P. D. James: Syystanssiaiset

syystanssiaisetMerytonin naisväen keskuudessa oltiin yhtä mieltä siitä, että Longbournin herra ja rouva Bennetillä oli ollut onnea, kun he olivat saaneet neljä viidestä tyttärestään naimisiin.

P. D. Jamesin dekkari Syystanssiaiset (alkuperäinen nimi Death Comes to Pemberley) kuuluu samaan kategoriaan aikaisemmin lukemani Longbournin talossa kanssa. Molemmissa esiintyvät Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta tutut hahmot uusissa seikkailuissa.

Siinä missä Longbournin talossa oli suorastaan inhorealistinen kuvaus Bennetin perheen palvelijoiden elämästä säätyläistilalla, Jamesin Syystanssiaiset noudattaa uskollisemmin Austenin tyyliä (ja hyvä niin, koska kirjaa on paljon miellyttävämpää lukea). Elizabethin ja herra Darcyn naimisiinmenosta on kuusi vuotta, ja he ovat asettuneet mukavasti elämään Pemberleyn kartanoon. Kaksi poikaakin on siunaantunut ja elämä on mallillaan.

Vuosittaisten syystanssiaisten aattona tilan rauha kuitenkin järkkyy, kun Elizabethin sisar Lydia ajaa vaunuillaan pihaan täysin hysteerisenä huutaen, että herra Wickham on murhattu. Miehet lähtevät metsään etsimään tätä, mutta löytävätkin kapteeni Dennyn kuolleena ja Wickhamin tämän vieressä yltä päältä veressä.

Seuraa kuolemansyyntutkimus ja oikeudenkäynti, ennen kuin mysteeri pikku hiljaa keriytyy auki. Murhasiko Wickham parhaan ystävänsä? Entä kuka on mystinen nainen, jonka palvelustytöt näkivät metsässä ja väittivät aikoja sitten eläneen rouva Reillyn haamuksi?

Kirja alkaa prologilla, jossa kerrataan pikaisesti Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumat. Näin ollen Syystanssiaiset voi lukea myös ilman alkuperäisen kirjan tuntemista, mutta kyllä suosittelisin kirjaa ehdottomasti Y&E:n lukeneille. Austen-faneille kirja on varmasti etupäässä suunnatukin.

Itse pidin kirjasta kovasti. Ylpeys ja ennakkoluulo kuuluu suosikkeihini, ja Syystanssiaisissa pääsi sukeltamaan takaisin kirjan maailmaan ja lukemaan, millaista päähenkilöiden elämä olisi voinut olla myöhemmin. Henkilöhahmot on kuvattu hyvin samanlaiseksi kuin alkuperäisessäkin teoksessa, ja on helppo kuvitella että juuri Wickham joutuisi syytetyksi murhasta ja uhkaisi jälleen kerran tahrata Pemberleyn maineen. Eniten kirjassa seurataan herra Darcyn ajatuksia, ja James kuvaakin niitä uskottavasti.

Murhamysteerin lisäksi tarinasta löytyy myös reilusti draamaa ja ripaus romantiikkaa: Darcyn sisarella Georgianalla on kaksikin kilpakosijaa joista valita. James on kehitellyt myös muille sivuhahmoille tyydyttäviä jatkoja: Bennetien epäsuosituin sisar Marykin on päätynyt avioliittoon, ja jopa itse lady Catherine de Bourgh on pehmentynyt ja alkanut toipua Pemberleyn metsiä kohdanneesta häväistyksestä. Riemastuin lopun pienestä yksityiskohdasta, kun huomasin että James oli ujuttanut tarinaan myös toisen Austenin kirjan henkilöitä pieneen sivuosaan.

Innostuin alun perin lukemaan kirjan katsottuani YLE:ltä siihen perustuvan minisarjan Pemberleyn kartanon tragedia. Sarja oli laadukkaasti toteutettu, mutta oli jännä huomata kuinka paljon muutoksia siihen oli tehty verrattuna kirjaan. Esimerkiksi Elizabethin osuus mysteerin selvittämisessä oli sarjassa paljon isompi – kirjassa hän oikeastaan vain istui muualla odottelemassa.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan. 

Subjektiivinen tuomio: *****

P. D. James
Syystanssiaiset
Suom. Maija Kauhanen

Otava 2012
348 sivua

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia

SuomalaistenPainajaisia

Tämä on Matti, tyypillinen suomalainen, joka arvostaa rauhaa, hiljaisuutta ja henkilökohtaista etäisyyttä. Matti yrittää parhaansa kohdellakseen muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan: Hän antaa tilaa, eikä häiritse kanssaihmistä höpöttämällä turhia. Kuten arvata saattaa, kaikki ei suju aina niin kuin Matti toivoisi.

Finnish Nightmares on someilmiö, joka on nyt Atenan kustantamana päätynyt kirjan muotoon. Suomalaisten sielunelämää avaava sarjakuva on kerännyt jo lähes 150 000 tykkääjää Facebookissa niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Karoliina Korhosen hilpeissä sarjakuvissa seikkailee Matti, joka joutuu erilaisiin ujoa suomalaista ahdistaviin tilanteisiin – kuten tuntemattoman kanssa samaan hissiin, ”täyteen” bussiin jossa joutuu istumaan jonkun viereen tai liian innokkaan myyjän uhriksi kaupassa.

Itse olen tähän asti seurannut Matin kommelluksia lähinnä Facebookista ja muista somekanavista, mutta kirjassa on onneksi myös paljon netissä ennen julkaisematonta materiaalia. Noin satasivuinen kirja on selattu läpi kymmenessä minuutissa, mutta tarjoaa runsaasti viihdykettä ja monet naurut sinä aikana. Matti on sympaattinen hahmo, enkä usko että on olemassa yhtään suomalaista, joka ei voisi samaistua ainakin yhteen kirjassa kuvattuun tilanteeseen.

Joissakin kirjablogeissa kirjaa on moitittu kliseiseksi ja stereotypioita vahvistavaksi. Monet Matin kohtaamista tilanteista ovat kliseisiä, mutta ne ovat myös huvittavan totta. Kirja ei missään nimessä mollaa suomalaisia, mitä nyt käsittelee lempeän itseironisesti. Ihan hyväkin nauraa itselleen joskus. Suomalaisten lisäksi myös monet ulkomaalaiset ovat tunnustaneet löytäneensä itsestään pienen Matin.

Suomalaisten painajaisista on otettu jo ainakin kaksi painosta. Voisin kuvitella, että jatko-osakin on jossain vaiheessa tulossa. Esimerkiksi Matin vaimoa Ainoa, josta Korhonen järjesti netissä aikoinaan nimikilpailun, ei esitelty vielä lainkaan.

KunJoudutPitämäänPuheen

Kirja käykin loistavasti Lukuhaasteen 2016 kategoriaan Suomalaisesta miehestä kertova kirja.

Subjektiivinen tuomio: *****

Karoliina Korhonen
Suomalaisten painajaisia – vähäsanaista vertaistukea
Atena 2016
n. 100 sivua

Maria Carole: Tulen tyttäriä

tulentyttariaEi ole sinun osasi sen parempi tai huonompi kuin muidenkaan. Yhtä kaikki ylhäältä annettu.

Tulen tyttäriä kertoo useammasta naisesta, joiden tarinat kietoutuvat yhteen. Naarni on knameira, soturi Tulen talosta, puoliksi jumala ja puoliksi ihminen. Hänellä on vielä kymmenen vuotta palvelusta suoritettavana, kun hän tapaa valolta tuoksuvan Emman, joka pistää suunnitelmat sekaisin.

Samaan aikaan nuori Livia, altameira eli suurimmaksi osaksi ihminen, saa kuulla että hänet ollaan naittamassa kaupungin inhottavimmalle nuorelle miehelle. Livia päättää lähteä naimakauppaa pakoon ja karkaa Nelvikasta juhlien aikaan. Naarni huomaa tytön puuttumisen ja lähtee ystävänsä Vanjan kanssa tämän perään.

Tarinassa päästään seuraamaan myös toista potentiaalista pariskuntaa, kun Vanja iskee silmänsä Liviaan. Naarni saa pitää miehelle tiukan puhuttelun siitä, ettei teini-ikäinen tyttö tarvitse reilusti itseään vanhempaa hurmuria sotkemaan kuvioita. Nähtäväksi jää, mitä Livia itse haluaa. Rakkaustarinoiden lomassa selvitellään myös jumaliin liittyviä salaisuuksia. Mistä he ovat alun perin tulleet?

Carole ei kuvaile luomaansa maailmaa kovinkaan paljon. Siinä on piirteitä niin suomalaisesta miljööstä kuin ”taistellaan miekalla ja jousella” -tyylisestä fantasiamaailmastakin. Perinteisestä keskiaikafantasiasta poiketen tarinan yhteiskunta on varsin vapaamielinen, ja nainen heiluttelee miekkaa ja pitää useita rakastajia siinä missä mieskin.

”Hyvänen aika sentään. Mihin ihmeeseen tästä maailmasta olivat kadonneet naiset, joita sai hoivata ja suojella?”

Carole kirjoittaa sujuvaa ja kaunista kieltä. Itseäni häiritsivät lähinnä monista lauseista puuttuvat pronominit. Lisäksi iso osa hahmoista puhuu puhekieltä ”mä, sä” -tyyliin, mitä en yleensä jaksa kirjoissa ollenkaan. Ainakin aikuisten hahmojen suuhun olisi mielestäni sopinut paremmin ihan perus kirjakieli.

Tulen tyttäriä kuitenkin ylitti odotukseni. Olin varautunut ihan mukavaan kolmen tähden kirjaan, mutta kiehtova juoni veikin mukanaan ja luin kirjan yhdeltä istumalta loppuun asti. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin tarinaa ympäröivästä yhteiskunnasta ja esimerkiksi kirjassa esiintyvän tulimagiasta ja parantamisesta. Nyt se puoli kirjasta jäi aika kevyeksi.

Eeppisen fantasian sijaan kirja onkin ennemmin helppolukuista romanttista ihmissuhdedraamaa, joka on pakko katsoa loppuun asti, että saa tietää kuka päätyy kenenkin kanssa yhteen. Tulen tyttäriä on ehdottomasti neljän tähden lukukokemus, miinus tulee vain puhekielisestä dialogista.

Tulen tyttäriä pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjassa rakastutaan.

PS. Vanja on ihana.
PPS. Lukisin mielelläni jatko-osan.

Subjektiivinen tuomio: ****-

Maria Carole
Tulen tyttäriä

Osuuskumma 2014
358 sivua