Fantasia & scifi

Fontenelle: Maailmojen moninaisuudesta

”Mikäli kysymys olisi pelkästä lentämisestä, mistäpä me tiedämme – kuten sanoin jo eilen – etteikö jonain päivänä hyvinkin osatttaisi lentää? Myönnän kyllä, että tässä on mukana aika paljon epävarmuustekijöitä. Kuun ja Maan välinen valtava etäisyys olisi jo sinänsä melkoinen haaste voitettavaksi, mutta vaikka kaksi planeettaa olisi lähelläkin toisiaan, ei olisi noin vain mahdollista siirtyä yhdenlaisesta ilmakehästä toiseen.”

Tässäpä kiinnostava tuttavuus, nimittäin scifi-kirjallisuuden klassikko vuodelta 1686! Maailmojen moninaisuudesta sekoittaa astronomiaa ja avaruusfantasiaa. Kirjassa oppinut tiedemies käyskentelee viehättävän markiisittaren kanssa öisessä puutarhassa kuutena peräkkäisenä iltana ja mansplainaa maailmankaikkeuden salaisuuksia.

Ensimmäisenä iltana todetaan, että Maa on planeetta, joka pyörii itsensä ympäri ja kiertää Aurinkoa. Toisena iltana päädytään jo siihen, että Kuu on asuttu maailma. Nykylukijan näkökulmasta huvittaa erityisesti, kuinka tiedemies visioi, että kaikilla muilla planeetoilla voisi mahdollisesti olla elämää PAITSI Marsissa.

Ranskalainen Bernard Le Bovier de Fontenelle oli aikansa ansiokas tieteen popularisoija. Maailmojen moninaisuudesta ehti edustaa aikansa luonnonfilosofista huippua kokonaisen yhden vuoden, ennen kuin Newtonin painovoimateoria julkaistiin vuonna 1687. Kävi ilmi, ettei taivaankappaleiden liike johdukaan tähtienvälisen aineen pyörteistä.

Kirja tarjoaakin mielenkiintoisen aikamatkan 1600-luvulle: Millaisia scifi-tarinoita syntyy, kun painovoimaa ei ole keksitty ja mietitään, voiko ihminen koskaan lentää? Iästään huolimatta tarina on miellyttävä lukea ja yllättävän viihdyttävä. Fanitan erityisesti nokkelaa markiisittaren hahmoa: ”Huvittavaa, Maa tekee kaiken ja Aurinko ei mitään!”

Suomentaja, tieteenhistorian dosentti Osmo Pekosen esipuhe antaa kattavat taustatiedot kirjan ymmärtämiseen. Hän vinkkaa myös lukuisia muita suomentamiaan ja toimittamiaan teoksia. Esipuhetta lukiessa alkoi tehdä mieli lukea muitakin vanhoja avaruusaiheisia kirjoja – viime vuonna on julkaistu suomeksi esimerkiksi Lento kuuhun vuodelta 1638.

Lukukokemus: ****

Bernard Le Bovier de Fontenelle
Maailmojen moninaisuudesta
Suom. Osmo Pekonen
Art House 2021
142 sivua

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

”’Elämän ja kuoleman välissä on kirjasto’, hän sanoi. ’Kirjaston hyllyt jatkuvat ikuisesti. Jokainen kirja antaa mahdollisuuden kokeilla toisenlaista elämää. Millaista elämäsi olisi voinut olla, jos olisit tehnyt toisenlaisia valintoja? Jos voisit perua sen, mitä kadut, tekisitkö jotakin toisin?'”

Nora on 34-vuotias ja katuu monia asioita elämässään. Hän on muutenkin yksinäinen, ja kun hän kaiken lisäksi menettää samaan aikaan sekä työnsä että rakkaan kissansa, hän päättää ettei halua enää elää.

Kuoleman sijaan Nora päätyy kuitenkin elämän ja kuoleman väliin, mystiseen Keskiyön kirjastoon. Hänen eteensä asetetaan kaikki mahdolliset elämät, joita hän voisi parhaillaan elää. Nora saa hypätä mihin tahansa kirjaan ja kokeilla, millainen nykyhetki olisi, jos menneisyydessä olisi tehnyt eri valintoja.

Mitä jos hän ei olisi jättänyt sulhastaan? Mitä jos hän ei olisi lopettanut kilpaurheilua? Mitä jos hän olisi seurannut lapsuuden urahaavettaan? Olisiko jokin näistä elämistä parempi kuin nykyinen?

Tämä oli kertakaikkisen mainio tarina! Olen lukenut paljon kirjoitusoppaita, viimeisimpänä Save the Cat! Writes a Novel, jossa analysoidaan suosittujen romaanien rakennetta. Keskiyön kirjasto olisi hyvin voinut olla yksi oppaan esimerkki, sillä tuntui että tässä kaikki oli laitettu viivoittimen kanssa kohdalleen: herkullinen lähtöasetelma, päähenkilö motiiveineen, juonen kaari, hallittu rakenne ja kaiken kattava teema.

Yksittäisten valintojen vaikutus elämään on tuttu aihe erityisesti elokuvista, ja mieleen tulivat vaikkapa Paluu tulevaisuuteen, Ihmeellinen on elämä, About Time ja Everything Everywhere All At Once (voin suositella kaikkia). Tuntui, että olisin lukenut samantyyppisen tarinan monta kertaa aiemminkin, mutta tutunoloisista ideoista oli rakennettu omanlainen keitos.

Kaiken yllämainitun myötä kirja oli melko ennalta-arvattava, mutta minua se ei haitannut. Loppuratkaisukin oli mielestäni oikea tälle tarinalle. Teksti on ahmittavaa ja luvut ovat lyhyitä, lyhimmillään aukeaman mittaisia. Kyllä, hotkaisin tämän kerralla! Kirja herättelee miettimään, katuuko itse mahdollisesti jotain elämässään ja millainen olisi oma Keskiyön kirjasto.

Lukukokemus: *****

Matt Haig
Keskiyön kirjasto
Suom. Sarianna Silvonen
Aula & Co 2020
328 sivua

N. K. Jemisin: Viides vuodenaika

”Sinä olet se nainen. Hän on sinä. Essun. Muistatko? Nainen, jonka poika on kuollut.
Sinä olet orogeeni, joka on asunut kymmenen vuotta Tirimon mitättömässä kaupungissa. Vain kolme täkäläistä tietää, mikä sinä olet, ja kaksi heistä olet itse synnyttänyt.
Tai siis, nyt jäljellä on enää yksi, joka tietää.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Murtunut maailma -trilogian aloittava Viides vuodenaika ehti olla lukujonossa pari vuotta, kun alkuteosta hehkutettiin Tähtivaeltajassa. Luin sen vihdoin suomeksi, ja olipa huikea lukukokemus!

N. K. Jemisin on luonut omintakeisen fantasiamaailman, jossa ei nähdä miekkoja tai lohikäärmeitä. Kaupungeissa on sähköä ja asfalttia, ja mannerta uhkaavat voimakkaat maanjäristykset. Orogeeneiksi kutsutut henkilöt pystyvät hallitsemaan järähdyksiä, mutta heitä halveksitaan ja sorretaan vaarallisten voimiensa takia.

Kirja alkaa erikoisella johdannolla, jossa nimetön kertoja puhuttelee lukijaa ja infodumppaa asioita maailmasta ja henkilöistä. Puolet meni minulta ohi, mutta jatkoin kuitenkin päättäväisesti, kun olin lukenut kirjasta niin paljon hyvää. Onneksi! Varsinaisena päähenkilönä on 41-vuotias Essun, joka löytää kolmevuotiaan poikansa kuolleena. Käy ilmi, että hänen miehensä on tappanut pojan ja vienyt heidän tyttärensä mukanaan. Essunin tehtävä on selvä: pelastaa tyttö. Samoihin aikoihin voimakas järistys on repäissyt mantereen kahtia.

Kirjassa ollaan jatkuvasti synkkien teemojen äärellä, ja aloinkin kutsumaan tätä ”pahan mielen fantasiakirjaksi, joka on hyvä”. Erityisen kirjasta tekee toisen persoonan kerronta, eli Essunista kerrotaan sinä-muodossa. Kirjoittajana innostuin tästä valtavasti, ja tyyliin tottui nopeasti. Kaksi muuta tarinalinjaa seuraavat kolmannessa persoonassa perheensä hylkäämää Damayaa ja pääkaupungissa opiskelevaa Syeniteä. Sen enempää en viitsi juonesta kertoa, mutta Jemisin punoo tarinat yhteen tavalla, joka jätti minulta suun auki. Tässä on taitavaa kirjoittamista!

Onneksi jatko-osia on suomennettu ripeällä tahdilla. Sarjan toinen osa Obeliskiportti ilmestyi keväällä ja kolmas osa Kivinen taivas syksyllä 2022. N. K. Jemisin on ensimmäinen kirjailija, jonka trilogian kaikki osat ovat saaneet arvostetun Hugo-palkinnon.

Lukukokemus: *****

N. K. Jemisin
Viides vuodenaika (Murtunut maailma #1)
Suom. Mika Kivimäki
Jalava 2021
480 sivua