Lasten kaunokirjat

Emiliana Salomon: Misse ja Lapin taikayö

”Mitä revontulet ovat?” Alina kysyy ihmeissään.
”Ne ovat taivaalla tanssivia valoja”, susi vastaa. ”Kuin pimeässä hohtava ja liikkuva sateenkaari.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Misse ja Lapin taikayö on Hillcottage-kustantamon ensimmäinen julkaisu. Päätin ottaa kirjan luettavaksi, kun sitä mainostettiin Avainlippu- ja Joutsenlippu-merkinnöillä. Kaikki kirjan tekijät ovat suomalaisia aina kirjailijasta kuvittajaan ja käännöstoimistoon (kirja on ilmestynyt suomeksi, englanniksi ja saksaksi).

Viehättävä 24-sivuinen satukirja kertoo Alinasta, joka ei haluaisi mennä vielä nukkumaan. Misse-kissa alkaa yllättäen jutella ja vie tytön retkelle Lapin yöhön. Matkalla he tapaavat Suomen luonnosta tuttuja eläimiä, kuten poron, suden ja ahman. Kirjan lopussa eläinystävät esitellään vielä erikseen.

Tarina oli ihan kiva, mutta itse pidin erityisesti kauniista kuvituksesta. Varsinkin revontulet ovat upeat! Ihmettelen vain, miksi kirja on nimetty Misse-kissan mukaan eikä varsinaisen näkökulmahenkilön eli Alinan. Ehkä Misse-kirjoja on tulossa lisääkin?

Plussaa tulee kotimaisuuden lisäksi hyväntekeväisyydestä – jokaisesta myydystä kirjasta lahjoitetaan 50 senttiä Suomen Luonnonsuojeluliitolle ja 50 senttiä Luonnonperintösäätiölle. Kustantajan sivuilla kerrotaan, että ensimmäinen 1000 euron lahjoitus on tehty 20.9.2019. Ilmeisesti kauppa on käynyt hyvin!

Subjektiivinen tuomio: ***

Misse ja Lapin taikayö
Teksti Emiliana Salomon, kuvitus ja taitto Oksi
Hillcottage 2019
24 sivua

Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset

”’Minne me menemme?’
He saapuivat tornin huipulle juuri kun ilotulitus saavutti dramaattisen huipennuksensa ja punaiset, kultaiset, siniset ja violetit räjähdykset valaisivat öisen taivaan.
’Menemme kotiin, Morrigan Korppi.'”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Maailman kirjat -haaste: Australia
Ennakko-odotukset: Maaginen seikkailu uudessa fantasiamaailmassa. Tähän mennessä jokainen lukemani arvio on maininnut Morriganin koetusten muistuttavan Harry Potteria.

Juoni: Morrigan Korppi on kirottu lapsi, eli häntä syytetään kaikista onnettomuuksista ja kukaan ei oikein pidä hänestä. Lisäksi hänen on määrä kuolla yksitoistavuotissyntymäpäivänään. Ennen kuin näin ehtii käydä, paikalle saapuu kuitenkin outo mies Jupiter Pohjoinen.

Jupiter vie Morriganin kuolemaa pakoon toiseen maailmaan, Nevermoorin kaupunkiin. Siellä Morriganille selviää, että hän on Jupiterin valitsema ehdokas Meineikkaan Seuran jäseneksi, ja hänen tulee osallistua kolmiosaiseen kokeeseen. Viimeisessä koetuksessa hänen täytyy esitellä omaa erityiskykyään – kunhan hän ensin keksii, mikä se on.

Mikä toimi ja mikä ei: Nevermoor tosiaan muistuttaa Harry Potteria. 11-vuotias lapsi päätyy taianomaiseen maailmaan. Hän saa huomata, että hänessä on tuntemattomia voimia, tai ainakin sitä häneltä odotetaan. Lisäksi hän osallistuu kolmeen koetukseen kuin paraskin kolmivelho-ottelija. Tämänkin kirjan on suomentanut ansiokkaasti Jaana Kapari-Jatta. Samanlaisuuden tunnisti, mutta kirjoissa on onneksi myös paljon erottavia piirteitä.

Halusin koukuttua kirjaan, mutta en oikein päässyt kunnolla fiilikseen mukaan. Juoni kulki kyllä vauhdikkaasti, ja Jessica Townsendin luoma maailma on rikas ja täynnä värikkäitä yksityiskohtia. Vähän liiankin täynnä – tuntui, ettei Nevermoorissa ole mitään sisäistä logiikkaa tai syitä tiettyihin asioihin, kun oli vain keksitty mahdollisimman paljon kaikkea outoa ja hauskaa. Koska kirjasta tulee niin paljon mieleen Harry Potterin maailma, vertasin Nevermooria Tylypahkaan, ja tämän kisan Tylypahka voittaa.

Nevermoor on kuitenkin suunnattu lapsille ja nuorille eikä lähes kolmekymppisille kirjabloggaajille. Kohderyhmäänsä kirja varmasti uppoaa. Tarina jaksoi pitää otteessaan loppuun saakka, ja pyysin arvostelukappaleen myös sarjan seuraavasta osasta. Ehkäpä sen kanssa pääsen paremmin vauhtiin! Sarjan molempien kirjojen kannet ovat todella hienot ja kiva lisäys kirjahyllyyn.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Jessica Townsend
Nevermoor – Morriganin koetukset
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Otava 2018
368 sivua

Tove Jansson: Kometen kommer

Kirjailija: Tove Jansson
Formaatti: Äänikirja
Lukija: Mark Levengood
Kustantaja: Bonnier Audio
Ilmestymisvuosi: 2007

Ennakko-odotukset:
Etsin lukemista Bookbeatin valikoimista maksuttoman kokeilujakson aikana, ja törmäsin muumikirjoihin. Mukavan lyhyt äänikirja (3 h 31 min). Ajattelin kokeilla onneani ruotsin kuullunymmärtämisen kanssa, olenhan onnistuneesti jo lukenut yhden muumikirjan ruotsiksi.

Huomiot:
Ymmärsin oikein hyvin, kunhan keskityin. Hämärätkin sanat ymmärsi yleensä asiayhteydestä, varsinkin kun tarina oli minulle aiemmin tuttu Muumit ja pyrstötähti -elokuvasta. Passiivisesta sanavarastosta muistui mieleen monta sanaa, kuten grotta, nicka ja darra (jep, en ole koskaan ajatellut sanan alkuperää sen tarkemmin). Vid min svans!

Pyrstötähti lähestyy Muumilaaksoa, Nipsu löytää luolan ja kissaystävän, ja piisamirotta istuu kakun päälle. Mark Levengood on loistavan ilmeikäs lukija äänikirjalle, ja kaikki hahmot on helppo tunnistaa hänen puhetyylistään. Ainoastaan ajoittainen huutaminen ja äänenvoimakkuuden vaihtelu häiritsivät. Suosittelen kuitenkin!

”Allting blir svårt när man vill äga saker, bära dem med sig och ha dem. Jag bara tittar på dem och när jag går min väg har jag dem inne i huvudet och kan ha roligare saker för mig än att bära kappsäckar.” – Snusmumriken

Subjektiivinen tuomio: ****

Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi ja kuuntele äänikirja* (Etu koskee uusia käyttäjiä)