Nuortenkirjat

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika

”Jossakin mielensä taka-alalla Wiktor tiesi, että viisainta oli vain painua tiehensä, mutta hänen uteliaisuutensa vei voiton. Kuinka usein sitä pääsee näkemään pudonneen tähden?”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Huijarin oppipoika on jatkoa Anniina Mikaman suositulle nuortenkirjalle Taikuri ja taskuvaras, josta kirjoitin arvion muutama vuosi sitten. Myös tämä kirja on niittänyt suosiota, sillä se oli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.

Trilogian toisessa osassa hypätään vuoden 1890 Helsingistä vuoden 1829 Krakovaan, ja kerrotaan ensimmäisestä osasta tutun professori Wiktorin taustatarina. Viisitoistavuotiaana hän on hyvinkin tavallisen oloinen seikkailunhaluinen nuorimies, eikä ollenkaan vielä äksy.

Eräänä iltana Wiktor huomaa taivaalla oudon putoavan tähden, jota hän lähtee seuraamaan. Joen rannalle pudonnut taivaankappale onkin monimutkainen kone, josta astuu ulos salaperäinen mies. Pian laskeutumisensa jälkeen kone räjähtää, ja Wiktoriin osuu.

Wiktor herää kotoaan ja huomaa, etteivät hänen jalkansa enää toimi. Koneen mies sekä maankiertäjän oloinen ukko, Seweryn, ovat pelastaneet hänen henkensä. Seweryn paljastuu kellosepäksi, ja pyörätuoliin joutunut Wiktor alkaa työskennellä tämän opissa. Kelloseppätaidon lisäksi Sewerynillä on historia myös taikurina, mikä tuo oman mausteensa tarinaan. Mystinen mies tulevaisuudesta saa nimekseen Tom. Kolmikko ei kuitenkaan ole ainoa, joka tietää pudonneesta koneesta ja Tomin erikoisesta luonteesta. Pian he huomaavat, että heillä on vaikutusvaltaisia vastustajia.

Muun muassa Siilo-trilogiassa on käytetty oivaltavasti rakennetta, jossa toisessa osassa hypätäänkin yhtäkkiä menneisyyteen ja kolmannessa osassa tarina kootaan kasaan. Epäilin vähän saman toimivuutta tässä tapauksessa, mutta myös Mikaman toteutus on todella onnistunut. Tarina on vauhdikas seikkalutarina fantastisilla elementeillä, ja sivut kääntyvät sujuvasti. Sivuja on paksuhkot neljäsataa, mutta tylsiä kohtia ei juuri ole.

Kirjan maailma on taitavasti rakennettu ja henkii riittävän todentuntuisesti 1800-luvun tunnelmaa. Tähän tarinaan on mukava uppoutua! Henkilökuvaus on Mikamalla hallussa, vaikka henkilökaarti onkin varsin miespainotteinen. Onneksi mukana on edes kipakka Zofia, joka on Wiktorin hyvä ystävä ja jonka kanssa viritellään pientä romanssia. Tom on tietenkin kiinnostava hahmo, ja saamme tietää hieman lisää myös hänen taustastaan. Odotan innolla kolmannen osan lukemista ja miten juonilangat punotaan lopulta yhteen!

Subjektiivinen tuomio: ****

Anniina Mikama
Huijarin oppipoika
WSOY 2019
411 sivua

L. M. Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Maailman kirjat -haaste: Kanada 
Mistä lukujonoon: Kirjastosta

Ennakko-odotukset: Odotin ihan mukavaa, vanhahtavaa lukukokemusta. Kokemukseni tyttökirjoista rajoittuvat muutamaan lapsena luettuun Tiina-kirjaan, ja tartuinkin Kotikunnaan Rillaan lukupiirin takia. En ole koskaan lukenut Anna-sarjaa, mutta minulle vakuutettiin että kirjan voi lukea myös itsenäisenä teoksena.

Juoni: Anna-sarjan Anna on nyt viisikymppinen perheellinen nainen. Kirjan päähenkilö on hänen teini-ikäinen tyttärensä Rilla. Kun ensimmäinen maailmansota alkaa, Rillan ystävät ja veljet lähtevät Eurooppaan rintamalle. Rilla itse jää kotiin ja alkaa toimia vapaaehtoistehtävissä. Hän saa sattumalta hoidettavakseen myös pienen orpolapsen, ja joutuu ottamaan uudella tavalla vastuuta. Taustalla kulkee ihastus komeaan Kennethiin, joka on myös lähtenyt rintamalle.

Mikä toimi:

  • Pientä alkukankeutta oli, mutta kirjan pystyi hyvin lukemaan vaikka ei ole lukenut Anna-sarjan aiempia kirjoja.
  • Odotin hömppäkirjaa, mutta huomasin lukevani fiktiivistä sotakuvausta ensimmäisestä maailmansodasta nuoren naisen näkökulmasta.
  • Game of Thronesin ja Star Warsien myötä mietin, kuinka vahvat plot armorit sotaan lähtevillä hahmoilla on. Ehkä tyttökirjoissakin kaikki tärkeät hahmot pelastuvat? Olin väärässä. Nyyh!
  • Eläinhahmot. Blythen perheen kissa Tohtori Jekyll ja herra Hyde, jolla on kaksi eri persoonaa. Maanantai-koira, joka odottaa juna-asemalla Rillan veljeä takaisin sodasta.
  • ”Oletko sinä minun Rilla-ma-Rillani?”

Mikä ei toiminut: 

  • ”Lyhentäen suomentanut Kerttu Piskonen.” Mitämitämitä? Miten niin lyhentäen? Mitä on jätetty pois? Miksi tästä ei ole julkaistu täyttä versiota vuoden 1962 jälkeen? Pitääkö tässä nyt lukea kirja vielä uudestaan alkukielellä?
  • Kennethin ja Rillan suhde ei saanut kovin paljoa tilaa, ja eniten tapahtui rivien välissä.

”Elämme nyt uudessa maailmassa”, sanoo Jem, ”ja meidän on tehtävä siitä parempi kuin vanha oli. Se ei ole vielä valmis, vaikka joidenkin mielestä sen pitäisi jo olla. Tehtävä ei ole vielä päättynyt – se ei ole vielä oikein alkanutkaan. Vanha maailma on hävitetty ja meidän on rakennettava tilalle uusi. Se vie vuosia. Olen nähnyt kyllikseni sotaa huomatakseni, että meidän rakennettava maailma, jossa sodat eivät ole mahdollisia.”

Subjektiivinen tuomio: ****

L. M. Montgomery
Kotikunnaan Rilla
(Alkuteos Rilla of the Ingleside, 1921)
Suom. Kerttu Piskonen
WSOY 2002
242 sivua

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

”Miehen katse pysähtyi kojeeseen, jota Mina piteli hämmentyneenä sormissaan kuin orava käpyä.
– Se on sydän, mies sanoi viimein.
– Mitä?
Mies hymyili vähän.
– Tuo, mitä neiti pitelee käsissään, on on sydän.
– Eihän ole. Se on vain jonkun koneen pala, kellon tai höyrykoneen tai semmoisen sisältä.
– Eikö se ole sama asia? Ettekö usko, että koneellakin on oltava sydän?”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Sain Anniina Mikaman esikoisteoksen Taikuri ja taskuvaras luettavaksi vuoden 2018 alussa, kun kirjailija tarjosi sitä minulle luettavaksi. Kirja jäi hyllyyn odottelemaan, kunnes WSOY postitti arvostelukappaleen sarjan toisesta osasta ja havahduin aloittamaan sarjan.

Olin lukenut aika erilaisia arvioita, ja odotin mukiinmenevää kolmen tähden lukukokemusta. Taikuri ja taskuvaras pääsi kuitenkin yllättämään positiivisesti!

Tarina sijoittuu kiinnostavalle aikakaudelle vuoden 1890 Helsinkiin. Nuori Mina asuu kadulla ja elättää itsensä varastelemalla. Eräänä päivänä hän näpistää hienon metalliesineen ärsyttävän oloiselta nuorelta herralta, mutta jää kiinni. Keksijäksi ja taikuriksi osoittautuva Tom ei kuitenkaan ilmianna Minaa, vaan palkkaa hänet töihin talouteensa.

Mina muuttaa taloon, jossa on enemmän ihmeellisiä asioita kuin hän olisi osannut kuvitellakaan. Sekä Tomilla että tämän luona asuvalla äksyllä professorilla on menneisyydessään paljon salaisuuksia, jotka avautuvat pikku hiljaa. Hieman ihmettelin 16- ja 25-vuotiaiden päähenkilöiden orastavaa romanssia, mutta kirja pääsee lopulta yllättämään senkin suhteen.

Näin mielessäni Tomin ihmeiden teatterin jonkinlaisena The Prestige– ja The Greatest Showman -elokuvien kiehtovana yhdistelmänä. Ja jos luonneanalyysiin mennään, Tomista tulee mieleen huikentelevainen velho Howl (Liikkuva linna) ja täydellinen mutta ahdistunut Edward Cullen (Houkutus). Vai mitä sanotte tästä:

”Jokin Tomissa taisteli sitä vastaan, mitä hän tahtoi sanoa. Hän suorastaan vapisi, mutta hilliten itsensä loppuun asti hän viimein sanoi hiljaisella äänellä:
– Sillä ei ole merkitystä, mitä minä haluan! Et ole turvassa minun lähelläni. – – En olisi saanut vetää sinua mukaan elämääni.”

Joka tapauksessa Taikuri ja taskuvaras oli antoisa lukukokemus. Teksti on helposti luettavaa ja tarina vie mukanaan. Mikaman luoma maailma on runsas ja täynnä värikkäitä yksityiskohtia. Suosittelen tätä kaikenikäisille lämminhenkisestä fantasiasta pitäville lukijoille. Odotan paljon myös sarjan seuraavalta osalta, Huijarin oppipoika, joka sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä kirjaa. Jos saisin sen vaikka vähän nopeammin luettua kuin reilussa vuodessa!

Subjektiivinen tuomio: ****

Kirja pääsee vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjan nimessä on ammatti.

Anniina Mikama
Taikuri ja taskuvaras
WSOY 2018
415 sivua