”Pistää niin vihaksi, kun oma sydän ei tottele. Nuorallakin aina alkaa pomppia ja heiluttaa tasapainoa! Ilman sitä Reetta olisi varmasti jo kaikkien ihailema sirkusjulkkis.”
Millaista olisi, jos sydän kulkisi mukana olalla ja paljastaisi kaikki tunteet muille? Entä jos haluaa aivan eri asioita kuin sydämensä? Olisiko parempi olla kokonaan ilman?
Reetan huimat sirkustemput eivät tahdo onnistua, kun pelkurimainen sydän takoo hurjana. Eräänä päivänä Reetta humpsahtaa ojaan ja huuhtoutuu toiseen maailmaan. Kun rannalla valittava pieni punainen möhkö paljastuu Reetan omaksi sydämeksi, käy ilmi, että tässä maailmassa ihmisen sydän onkin kehosta irrallaan.
Pahamaineiset sydäntenmetsästäjät saavat vihiä vapaana liikkuvasta saaliista, ja Reetta tajuaa sydämensä olevan vaarassa. Samalla hän tutustuu joukkoon kapinallisia, jotka ovat onnistuneet piilottelemaan metsästäjiltä. Pystyvätkö he pelastamaan vangitut sydämet?
Sydäntenmetsästäjät on elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija Jan Forsströmin ensimmäinen lastenromaani. Tarinassa on tunnistettavia klassikkoaineksia Ihmemaan Liisasta Narniaan, mutta kanin sijaan Reetta seuraa kalailmapalloa ja keskellä metsää loistava lyhty onkin merikrotti. Maailma tuo mieleen myös japanilaiset Studio Ghiblin animaatioelokuvat: erikoislaatuiset mummot, keskellä ei mitään kulkevat junat ja sydämestä luopuminen ovat tuttuja Henkien kätkemästä ja Liikkuvasta linnasta.
Kirja on ilmeisen tietoinen hyödyntämistään kliseistä eikä ota itseään turhan vakavasti. Coolilta kapinallispojalta kysytään suoraan, onko pakko esittää niin vähäsanaista ja mystistä. Vahva kertojanääni kommentoi Reetan edesottamuksia, leikittelee kielellä ja tavoittaa hauskasti lapsenomaisen mielenmaiseman. Hurjimmissa kohdissa kerrontaa etäännytetään hieman, ja kertoja pitää huolen, ettei tarina käy liian jännittäväksi pienille lukijoille.
Parhaimmillaan Forsström on dialogin kirjoittamisessa, ja ihmisten ja sydänten välinen keskustelu sai minut hekottelemaan ääneen monessa kohdassa. Reetan ylitunteellisesta sydämestä kuoriutuu hulvaton sivuhahmo, joka milloin loukkaantuu verisesti, milloin huiskuttaa ihastukselle nenäliinaa kuin Titanicin kannella konsanaan. Mystisen pojan sydän puolestaan on eksistentialisti, joka ”tykkää puhua tylysti lyhyillä lauseilla ja juoda viiniä hattu päässä”. Toisaalta tällaiset kikkailut menevät todennäköisesti nuorilta lukijoilta ohi.
Lopulta Reetta saa melko ennalta-arvattavasti oppia, ettei pahinta olekaan pelko, vaan välinpitämättömyys. Olen lukenut tästä kirjasta melko vaihtelevia arvioita, enkä ole varma, miten se uppoaa varsinaiseen kohderyhmäänsä (kustantajan ikäsuositus kirjalle on 5+). Itse viihdyin kuitenkin mainiosti.
Lukukokemus: *****
Jan Forsström
Sydäntenmetsästäjät
Teos 2022
160 sivua
”Mikäli kysymys olisi pelkästä lentämisestä, mistäpä me tiedämme – kuten sanoin jo eilen – etteikö jonain päivänä hyvinkin osatttaisi lentää? Myönnän kyllä, että tässä on mukana aika paljon epävarmuustekijöitä. Kuun ja Maan välinen valtava etäisyys olisi jo sinänsä melkoinen haaste voitettavaksi, mutta vaikka kaksi planeettaa olisi lähelläkin toisiaan, ei olisi noin vain mahdollista siirtyä yhdenlaisesta ilmakehästä toiseen.”
”Napsautan tietokoneestani VPN:n päälle salatakseni sijaintini ja haen valikosta New Yorkin IP-osoitteeni. Olemme jutelleet linjoilla yli vuoden, mutta en edes tiedä, missä päin Suomea Damien asuu. Ei yksityiskohtia. En halua tietää hänestä muuta kuin sen, että meillä on yhtä paska huumorintaju ja täydellisen pettämätön maku B-luokan kauhuelokuvien suhteen.”