Linda Bondestam: Hopi hopi. Reippaan robotin tarina

Kolmevuotiaiden kuvakirja ydintuhosta? Kun Linda Bondestamin Hopi hopi pääsi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi 2024, totesin reaktiovideollani ettei kirja kiinnosta, mutta kun se valittiin myöhemmin Runeberg Junior -ehdokkaaksi ja voitti vielä Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Augustprisetin, laitoin kirjan varaukseen.

Sisältää reilusti juonipaljastuksia!

Kirjan tarina sijoittuu vuoteen 2032. Pieni robotti Hopi Hopi laitetaan töihin varastohommiin, missä se tekeekin kymmenen ihmisen työt. Kaikki muut saavat potkut, ja lopulta tehokkaampi robotti korvaa myös Hopin. Seuraavaksi Hopi Hopi työskentelee koirien ulkoiluttajana, päiväkodissa ja kanalassa, mutta saa aina potkut. Välissä se kokeilee myös lastenkirjailijan uraa, mutta kaikki suuttuvat 300 kirjan minuuttivauhdista.

Kun Hopi Hopi palaa kadulle, robotit ovat korvanneet ihmiset ja sota on syttynyt. Hopi Hopi menee sotatehtaaseen valmistamaan pommeja, kunnes se lähetetään rintamalle taistelemaan ja etsimään miinoja. Sitten ydinpommi räjähtää ja tuhoaa ihmiskunnan.

Ja sitten tulee aivan hiljaista ja liikkumatonta. Nyt ei ole enää töitä. Hyvää yötä, julma maailma. Hyvää yötä, Hopi Hopi.

Joskus sadan vuoden jälkeen robotit heräävät ja alkavat viljellä kasveja. Hopi Hopi menee IVF-klinikalle ja alkaa tehdä koeputkivauvoja ja kasvattaa lapsia. Nyt sillä riittää töitä ikuisesti.

Tunnelmani kirjan lopussa: Mitä ihmettä juuri luin?

Selasin arvioita Goodreadsista ja Instagramista, ja aikuiset tuntuvat rakastavan kirjan monitasoista kerrontaa, yhteiskuntakritiikkiä ja tekoäly korvaa taiteilijat -kommentaaria. Moni toteaa, että tämä sopisi oikeastaan aikuisille tai teini-ikäisille, tai että tätä on luettu vaikkapa 9-vuotiaan kanssa. Kustantamon ikäsuositus kirjalle on tosiaan 3–6 vuotta, Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupassa suositus on 3+.

Myönnän että minulla oli vahvat ennakko-oletukset, mutta pienille suunnattuna lastenkirjana en pitänyt tästä. Eniten mietin niitä kummeja ja isovanhempia, jotka ovat kääräisseet tämän palkintojen siivittämänä pakettiin pahaa-aavistamattomalle päiväkoti-ikäiselle. Kuvitustyylikään ei ollut aivan minun makuuni, vaikka Hopi onkin Wall-E-tyylinen symppis hahmo.

Lukukokemus: **

Linda Bondestam
Hopi hopi. Reippaan robotin tarina
Suomentanut Päivi Koivisto
Teos 2024
74 sivua

Kirjan kuvitusta.

Naiem, Vus & Kypibida: Pitkän sodan lyhyt historia

Haluaisin ihmisten muistavan, että tämä ei ole yhden ihmisen sota. — Emme ole ensimmäinen ukrainalaisten sukupolvi, joka kuolee vääryyden vuoksi.”

Pitkän sodan lyhyt historia on sarjakuvakirja Ukrainan historiasta. Ukrainassa sodan aikana kirjoitettu, kuvitettu ja taitettu kirja lupaa selittää Venäjän ja Ukrainan välistä monisatavuotista konfliktia historiallisessa kontekstissa keskiajalta nykypäivään. Pituutta on reilut sata sivua, joten kirja on nopea lukea.

Törmäsin kirjaan jossakin somepostauksessa ja ajattelin, että tämä olisi helppo tapa oppia jotain aiheesta, josta en tiennyt käytännössä mitään. Ja kyllä – sarjakuvamuodossa tulivat tutuiksi Kiovan Rus ja kristinuskon saapuminen, pyrkimykset ukrainan kielen hävittämiseksi, Holodomorin nälänhätä, Oranssi vallankumous, Ukrainan vallankumous eli Euromaidan sekä Krimin valtaus. Kehyskertomuksena toimii tarina naisesta, joka pakenee kotoaan ilmahälytyksen takia. Historiajaksot on upotettu väleihin niin, että ne tulevat puheeksi pommisuojassa tai postauksena eteen somessa.

Kuvitustyyli on yksityiskohtainen ja realistinen, mielestäni hieno. Väripaletista löytyvät ainoastaan musta, valkoinen ja oranssi. Kiinnostavasti kirjan esilehdillä mainitaan erikseen, ettei sen tekemiseen ole käytetty tekoälyä. Mutta: Jos sarjakuvaan lisää lähdeluettelon viitteineen ja sivunumeroineen, olisi kiva että kirjassa olisi sivunumerot.

Lukukokemus: ****

Mariam Naiem, Julija Vus & Ivan Kypibida:
Pitkän sodan lyhyt historia
Suomentanut Eero Balk
Tammi 2025
112 sivua

Sarjakuvan kuvitusta.

Jules Verne: Matka Maan keskipisteeseen

Sitä paitsi olimme jo tottuneet luolaihmisten elämään. En juurikaan muistellut aurinkoa, tähtiä, kuuta, puita, taloja, kaupunkeja tai kaikkia niitä maanpäällisiä turhanpäiväisyyksiä, joita maan asukkaat kokevat välttämättömiksi. Muiden fossiilien tapaan mekin annoimme palttua noille hyödyttömille ihmeille.”

Saisinko kaikki klassikkoni Ville Keynäksen tuoreina suomennoksina ja Sami Saramäen upealla nelivärikuvituksella, kiitos?

Luin Jules Vernen tieteiskirjasta Matka Maan keskipisteeseen vuonna 2024 ilmestyneen laitoksen ja yllätyin kuinka hyvin viihdyin. Hieno kuvitus ja tyylikäs taitto tekevät klassikolle paljon. WSOY on luokitellut kuvitetun painoksen nuortenkirjaksi 12-vuotiaasta ylöspäin, mutta käsittääkseni Vernen kirjat ovat yhtä lailla aikuistenkin scifi-klassikoita.

Itse tarina oli kiinnostava, mutta ei mitenkään tajuntaaräjäyttävä. Pähkähullun professorin arkkityyppi päättää matkustaa maapallon keskipisteeseen muinaisen käsikirjoituksen ohjaamana. Tarinan minäkertojana toimii parikymppinen sisarenpoika, mikä on Verneltä hyvä veto. Lukijan on hyvä ihmetellä yhdessä Axelin kanssa löytöretkestään hurmioituneen professorin omituisuuksia.

Kirjan rytmitys ei ole mitenkään tasainen, sillä hahmoilla menee puoli kirjaa ennen kuin he pääsevät edes maanpinnan alle, ja loppu tapahtuu todella nopeasti. Tykkäsin itse asiassa enemmän kirjan alkupuoliskosta, koska se on käytännössä realistinen maata pitkin matkan kuvaus Saksasta Islantiin 1860-luvun tyyliin. Matkailun historia on aina kiinnostavaa, ja uskon että Verne on tehnyt taustatyönsä tässäkin hyvin.

Kirjan klassikkoasemasta huolimatta en tiennyt etukäteen, että maan keskipisteeseen mennään Islannista, ja että tulivuori Snæfellsjökull on kuuluisa nähtävyys kirjan takia. Myös kaikki maan alla kohdattavat asiat tulivat yllätyksenä, enkä halua spoilata niitä teillekään. Lopussa on mukana suomalaisten geologien jälkisanat, jotka avaavat tuon ajan tieteellisiä käsityksiä ja kertovat, mikä kaikki ei olisi oikeasti mahdollista (noh, tämähän ON scifiä).

Matka Maan keskipisteeseen on ilmestynyt alun perin vuonna 1864 ja pääsi siis osaksi vanhojen kirjojen lukuprojektiani. Kirjasta on aiemmin ilmestynyt kokonaista neljä suomennosta vuosina 1879, 1917, 1966 ja 1974. Annoin tämän laitoksen kuvitukselle ja käännökselle viisi tähteä ja tarinalle kolme, joten keskiarvoksi tulee 4 tähteä.

Lukukokemus: *****

Jules Verne: Matka Maan keskipisteeseen
Suomentanut Ville Keynäs
Kuvittanut Sami Saramäki
WSOY 2024
291 sivua

Kirjan kuvitusta.