Tietokirjallisuus

Suosikkikuvakirjani – parhaat lastenkirjat pienille

Jos minulta kysytään kirjavinkkejä tai lahjaideoita leikki-ikäisille, suosittelen ensimmäiseksi tämän listan teoksia! Arvostan kuvakirjoissa erityisesti kaunista värimaailmaa, vinkeitä hahmoja sekä huumoria, ja näistä sitä löytyy. Mukana on sopivassa suhteessa kotimaisia ja ulkomaisia tekijöitä. Kirjojen ikäsuositukset ovat 3–4-vuotiaista eteenpäin, mutta näiden parissa viihtyvät aikuisetkin.

Päivitän listaa sitä mukaa kun uusia ilmaantuu! Artikkeli sisältää mainoslinkkejä.

Kaunokirjat

Deborah Marcero: Purkissa
Suom. Mari Nurminen
Kumma-kustannus 2021

”Leevi oli keräilijä. Hän keräsi asioita purkkeihin. Kun Leevi piti purkkia käsissään ja tiiraili sen sisään, hän muisti kaikki ne ihanat asiat, joita oli nähnyt ja tehnyt.”

Sympaattinen ja kauniisti kuvitettu tarina pienestä Leevi-pupusta, joka keräilee ystävänsä Elvin kanssa mielikuvituksellisia asioita. Eräänä päivänä Elvi muuttaa toiseen kaupunkiin. Voiko ystävyys jatkua kauempaakin?

Katso näytesivut kirjasta
Osta kirja kustantamon verkkokaupasta

Deborah Marcero: Purkista
Suom. Mari Nurminen
Kumma-kustannus 2022

”Leevi rakasti pelottavia kirjoja, pelottavia vitsejä ja pelottavia piirrettyjä. Leevi ei kuitenkaan tykännyt oikeasti pelätä. Hän yritti työntää pelon pois.”

Sain kirjan mainostarkoituksessa kustantajalta. Pieni Leevi-pupu ei haluaisi tuntea pelkoa tai vihaa, joten hän päätyy säilömään ne purkkeihin ja laittamaan piiloon komeroon. Pikku hiljaa mukana menevät kivatkin tunteet. Mitä käy, kun komerosta loppuu tila?

Katso näytesivut kirjasta
Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Emili Tullila: TSUP solmussa
Lasten Keskus 2024

”Tsup on hyvä pieni hämähäkki. Se on nopea kipittämään ja auttaa mielellään muita. Koittaa päivä, jona Tsupin on aika kutoa ensimmäinen oma verkkonsa. Tsup on niin innoissaan, että melkein POKSAHTAA! Mutta sillä ei ole pienintäkään aavistusta, miten verkko tehdään.”

Mainio tarina innokkaasta pikku hämähäkistä, joka saa liikaa hyvää tarkoittavia neuvoja verkon kutomiseen. Rakastan suurisilmäistä Tsupia ja vinkeää kuvitustyyliä!

Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Emilia Erfving: Kasa
Lasten Keskus 2020

”Metsässä on Kasa. Kasassa on milloin mitäkin. Käpyjä, kukkia, kuusenneulasia, tatteja ja tammenterhoja.”

Ihanan Kasa-sarjan ensimmäisessä osassa käydään läpi metsän vuosi, kun Kasa muuttuu vuodenaikojen mukana. Luontoteema on iso osa sarjaa, ja jokaisessa osassa on vaihtuva värimaailma. Metsä voi myös olla sininen tai vaaleanpunainen!

Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Emilia Erfving: Roskakasa
Lasten Keskus 2021

”Kasaan on kertynyt kaikkea kummaa. Metsän eläimetkin ovat ihmeissään erikoisista esineistä. Onneksi hiiri tietää, että mystiset mytyt ja möhkäleet ovat roskia.”

Sain kirjan mainostarkoituksessa kustantajalta. Kasa-sarjan toinen osa tutustuttaa luonnonsuojeluteemaan roskaamisen kautta.

Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Emilia Erfving: Kasan nenä
Lasten Keskus 2022

”Kasan pieni kaarnanenä on kadonnut! Kasa etsii nenäänsä metsästä, niityltä, suolta ja järven pohjasta. Matkan varrella ystävälliset eläimet ehdottavat vuorollaan Kasalle uutta nenää. Mutta mikään niistä ei ole yhtä hyvä.”

Kasa-sarjan kolmas osa on samaistuttavaa luettavaa kaikille, jotka ovat joskus kadottaneet rakkaan tavaran tai lelun. Sniif!

Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Emilia Erfving: Lumikasa
Lasten Keskus 2024

”Syyspakkanen hiipii metsään, ja pian luonto on hopeisen huurteen peitossa. Kun Kasa liikahtaa, sen jäätyneet lehdet rapisevat hauskasti. Harmaa orava sinkoilee kiireisenä ympäriinsä. Se piilottaa herkkuja talven varalle. Kasasta tulee oravan salaisten herkkujen vartija! Mutta miten käy, kun metsään pöllähtää lumimyrsky?”

Kasa-sarjan viidennessä osassa metsään tulee talvi. Orava piilottaa Kasaan ruokaa, mutta kuinkas käykään, kun Kasa peittyy lumeen?

Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Emilia Erfving: Pikku-Kasa
Lasten Keskus 2025

”Kevättulva pyyhkäisee metsän läpi. Se huuhtoo Kasasta lehdet ja kepit ja vie ne mennessään. Tulvan jäljiltä Kasa on ihan pieni, yhtä pieni kuin orava. Pikkuruisen Kasan korkeudelta kaikki näyttää valtavalta. Pienestä koosta on paljon iloakin, mutta entä jos pienuus alkaa kiukuttaa?”

Kasa-sarjan kuudennessa osassa Kasasta tulee ensin ihan pieni ja sitten hyvin suuri, ennen kuin kultainen keskitie löytyy.

Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Ryan T. Higgins: En se minä ollut! (Olitpas.)
Suom. Raija Rintamäki
Kumma-Kustannus 2023

”Iikka on piikkisika ja Pirjo on puu, mutta he ovat silti parhaita ystäviä. He tekevät kaiken yhdessä, aivan kaiken, kahdestaan. AIVAN kahdestaan, ilman muita. Iikka on täysin tyytyväinen siihen, miten asiat ovat. Pirjo ja Iikka. Iikka ja Pirjo. Vain he kaksi. Kunnes eräänä päivänä Pirjon viereen poksahtaa toisen puun silmu, eikä elämä ole enää koskaan niin kuin ennen…”

Hulvaton tarina siitä mitä tapahtuu, kun paras ystävä löytää uuden ystävän.

Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Ryan T. Higgins: Toinen Mörri
Suom. Raija Rintamäki
Kumma-Kustannus 2024

”Mörri on karhu, joka ei kerta kaikkiaan osaa pitää hauskaa! Kun Mörri jälleen kerran kieltäytyy hauskanpidosta, hiiret alkavat salaa toivoa, että Mörri olisi hauskempi. Ja hups, seuraavana aamuna niiden toive on toteutunut: Mörri on iloinen ja seikkailunhaluinen! On vain yksi ongelma. Mörri ei ole Mörri. Se on Pörri, Mörrin hauskempi serkku. Mutta onko mahdollista pitää liikaa hauskaa?”

Pörri-serkku bilebusseineen opettaa, että rauhallisuudessa ei sittenkään ole mitään vikaa.

Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Elys Dolan: Herra Pupun suklaatehdas
Suom. Raija Rintamäki
Kustannus-Mäkelä 2018

”Miten suklaamunia tehdään? Se selviää, kun astut herra Pupun suklaatehtaaseen! Tässä rikkaasti kuvitetussa tarinassa kanat menevät lakkoon, kun niiden pomo Herra Pupu ryhtyy liian ahneeksi. Mutta onnistuuko pupulta itseltään suklaamunien muniminen?”

Hauska tarina työntekijöiden oikeuksista ja ahneen pupun suklaisesta lopusta.

Tietokirjat

Salla Savolainen: Asfalttia!
WSOY 2021

”Laura mittaa mittalaitteillaan, että katu, kaivot, viemärit ja muut tulevat tarkasti juuri siihen paikkaan, mihin ne on suunniteltu. Esimerkiksi sadevesikaivot pitää olla tarkasti oikeassa kohdassa, jotta vesi juoksee niihin.”

Kun lastenkirjassa mainitaan 3D-koneohjausjärjestelmä, sen on pakko olla hyvä! Tarinassa tutustutaan asfaltin valmistukseen, ja yksityiskohtaiset kuvitukset esittelevät erilaisia isoja työkoneita ja työmaan arkea. Kirja on pullollaan koneiden osia, rakennusalan termejä ja työvaiheiden kuvailua.

Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Salla Savolainen: Betonia!
WSOY 2022

”Muotin sisälle rakennetaan harjateräksestä raudoitus. Raudoitus ja betoni tarttuvat lujasti toisiinsa kiinni. Siitä tulee teräsbetonia.”

Savolaisen toisessa työmaakirjassa kurkistetaan betoniasemalle ja tutustutaan sillan rakentamiseen. Vaikka kustantajan ikäsuositus kirjalle on 3+, lukijaa ei tosiaan aliarvioida! Aiheesta innostuneen lapsen kanssa kirjan äärellä saa varmasti vietettyä useamman tunnin.

Katso näytesivut kirjasta
Osta kirja Adlibriksesta (mainoslinkki)

Oliver Burkeman: Neljätuhatta viikkoa

”Elämähän ei oikeastaan ole muuta kuin elinajan hallintaa. Tästä huolimatta ajanhallintana tunnettu moderni opinala – ja sen trendikkäämpi sukulainen, tehokkuus – on masentavan kapea-alainen ja keskittyy siihen, miten urakoida valmiiksi mahdollisimman monta työtehtävää, luoda täydellinen aamurutiini tai valmistaa viikon kaikki ateriat yhdellä rykäyksellä sunnuntaina.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Neljätuhatta viikkoa asemoi itsensä tavallisia tehokkuusoppaita vastaan. Oliver Burkemanin mukaan nykyajan tehokkuusajattelu nojaa siihen, että kun vain teemme tarpeeksi asioita, saamme kaiken valmiiksi ja voimme levätä. Ongelmana on, että tämä ei tule koskaan onnistumaan. Sinänsä yksinkertainen oivallus, mutta tämä kolahti kunnolla!

Burkeman kritisoi sitä, että suhtaudumme tehtävälistoihimme ikään kuin aikaa olisi rajattomasti. Todellisuudessa teemme joka päivä lukemattomia pieniä valintoja, jotka sulkevat muita pois. Hänen mukaansa yritys saada kaikki tehtyä on oikeastaan tapa välttää ottamasta vastuuta. Lisäksi tehokkuus on ansa – mitä tehokkaammin tyhjentää työpöydältä asioita, sitä nopeammin se täyttyy taas.

Olet ehkä kuullut opettavaisen tarinan lasipurkista sekä kivistä, pikkukivistä ja hiekasta? Ajatuksena on, että kun täytät lasipurkkisi (eli aikasi) ensin isommilla kivillä ja siirryt vasta lopuksi pikkusälään, kaikki mahtuu mukaan. Burkeman huomauttaa, että lähtökohta on epäreilu, koska tarinassa on tasan sen verran ainetta kuin purkkiin mahtuu. Todellisuudessa elämämme pursuaa tekemättömiä töitä paljon enemmän kuin on mahdollista tehdä.

Burkeman käyttää rahaan ja sijoittamiseen liittyvää vertausta ajanhallintaan: kannattaa maksaa aikaa ensin itselleen ja tehdä tärkeitä asioita eikä odottaa että aikaa jää yli – koska sitä ei jää. Hyvä oivallus on myös, että vapaa-ajan merkitys ei ole vain siinä että se mahdollistaa työnteon, vaan se on itsessään päämäärä.  Kirjassa on lisäksi kiinnostavia pointteja tarkkaavaisuudesta ja sosiaalisesta mediasta.

Ajanhallinnasta elämän merkityksettömyyteen

Burkemanin kirjan alku oli huikeaa luettavaa, ja tehdessäni muistiinpanoja teki mieli lainata noin joka toinen lause. Sitten kirja laajensikin yllättäen tonttiaan ja ajanhallinnan lisäksi otti kantaa elämän tarkoitukseen ja universumin alkuperään. Täytyy myöntää, että sitä en osannut odottaa.

Burkeman toteaa ykskantaan, että elossa oleminen on sattumaa. Uskonnollisuus tarkoittaa sitä, että kieltäytyy hyväksymästä ”totuutta aikansa rajallisuudesta”. Tämä johtaa siihen, että ”päätökset siitä miten aikansa käyttää eivät ole aidosti merkittäviä”. Eli jos uskoo jonkinlaiseen korkeampaan voimaan ja kuolemanjälkeiseen elämään, Burkemanin mukaan ei voi olla aidosti läsnä omassa elämässään.

Burkeman lainaa ruotsalaista filosofia Martin Hägglundia, jonka mukaan ainoastaan ateistisella elämänkatsomuksella pystyy välittämään sellaisista asioista kuten ilmastonmuutoksesta. Materialistinen maailmankuva ei ole yksi mahdollinen näkemys, vaan ”tosiasia joka pitää sisäistää”. Burkemanin mielestä ajatus siitä, että elämällä olisi jokin suurempi tarkoitus, on New Age -piirien mahtipontisuutta.

Enpä ole koskaan osannut ajatella, että uskonto ja ympäröivästä maailmasta välittäminen olisivat toisensa poissulkevia! Edelleen tänä päivänä 84 prosenttia maailman ihmisistä kannattaa jotakin uskontoa. Burkemanin mielestä on lohdullinen ajatus, että millään ole isossa kuvassa mitään merkitystä. Epäselväksi jää, mistä hän lopulta ammentaa merkitystä elämälleen.

”Ei ole kovinkaan tärkeää, mitä teemme elämällämme – ja mitä tulee siihen, miten käytämme äärellistä aikaamme, universumi ei voisi vähempää välittää.”

Harvoin tulee luettua ajanhallintakirjaksi markkinoitua teosta, joka päätyykin ottamaan kantaa ontologisiin kysymyksiin ja kertomaan, mikä on lopullinen totuus maailmankaikkeudesta! Varsinkin, kun kirjan olennaisin oivallus siitä, ettemme tule koskaan saamaan kaikkea tehdyksi, ei vaadi mitään tiettyä maailmankatsomusta.

Kirja loppuu liitteeseen, jossa on yllättäen taas todella hyvät kymmenen käytännön vinkkiä ajanhallintaan. Tekstissä oli lopulta aika paljon toistoa, ja räjähtävän alun jälkeen rakenne on varsin tajunnanvirtamainen. Neljätuhatta viikkoa onnistui herättämään kaikenlaisia tunteita riemusta raivoon, ja tekisi mieli antaa sille samaan aikaan viisi ja kaksi tähteä. Päädyin antamaan kompromissina kolme.

Lukukokemus: ***

Oliver Burkeman
Neljätuhatta viikkoa – Miten käytät loppuelämäsi päivät?
Suom. Urpu Strellman
Siltala 2022
266 sivua

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe

”’Mä haluaisin vaan olla kotona kokonaisen vuoden’, huokaan puolisolleni. Vaikka takana on kesäloma ja rauhallinen residenssijakso Haapsalussa, olen uupunut silkasta ajatuksesta, että minun täytyy taas ryhtyä suunnittelemaan ja säätämään syksyn opetuksia.
Tuosta lauseesta alkaa ajatusprosessi: Voisinko jäädä kotiin joksikin aikaa? Olla tekemättä töitä? Levätä.”

Nelikymppinen luovan alan sekatyöläinen saa tarpeekseen työnteosta ja päättää antaa itselleen lahjaksi vapaajakson. Puolen vuoden lomailu herättää paljon ajatuksia. Miksi vapaan ottaminen omilla rahoilla hävettää? Lapsen tekeminen olisi sovelias syy pitää taukoa työelämästä, mutta entä jos haluaa vain lomaa?

Pysähdyskokeessa on paljon samaistuttavia ajatuksia suorittamisesta, huijarisyndroomasta ja freelancerin elämästä. Tunnistin esimerkiksi vaikeuden pitää yrittäjänä arkivapaita, vaikka olisi työskennellyt iltoja tai viikonloppuja. Ajatuksia ei kuitenkaan kehitellä kovin pitkälle, ja kirja jää jotenkin hajanaiseksi.

Luin juuri ennen tätä Mia Kankimäen esikoiskirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa kertoja ottaa vapaata lähteäkseen Japaniin tutkimaan tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista. Myös Pysähdyskokeessa viitataan Kankimäen kirjaan ja inspiroidutaan siitä, mutta kirja tuntuu nopeasti kasatulta välityöltä esikuvaansa verrattuna.

”Oikeastaan haluan tietää, kuka ja millainen olen, kun en tee koko ajan töitä.”

Takakansitekstin perusteella odotin vastaavanlaista konkreettista ihmiskoekirjaa kuin Vuosi herrasmiehenä tai Onnellisuusprojekti. Varsinainen pysähdyskoe alkaa kuitenkin vasta sivulla 66/167, ja kirja keskittyy senkin jälkeen enemmän sisäiseen pohdintaan kuin tapahtumiin. Ehkä ongelma onkin siinä, että Haanpää ei tarkoituksella tee mitään. On vaikea kiinnostua kokonaisen kirjan verran yksittäisen freelancerin pitämästä vapaasta.

Kirjan idea oli siis mielenkiintoinen, mutta toteutus ei napannut minulle. Suosittelenkin ennemmin Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan aiempaa kirjaa Miksi en kirjoittaisi?. Se on inspiroiva esseeteos kirjoittajaelämästä ja innostaa esimerkiksi pitämään taiteilijatreffejä ja kirjoitusretriittejä. Pysähdyskokeen aikana Haanpää päätyy lopulta tekemään hiukan töitä, ja hän editoi juurikin edellä mainittua kirjoitusopasta. Hieman ironisesti vapaajakson päätteeksi alkaa koronapandemia, joka pysäyttää koko maailman.

Kotiliedessä on mielenkiintoinen haastattelu kirjan teemoista: Päivi jätti työt puoleksi vuodeksi voidakseen lorvia enemmän – sitten hän oivalsi, miksi oma aika voi tuntua myös pelottavalta

Lukukokemus: **

Päivi Haanpää
Pysähdyskoe – Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta
Art House 2021
167 sivua