****

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika

Jossakin mielensä taka-alalla Wiktor tiesi, että viisainta oli vain painua tiehensä, mutta hänen uteliaisuutensa vei voiton. Kuinka usein sitä pääsee näkemään pudonneen tähden?

Huijarin oppipoika on jatkoa Anniina Mikaman suositulle nuortenkirjalle Taikuri ja taskuvaras, josta kirjoitin arvion muutama vuosi sitten. Myös tämä kirja on niittänyt suosiota, sillä se oli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.

Trilogian toisessa osassa hypätään vuoden 1890 Helsingistä vuoden 1829 Krakovaan, ja kerrotaan ensimmäisestä osasta tutun professori Wiktorin taustatarina. Viisitoistavuotiaana hän on hyvinkin tavallisen oloinen seikkailunhaluinen nuorimies, eikä ollenkaan vielä äksy.

Eräänä iltana Wiktor huomaa taivaalla oudon putoavan tähden, jota hän lähtee seuraamaan. Joen rannalle pudonnut taivaankappale onkin monimutkainen kone, josta astuu ulos salaperäinen mies. Pian laskeutumisensa jälkeen kone räjähtää, ja Wiktoriin osuu.

Wiktor herää kotoaan ja huomaa, etteivät hänen jalkansa enää toimi. Koneen mies sekä maankiertäjän oloinen ukko, Seweryn, ovat pelastaneet hänen henkensä. Seweryn paljastuu kellosepäksi, ja pyörätuoliin joutunut Wiktor alkaa työskennellä tämän opissa. Kelloseppätaidon lisäksi Sewerynillä on historia myös taikurina, mikä tuo oman mausteensa tarinaan. Mystinen mies tulevaisuudesta saa nimekseen Tom. Kolmikko ei kuitenkaan ole ainoa, joka tietää pudonneesta koneesta ja Tomin erikoisesta luonteesta. Pian he huomaavat, että heillä on vaikutusvaltaisia vastustajia.

Muun muassa Siilo-trilogiassa on käytetty oivaltavasti rakennetta, jossa toisessa osassa hypätäänkin yhtäkkiä menneisyyteen ja kolmannessa osassa tarina kootaan kasaan. Epäilin vähän saman toimivuutta tässä tapauksessa, mutta myös Mikaman toteutus on todella onnistunut. Tarina on vauhdikas seikkalutarina fantastisilla elementeillä, ja sivut kääntyvät sujuvasti. Sivuja on paksuhkot neljäsataa, mutta tylsiä kohtia ei juuri ole.

Kirjan maailma on taitavasti rakennettu ja henkii riittävän todentuntuisesti 1800-luvun tunnelmaa. Tähän tarinaan on mukava uppoutua! Henkilökuvaus on Mikamalla hallussa, vaikka henkilökaarti onkin varsin miespainotteinen. Onneksi mukana on edes kipakka Zofia, joka on Wiktorin hyvä ystävä ja jonka kanssa viritellään pientä romanssia. Tom on tietenkin kiinnostava hahmo, ja saamme tietää hieman lisää myös hänen taustastaan. Odotan innolla kolmannen osan lukemista ja miten juonilangat punotaan lopulta yhteen!

Subjektiivinen tuomio: ****

Anniina Mikama
Huijarin oppipoika
WSOY 2019
411 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Nuortenkirjat / YA

Rinna Saramäki: 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman

Jos tämän kirjan haluaisi tiivistää yhteen lauseeseen, se olisi tämä: selvitä, mitkä niistä teoista, joita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi pystyt tekemään, vaikuttavat kaikkein eniten, ja sitten toteuta ne.

250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman on Hyvän mielen vaatekaappi -kirjasta tutun Rinna Saramäen uusin teos.

Kirjasta löytyy käytännönläheisiä vinkkejä ilmastoystävällisempään asumiseen, vaatteisiin, jätehuoltoon ja kierrätykseen, ostosteluun, matkusteluun, työssäkäyntiin ja ruokaan. Tasoja löytyy helposta tiedonhausta tai ostoskäyttäytymisestä aina vaativampiin julkisen vaikuttamisen tekoihin. Jokaiselle löytyy varmasti jotain.

Samoin kuin Hyvän mielen vaatekaapin kohdalla, tässäkin pidin eniten kirjailijan otteesta: lukijaa ei jätetä ahdistuksen valtaan, vaan kirjassa mennään posiviitisen kautta ja tarjotaan runsaasti realistisia ratkaisuja. Hyvää välipalalukemista kaikille vastuullisesta elämäntavasta ja ekoteoista kiinnostuneille!

Subjektiivinen tuomio: ****

Rinna Saramäki
250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman
Otava 2020
188 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

1 kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Ekologisuus

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Kun Heli oli kertonut tavanneensa miehen ja muuttavansa tämän perässä Englantiin, minä olin ajatellut, että siinä kävisi ennen pitkää huonosti. Ehkä ajattelin, että Mark olisi Austenin sankareista enemmänkin kuin George Wickham, joka ottaisi ja jättäisi siskoni heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen. Nyt kuitenkin oli käynyt ilmi, että Mark oli todellakin enemmän Darcy kuin Wickham ja että hän oli oikeasti rakastunut siskooni.

Ehdin lukea talvilomani aikana yhden kirjan, joka oli Niina Meron esikoisromaani Englantilainen romanssi. Olin lukenut siitä aika erilaisia arvioita, mutta itse tykkäsin. Kepeä, mysteerillä höystetty romanssi on juuri sopivaa lomalukemista.

Kirjan päähenkilönä on suomalainen Nora, joka rakastaa viktoriaanisia romantikkoja, goottityyliä ja tatuointeja. Yllättäen hän saa kutsun pikkusiskonsa häihin englantilaiseen aateliskartanoon. Nora lähtee matkaan vastahakoisesti ja aiheuttaakin hienostopiireissä melkoisia tilanteita möläytyksillään ja nuuskimisellaan. Käy ilmi, että aatelisperheen vanhempi poika on kadonnut vuosia aikaisemmin, ja Nora alkaa tietenkin selvitellä tapausta. Siinä sivussa hän uppoutuu upeaan miljööseen ja tutustuu hurmaaviin englantilaismiehiin.

Niina Meron on tehnyt väitöskirjansa nykypäivän romanttisesta viihdekirjallisuudesta, ja tausta tutkijana näkyy tekstissä. Joillekin lukijoille kirjassa saattaa olla liikaa viittauksia englantilaiseen kirjallisuushistoriaan. Tarina hyödyntää taitavasti kliseitä ja väistää pahimmat tapaukset. Nora on tosin välillä aika rasittava päähenkilö aukoessaan päätään tai palvoessaan milloin kenenkin miehen vatsalihaksia tai leukaperiä.

Juoni rullaa sujuvasti, ja mukana on sopivassa suhteessa erilaisia aineksia. Keitokseen on huolellisesti mitattu viittauksia aina Austenin romaaneista Agatha Christieen ja brittidekkareista Bridget Jonesiin niistä pitävien lukijoiden iloksi. Lopusta löytyy vielä lista kirjallisuusviittauksista. Lukisin Meron kirjoja mielelläni jatkossakin!

Subjektiivinen tuomio: ****

Niina Mero
Englantilainen romanssi
Gummerus 2019
383 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Rakkaus