Marie Kondo: KonMari – siivouksen elämänmullistava taika

konmariKonMari-menetelmä on mutkaton, fiksu ja toimiva tapa päästä eroon sekasotkusta ja epäjärjestyksestä. Aloita heittämällä tavaraa pois. Järjestä seuraavaksi tilasi täydellisen perusteellisesti ja yhtäjaksoisesti. Jos noudatat tätä strategiaa, et enää koskaan palaa epäjärjestykseen.”

KonMari on ollut minulla pitkään lukulistalla, ja olen lukenut sekä hehkuttavia arvioita että paljon kritiikkiä kirjaa kohtaan. Ennakkoasenteeni oli suhteellisen kriittinen. KonMari onnistui kuitenkin yllättämään positiivisesti, vaikka suhtaudunkin sen periaatteisiin edelleen pienellä varauksella.

Marie Kondo on japanilainen siivousguru, joka on kehittänyt KonMariksi nimeämänsä menetelmän tavaroiden raivaamiseen. Hän tyrmää monimutkaiset ja asteittaiset siivousmenetelmät, ja antaa tilalle tasan kaksi vaihetta: ensin käydään joka ikinen tavara kodissa läpi, ja kysytään itseltä tuottaako esine mielihyvää vai ei. Jos ei, tavara heitetään pois. Jos esine säilytetään, toinen vaihe on etsiä sille kodista sille oma paikka ja laittaa se aina käytön jälkeen sinne takaisin. Näin kodissa säilyy järjestys vastaisuudessakin.

Ajatus tavaroiden karsimisesta pelkän fiiliksen perusteella ihmetyttää. Eihän kaikista tavaroistaan voi mitenkään saada ”mielihyvää”. Vai voiko? Menetelmä on todella raju, varsinkin jos on taipumusta luoda tavaroihin tiukkoja tunnesiteitä ja luopuminen on vaikeaa. Toisaalta ajatus myös kiehtoo. Kondo maalailee näkymää esimerkiksi kirjojen karsimisen jälkeen:

Kuvittele, millaista olisi, jos sinulla olisi hyllyn täydeltä pelkästään rakkaita kirjoja. Eikö olekin kiehtova mielikuva? Voiko kirjojen ystävällä enää suurempaa onnea olla?

Periaate toimii varmasti hyvin vaatteiden, kenkien, asusteiden, kosmetiikan, koriste-esineiden, kirjojen ja sen sellaisten kanssa. Luulen kuitenkin, että jokaisessa kodissa on joitain pakollisia asioita, jotka eivät tuo erityistä mielihyvää. Vakuutuspapereista ja tärkeistä asiakirjoista Kondo joutuu myöntämään itsekin, etteivät ne tuota hänelle hyvää mieltä, mutta ne on silti pakko säilyttää.

Kirja on itsessään helppolukuinen ja hyvin jäsennelty. Kondo kertoo omasta nuoruudestaan ja kuinka alun perin innostui tavaroiden järjestelystä. Hän tunnustaa myös tehneensä paljon virheitä, esimerkiksi heittäneensä perheenjäsensä tavaroita salaa pois. Tekstistä paistaa kuitenkin itsevarmuus – Kondo uskoo oman nykyisen järjestelmänsä toimivuuteen ja paremmuuteen.

Kondo on sitä mieltä, että kodin järjestys vaikuttaa myös kaikkeen muuhun elämään. Hän kertoo asiakkaista, jotka ovat kodin siivoamisen jälkeen muuttaneet täysin elämänsä suuntaa ja alkaneet vihdoin tehdä sitä, mitä pitävät. Kirjan lopussa hän väittää, että varsinainen elämä voi alkaa vasta kun koti on raivattu – tästä voi olla montaa mieltä.

Itse olisin kaivannut edes jonkinlaista näkökulmaa tavaroiden poistamiseen. KonMari-menetelmässä tavaran karsiminen päättyy yksinkertaisesti ”pois heittämiseen”. Itse olen ainakin huomannut, ettei tavaroiden karsiminen kotoa ole sinänsä vaikeaa, vaan loppusijoituspaikan keksiminen niille. Kirpparille, kierrätykseen, lahjoitukseksi, keräykseen vai jonnekin muualle? Käyttökelpoisen kaman kerääminen jätesäkkeihin ja heittäminen roskiin tuntuu aika ankealta.

Kirjassa näkyy taustalla myös shintolainen ajattelu. Kondo suhtautuu esineisiin kuin ne olisivat elollisia olioita: niitä pitää kiittää hyvin tehdystä työstä ja laukku pitää töiden jälkeen tyhjentää jotta sekin saa levätä. Hän kertoo aina tervehtivänsä uuden asiakkaansa kotia polvistumalla eteiseen ja esittelemällä itsensä ja työnsä. Näin kodin järjestely sujuu hänen mukaansa helpommin. Kondo ei kuitenkaan sinänsä tuputa filosofiaansa, kunhan vain kertoo miten toimii.

Itse en aio alkaa juttelemaan kamoilleni tai polvistumaan eteiseen, mutta tavaran arvostaminen on mielestäni hyvä periaate. Jonkinlaista kevytversiota KonMarista voisin kokeilla, ja käydä esimerkiksi kirjahyllyni Kondon periaatteiden avulla läpi. Hylly täynnä pelkästään rakkaita kirjoja on varsin kiehtova ajatus.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen kategoriassa Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

PS. Juteltiin kaverien kanssa KonMarin metodista ja eräs ystäväni kutsui sitä konmarinoinniksi. Alan ehdottomasti käyttää tätä termiä!

Subjektiivinen tuomio: ***½

Marie Kondo
KonMari: Siivouksen elämänmullistava taika
Suom. Päivi Rekiaro

Bazar 2015
214 sivua

Hannele Lampela: Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta

taydellinen_vaatekaappi_tuhlaamatta

Seisoitko tänäkin aamuna täyteen ahdetun vaatekaapin edessä ja ihmettelit, miksi mikään ei taaskaan näytä hyvältä päälläsi? Tai toitko viime viikolla kotiin kasan uusia vaatteita, joiden olemassaolon olet jo unohtanut? Onhan koko ostosreissukin pelkkä hatara muistikuva. Kulutat suuren osan tuloistasi vaatekaappisi täydentämiseen – ja sen se on näköinenkin.”

Minulla oli varsin suuret odotukset Täydelliselle vaatekaapille. Gummeruksen julkaisema kirja ilmestyi tämän vuoden maaliskuussa, ja olen siitä asti jonottanut sitä kirjaston varausjonossa. Satojen aikaisempien varaajien jälkeen sain vihdoin kirjan käsiini.

Kirja on visuaalisesti kaunis ja helposti luettava. Huomasin kuitenkin heti ensimmäisellä aukeamalla (josta aikaisempi lainaus on napattu), etten kuulu lainkaan kirjan kohderyhmään. Vaikka omat vähäiset vaateostokseni eivät ole aina harkittuja, muistan sentään kaikki vaatteet jotka hankin. Lampelan kuvaillessa lukijan oletettua käyttäytymistä aloin miettiä, kuinka yleistä tämmöinen kontrolloimaton shoppailu oikeasti on. Pitääkö nuorille naisille oikeasti kertoa että by the way, koko palkkaa ei kannata tuhlata vaatteisiin?

Jatkoin joka tapauksessa lukemista. Kirja yrittää kattaa sekä vaatekaapin sisällön, laadukkaiden vaatteiden tunnistamisen, järkevän rahankäytön että yleisen hyvinvoinnin, mutta ei onnistu pääsemään missään aiheessa kovin syvälle. Parasta antia ovat erilaiset vinkkilistat esimerkiksi säilytykseen ja pukeutumishetkiin, sekä kirjan tarjoamat tehtävät, joissa pääsee pohtimaan omaa rahankäyttöään ja unelmatyyliään.

Vaatteisiin ja rahankäyttöön keskittymisen jälkeen Täydellisen vaatekaapin loppuosa kulkee nimellä ”Kuukauden kauneuskuuri”. Jostain kumman syystä se sisältää ohjeita terveelliseen ruokaan, liikuntaan ja riittävään nukkumiseen. Sen jälkeen kirja loppuu kuin seinään. Vinkit ovat kieltämättä terveellisiä ja kuvitus kaunista, mutta oletin että saisin lukea koko kirjan verran täydellisestä vaatekaapista ja onnellisesta ostamisesta.

Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta herättää ajatuksia shoppailuhimosta ja tarjoaa kivoja vinkkejä vaatekaappiin, mutta aiheesta kiinnostuneille suosittelisin mieluummin Rinna Saramäen erinomaista teosta Hyvän mielen vaatekaappi sekä Kullaksen & Myllyojan kirjaa Nainen ja rikastumisen taito. Niissä päästään syventymään vaatteisiin ja raha-asioihin ihan eri tavalla.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjassa on alle 150 sivua.

Subjektiivinen tuomio: ***-

Hannele Lampela
Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta – onnellisen ostamisen salaisuus
Gummerus 2016
100 sivua

Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla

ekovuosimanhattanillaKirjassa Ekovuosi Manhattanilla Colin Beavan kuvaa omaa projektiaan elää mahdollisimman ekologisesti vuoden ajan New Yorkissa, ja sitä kuinka hän sitten vuoden aikana muuttui välinpitämättömästä tyypistä supersankariksi, Ekomieheksi.

Kirja amerikkalaisen kirjoittama, joten myös sisältö on hyvin amerikkalaista. Projektin lähtökohdat kuulostavat aika kaukaisilta omaan arkeen verrattuna: Beavanin perhe (hän, vaimo Michelle ja parivuotias tytär Isabella) eli kerrostaloasunnossa Manhattanilla, söi lähes pelkkää noutoruokaa kertakäyttöastioista, kulki ympäriinsä takseilla, lensi säännöllisesti, tuotti kolme jätesäkillistä roskaa vain neljässä päivässä ja sitä rataa.

Pikku hiljaa Beavan alkaa toteuttaa projektiaan: he muun muassa lopettavat kertakäyttövaippojen käytön Isabellalle, alkavat syödä vain lähellä tuotettua ruokaa, kulkevat rappusia hissien sijaan (poikkeuksena työpaikka 43. kerroksessa), pyöräilevät ja kävelevät taksin tai julkisen liikenteen sijaan (koska siitäkin tulee hiilipäästöjä), heivaavat television mäkeen, lopettavat vessapaperin käytön ja lopulta kääntävät kämpästään jopa sähköt pois ja vähentävät reilusti myös veden käyttöä.

Beavan kuvaa tarinaansa hykerryttävän hauskasti ja sympaattisesti. Elämänmuutokset eivät olleet helppoja, eikä hänen vaimonsa esimerkiksi ollut läheskään aina innoissaan kulutustottumusten muutoksista (en yhtään ihmettele). Toisaalta tämä yllätti monesti suhtautumalla asioihin paljon positiivisemmin kuin Beavan itse.

Perhe huomaa ilokseen, että televisiosta luopumisen jälkeen heillä on paljon enemmän laatuaikaa keskenään, ja kun pyöräilee taksiajelun sijaan, pääsee oikeasti ”sisälle” maisemaan ja voi viettää monia hienoja hetkiä jotka muuten jäisivät kokematta. Ystävät tulevat heille nauttimaan illallista, ja he oikeasti syövät yhdessä hyvää ruokaa kiinalaisen noutosapuskan sijaan.

Täytyy sanoa, että kirja oli jotain aivan muuta kuin odotin. Raikas ulkoasu piristää, ja sisältä löytyykin raskaan romaanin sijaan helposti luettavaa tekstiä, joka sekoittaa humoristista arkielämän kuvausta painaviin faktoihin ilmastonmuutoksesta. Aika usein Beavan alkaa potea myös eksistentiaalista kriisiä, kun hän miettii mikä onkaan elämän tarkoitus jos se ei ole tavaran haaliminen. Kirjaan on ripoteltu paljon helposti pureskeltavaa tietoa ilmastonmuutoksesta, saasteista ja muista ympäristöongelmista, ja niihin liittyvää kirjailijan omaa pohdintaa.

Jos olisin toivonut kirjaan jotain, niin enemmän käytännön tarinoita arkielämästä ja kaikista ekoteoista joita Beavanin perhe toteutti, ja vähemmän filosofista mietiskelyä elämän merkityksestä. Kaiken kaikkiaan Beavan kirjoittaa kuitenkin kiinnostavasti, ja kirjaan koukuttuu helposti. Oleellista on, kuten hän tajuaa kirjan alkupuolella, että ihmisille saarnaamista tehokkaampaa on tehdä itse asioita ja pistää itsensä likoon. Sellainen saa ihmiset kiinnostumaan ja ehkä sitä kautta muuttamaan myös omaa käyttäytymistään

Subjektiivinen tuomio: ****½

Colin Beavan
Ekovuosi Manhattanilla
Suom. Soili Takkala

Otava 2010
317 sivua