vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Selviytymistarina.

Subjektiivinen tuomio: ****

Vuokko Hurme
Kiepaus
S&S 2017
250 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Osta e-kirja Adlibriksesta*
Osta äänikirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lastenkirjat