****

Walter Isaacson: Leonardo Da Vinci

Taiteilija istuu täysin rauhallisena työnsä ääressä. Hän on hyvin pukeutunut, ja hänellä on kädessään erittäin kevyt sivellin, joka on kastettu hienostuneeseen väriin. Hänellä on yllään mieleisensä vaatteet; hänen kotinsa on siisti ja täynnä kauniita kuvia, ja häntä säestää usein musiikki tai erilaisten kauniiden teosten ääneen lukeminen.” – Leonardo Da Vinci

Nostin Leonardon elämäkerran kevään 2019 kirjatärppilistalleni sen perusteella, että pidin kovasti Walter Isaacsonin Steve Jobs -elämäkerrasta. Isaacsonin teos on aikamoinen tiiliskivi yli 600 sivullaan, mutta se vie lukijan mielenkiintoiselle matkalle 500 vuoden takaiseen Italiaan. Materiaalina on käytetty esimerkiksi Leonardon työpäiväkirjoja, joita häneltä jäi satoja sivuja.

Leonardosta piirtyy kaiken kaikkiaan kiinnostava kuva. Hän oli avioton lapsi ja itseoppinut mies, jolla ei ollut muodollista koulutusta. Hänen kiinnostuksensa repeili moneen suuntaan, ja hän opiskeli valtavasti erilaisia asioita aina anatomiasta matematiikkaan ja veden kiertokulkuun. Täydellisyyttä tavoitteleva nero ei kuitenkaan saattanut tutkimuksiaan koskaan julkaistuun muotoon, joten tulevina vuosisatoina samat asiat piti keksiä uudelleen.

Leonardolta tilattiin useita maalauksia, mutta suurimman osan niistä hän jätti kesken. Harvoja valmistuneita taideteoksia, kuten Luolamadonna, Viimeinen ehtoollinen ja Mona Lisa, pidetään kuitenkin mestariteoksina. Kirjassa on runsaasti värikuvia Leonardon työpäiväkirjoista ja niin tutuista kuin vähän tuntemattomammistakin maalauksista.

Paksuudestaan huolimatta kirja ei ole kuiva, vaan Leonardon elämä jaksaa pitää otteessaan loppuun saakka. Pidin kirjasta, vaikka ihan samanlaista vaikutusta se ei tehnytkään kuin Steve Jobsin elämäkerta. Luonnollisesti on erilaista kirjoittaa 1500-luvun alussa eläneestä taiteilijasta kuin nykypäivän yritysjohtajasta. Jos maalaaminen tai mestaritaitelijan elämään perehtyminen kiinnostaa, kannattaa tarttua tähän.

— he päätyivät keskustelemaan siitä, millaista luovuus on luonteeltaan. Toisinaan se edellyttää hitautta, taukojen pitämistä, jopa viivyttelyä. Leonardo selitti, että sellainen mahdollistaa ideoiden marinoitumisen. Intuitiota tulee vaalia. ’Korostetun lahjakkaat miehet saavat toisinaan aikaan silloin, kun he tekevät vähiten työtä, sillä heidän mielensä on keskittynyt ajatuksiin, hahmotelmien täydelliseksi luomiseen, ja he voivat myöhemmin toteuttaa ne.

Subjektiivinen tuomio: ****

Walter Isaacson
Leonardo Da Vinci
Bazar 2019
624 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Elämäkerrat

Jenni Karjalainen: Setäkuiskaajan käsikirja

Olin iskenyt yhteiskunnalliseen ajan hermoon. Tietynlaisena haasteena oli, etten ollut juuri pohtinut, mitä muuta setäkuiskaaminen tarkoittaisi kuin normaaleja vuorovaikutustaitoja. Nyt oli aika ryhtyä miettimään. Kun ajattelin setää, oli päällimmäisenä mielessäni johtavassa asemassa oleva, osaava ja pätevä mies: tärkeä ja fiksu setämies. Heidän kanssaan tulee toimeen, kun on suora, selkeä ja avoin. Suurin osa arvostaa hyvää huumorintajua.

Bongasin Setäkuiskaajan käsikirjan kevään kirjakatalogeista ja kuvausteksti oli sen verran muikea, että oli pakko liittyä varausjonon jatkoksi. Tiivistettynä Jenni Karjalainen on kirjoittanut etupäässä naisille suunnatun kirjan siitä, kuinka selvitä miesvaltaisessa työpaikassa ja kuinka saada liike-elämän tärkeistä setämiehistä vastustajien sijaan kullanarvoisia yhteistyökumppaneita. Tätä taitoa hän kutsuu setäkuiskaamiseksi.

Setä ei saa haistaa pelkoa”, kuuluu yksi Karjalaisen ohjeista. Tärkeisiin setämiehiin puree yleensä parhaiten hyvä huumorintaju. Muitakin setätyyppejä luetellaan: on esimerkiksi mahtaileva setämies, jurottava setä ja hyvä jätkä -tyypin varhaissetämies. (Viimeksi mainittuun luokkaan menee tosiaan suurin osa töissä tapaamistani innokkaista myyntimiehistä.) Karjalainen antaa myös lyhyesti ohjeita jokaisen tyypin kanssa toimimiseen. Duuritori on kerännyt artikkeliinsa tiivistelmän setätyypeistä ja toimintaohjeista.

Hauskana yksityiskohtana jäi mieleen niin sanottu passiivis-empaattinen ahaa-strategia: Kun setä tulee töissä kertomaan kuinka sitä ja tätä ja tuota pitäisi tehdä, hyvä tapa reagoida asiaan on todeta myötätuntoisesti ”ahaa”. Tällä strategialla et päädy tekemään itse sedän töitä tämän puolesta (jos se ei kuulu vastuullesi), ja todistetusti sedät oppivat pikku hiljaa omatoimisemmiksi.

Sisällöltään kirja ei tuo kovin paljon uutta: avain kaikkeen on hyvät vuorovaikutustaidot ja se, että kohtaa tärkeätkin miehet ihmisinä. Ohjeet on kuitenkin kääritty niin herkulliseen pakettiin, ettei kirjaa voi lukea nauramatta. Vai mitä sanot kirjassa esiintyvistä termeistä setäisä, setäisyysaste, setänen, setäliini ja muinaisuudessa elävä käppäsetä? Myös kirjan luvut on nimetty oivaltavasti: Tanssii setien kanssa,  Setäilyn sietämätön keveys, Tähtien setä ja Setä ja rauha.

Kaiken kaikkiaan Karjalaisen suhtautuminen setiin on lämpimän humoristinen, ja hän toteaa saaneensa hyvää palautetta myös sediltä itseltään. Työelämän tasa-arvon ja vuorovaikutuksen pohtiminen hieman kieli poskessa toimii paljon paremmin kuin valittaminen tai syyllistäminen.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Kirja pääsee mukaan vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjan kannessa on ihmiskasvot.

Jenni Karjalainen
Setäkuiskaajan käsikirja
Art House 2019
150 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Työ

Kaksi opasta pelien maailmaan

Otto Rönkä: E-urheilun käsikirja

Mistä e-urheilussa oikein on kyse? Urheilutoimittaja Otto Rönkä valottaa tässä kirjassa alan historiaa ja kehitystä, esittelee suurimpia pelejä ja paljastaa myös, miten e-urheilijaksi ryhdytään.

Otto Röngän kirjoittama opas e-urheilun maailmaan on varsin ohut ja helposti tartuttava. Kirjassa käydään läpi pelaamisen perusasiat, kuten ammattilaistasolla pelattavat pelit ja genret, suomalaista ja kansainvälistä toimintaa, uran aloittamiseen liittyviä asioita ja tarvittava kalusto sekä e-urheilun sanastoa. Lisäksi kirjassa on muutamia kilpapelaajien haastatteluja. Kovin syvälle aiheeseen ei kuitenkaan päästä. Parhaiten tämä sopiikin oppaaksi aivan aloittelevalle e-urheilusta kiinnostuneelle tai vaikkapa sille pelaavan nuoren vanhemmalle, joka haluaa tietää mistä on oikein kyse.

Subjektiivinen tuomio: ***

Otava 2018
127 sivua
Osta kirja Adlibriksesta*

Mikko Saari: Löydä lautapelit

Löydä lautapelit esittelee ne pelit, jotka kaikkien peliharrastajien – niin aloittelijoiden kuin kokeneidenkin – olisi syytä tuntea. Vaikuttavien klassikoiden lisäksi kirja tarjoaa paljon vinkkejä tuoreempien lautapelien pariin ja kertoo, millaista on lautapelien harrastaminen.

Lisäsin lautapelikirjan syksyn tärppilistalleni ja sainkin sen kirjastosta nopeasti luettavaksi. Löydä lautapelit on tuhti ja mielenkiintoinen tietopaketti tärkeimmistä lautapeleistä aina 1800-luvulta nykypäivään. Klassikoiden kokoaminen yksiin kansiin onkin hyvä veto, sillä kuten Saari itsekin esipuheessa toteaa, sisältö ei kovin äkkiä vanhene.

Olen itse pelannut lähinnä perhepelejä lapsena, ja kokeillut muutamaa ”aikuisten” peliä. Lautapelit kuitenkin kiinnostavat kovasti, joten taidan olla juuri oikeaa kohderyhmää. Vannoutuneelle peliharrastajalle kirja ei välttämättä tarjoa mitään uutta, mutta suosittelen tätä kaikille meille kiinnostuneille, jotka haluaisivat kokeilla uusia pelejä ja genrejä.

Kirjaa lukiessani huomasin pakostakin, että lautapelien maailma on miesten maailma. Saari mainitsee pelien yhteydessä aina niiden suunnittelijoiden nimet, ja koko kirjasta taisin bongata vain yksi tai kaksi naisen nimeä. Nyt naiset, pelien pariin!

Subjektiivinen tuomio: ****+

Avain 2018
220 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Viihde