Niina Mero: Englantilainen romanssi

Kun Heli oli kertonut tavanneensa miehen ja muuttavansa tämän perässä Englantiin, minä olin ajatellut, että siinä kävisi ennen pitkää huonosti. Ehkä ajattelin, että Mark olisi Austenin sankareista enemmänkin kuin George Wickham, joka ottaisi ja jättäisi siskoni heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen. Nyt kuitenkin oli käynyt ilmi, että Mark oli todellakin enemmän Darcy kuin Wickham ja että hän oli oikeasti rakastunut siskooni.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ehdin lukea talvilomani aikana yhden kirjan, joka oli Niina Meron esikoisromaani Englantilainen romanssi. Olin lukenut siitä aika erilaisia arvioita, mutta itse tykkäsin. Kepeä, mysteerillä höystetty romanssi on juuri sopivaa lomalukemista.

Kirjan päähenkilönä on suomalainen Nora, joka rakastaa viktoriaanisia romantikkoja, goottityyliä ja tatuointeja. Yllättäen hän saa kutsun pikkusiskonsa häihin englantilaiseen aateliskartanoon. Nora lähtee matkaan vastahakoisesti ja aiheuttaakin hienostopiireissä melkoisia tilanteita möläytyksillään ja nuuskimisellaan. Käy ilmi, että aatelisperheen vanhempi poika on kadonnut vuosia aikaisemmin, ja Nora alkaa tietenkin selvitellä tapausta. Siinä sivussa hän uppoutuu upeaan miljööseen ja tutustuu hurmaaviin englantilaismiehiin.

Niina Meron on tehnyt väitöskirjansa nykypäivän romanttisesta viihdekirjallisuudesta, ja tausta tutkijana näkyy tekstissä. Joillekin lukijoille kirjassa saattaa olla liikaa viittauksia englantilaiseen kirjallisuushistoriaan. Tarina hyödyntää taitavasti kliseitä ja väistää pahimmat tapaukset. Nora on tosin välillä aika rasittava päähenkilö aukoessaan päätään tai palvoessaan milloin kenenkin miehen vatsalihaksia tai leukaperiä.

Juoni rullaa sujuvasti, ja mukana on sopivassa suhteessa erilaisia aineksia. Keitokseen on huolellisesti mitattu viittauksia aina Austenin romaaneista Agatha Christieen ja brittidekkareista Bridget Jonesiin niistä pitävien lukijoiden iloksi. Lopusta löytyy vielä lista kirjallisuusviittauksista. Lukisin Meron kirjoja mielelläni jatkossakin!

Subjektiivinen tuomio: ****

Niina Mero
Englantilainen romanssi
Gummerus 2019
383 sivua

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Kului viikko ilman että herra Rochesterista kuului mitään, kului kymmenen päivää, eikä hän vieläkään palannut kotiin. Rouva Fairfax sanoi, ettei häntä lainkaan ihmetyttäisi, vaikka herra Rochester matkustaisi Leasista suoraan Lontooseen ja sieltä mannermaalle näyttäytymättä Thornfieldissä kokonaiseen vuoteen. Hän oli usein lähtenyt aivan yhtä äkkiä ja odottamatta. Tämän kuullessani minut valtasi merkillisen viluinen ja ahdistava tunne.

En tiedä, voiko Kotiopettajattaren romaanista edes kirjoittaa mitään uutta, sen verran klassikko on kyseessä. Kirja on ollut yksi lempikirjoistani sen jälkeen kun luin sen joskus yläasteella. Palasin jälleen tarinan pariin, kun luin sen lukupiirikirjana.

Kirjassa päähenkilö Jane Eyre kertoo itse lukijalle elämäntarinaansa: onneton lapsuus sukulaisten nurkissa, karut vuodet tyttökoulussa, aikuisuuden ensimmäiset askeleet kotiopettajattarena Thornfieldin kartanossa, rakastuminen aivan huomaamatta, ja kipeästi paljastuvat menneisyyden haamut.

Jane on samaistuttava ja aito päähenkilö: itsenäinen nainen, joka noudattaa periaatteitaan viimeiseen asti. Lukija on hänen puolellaan heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Toinen päähenkilö herra Rochester puolestaan on melko omituinen hahmo, ja ensimmäisellä lukukerralla en tajunnut puoliakaan hänen selityksistään. Parivaljakon suhteen kehittymistä on silti, tai ehkä juuri sen takia, mielenkiintoista seurata. Onnellinen loppu ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Kotiopettajatarta lukiessa teksti kulkee niin hyvin, ettei ollenkaan tunnu siltä että lukisi vuonna 1847 ilmestynyttä klassikkoa. (Jostain syystä perusoletukseni on, että klassikot ovat kuivia.) Tarina vie mukanaan Englannin romanttisiin maalaismaisemiin, ja sivut kääntyvät kuin itsestään.

Mutta miksi niin moniin klassikoihin tehdään esipuheet, joissa spoilataan juonen tärkeimmät kohdat? Niin tehdään myös tämän kirjan kohdalla. Itse pitäisin enemmän analysoivista jälkisanoista. Myös monessa tätä kirjaa käsittelevässä blogipostauksessa paljastetaan juonen yllätyskäänteet. Vaikka kyse onkin tunnetusta klassikosta, vähän voisi jättää avoimeksikin – ainakin jos tavoitteena on saada joku lukemaan kirja.

Kirja pääsee vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää.

Subjektiivinen tuomio: *****

Charlotte Brontë
Kotiopettajattaren romaani
Suom. Kaarina Ruohtula

Karisto 2008
542 sivua

Jane Austen: Järki ja tunteet

Maailman kirjat -haaste: Englanti
Mistä lukujonoon:
Kirjastosta tylsänä hetkenä.

Ennakko-odotukset: Olen nähnyt Järki ja tunteet -elokuvan vuodelta 1995 (suosittelen!) ja lukenut muuta Austenin tuotantoa, joten tiesin suurin piirtein mitä odottaa. Lainasin kirjan lomalle hilpeäksi välipalalukemiseksi.

Juoni: Järki ja tunteet kertoo kahdesta naimattomasta sisaresta, Elinor ja Marianne Dashwoodista, jotka kumpikin etsivät onnea omalla tavallaan. Vanhempi Elinor on pidättyvä ja suhtautuu asioihin ensisijaisesti järkensä kautta, kun taas Marianne elää jatkuvassa tunteiden myrskyssä eikä voi käsittää tyyntä sisartaan. Isänsä kuoleman takia Dashwoodin neidit ja heidän äitinsä joutuvat muuttamaan pois mukavasta kodistaan, kun vanhempi veli aikaisemmasta avioliitosta perii koko omaisuuden. Elämä on niukkaa, mutta sulhasehdokkaita ilmaantuu  useampiakin.

Mikä toimi:

  • Jane Austenin kepeä kertojanääni ja tapa kommentoida ironisesti henkilöidensä tekemisiä ja ajatuksia.
  • Hurmaavat henkilöhahmot ja hahmojen välinen kemia.
  • Keskustelut iästä 1800-luvun tyyliin: 35-vuotias naimaton mies on jo onneton vanhapoika, vaikka saattaakin elää vielä kaksikymmentä vuotta. Avioliiton kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä, ellei sitten tapaisi jotakuta 27-vuotiasta vanhapiikaa. On kuitenkin mahdotonta, että sen ikäinen nainen enää herättäisi rakkautta. 16-vuotias Marianne on varma, ettei ikinä löydä unelmiensa miestä.
  • Hitaasti kehittyvä rakkaus.
  • Oli ilo huomata, kuinka uskollinen elokuva on ollut kirjalle.

Mariannelle alkoi nyt valjeta, että epätoivo sen vuoksi ettei hän kuudestatoista ja puolesta ikävuodestaan huolimatta ollut tavannut miestä, joka vastasi hänen käsitystään täydellisyydestä, olikin ollut ennenaikainen ja turha. Willoughby vastasi täysin mielikuvaa, jonka hän oli kuvitelmissaan luonut sekä surullisina että valoisimpina hetkinä miehestä, johon hän luuli voivansa kiintyä.

Mikä ei toiminut: 

  • En voi valittaa!

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Rakkausromaani.

Jane Austen
Järki ja tunteet
Suom. Aune Brotherus
WSOY pokkari 2014
352 sivua