Lifestyle & oppaat

A. J. Jacobs: Raamatullinen vuosi

Raamatullinen vuosi”180. päivä. Tänään on 26. kerta, kun minulta kysytään, aionko uhrata Jasperin Raamattuvuoteni aikana. En, vastaan kohteliaasti, vain Abrahamia pyydettiin tekemään niin.
     ’Et siis aio sitoa poikaasi vuoren huipulle? kysyi David, Julien ystävä, joka on pikkuhiljaa vuosien kuluessa liukunut kohti ortodoksijuutalaisuutta.
     ’En aio sitoa.'”

A. J. Jacobs on toimittaja, joka on tunnettu eriskummallisista projekteistaan. Aiemmassa, suomentamattomassa kirjassaan hän kuvaa kuinka luki koko Ensyclopaedia Britannican läpi. Nyt hän paitsi lukee koko Raamatun, kirjaa sieltä myös jokaikisen säännön ylös ja noudattaa niitä kaikkia vuoden ajan.

Sääntöjä kertyy 72 paperiliuskaa. Lisäksi Jacobs hankkii useita eri raamatunkäännöksiä ja selitysoppaita. Hän päättää, että keskittyy vuoden ensimmäiset kahdeksan kuukautta Vanhaan testamenttiin ja loput neljä kuukautta Uuteen testamenttiin.

Jacobs on taustaltaan juutalainen ja agnostikko, mutta täytyy myöntää että hän oikeasti paneutuu projektiinsa ja hänellä on aito halu selvittää asioita. Hän esimerkiksi tutkii Raamatun lakien alkuperäisiä merkityksiä ja kysyy uskonnollisilta opettajilta neuvoa. Vuoden aikana hän matkustelee ympäriinsä ja käy tutustumassa muun muassa amisheihin ja hasidijuutalaisiin, sekä jutustelee Raamatusta Jehovan todistajan kanssa.

Osoittautuu, että kaikkia sääntöjä on mahdotonta noudattaa yhtä aikaa. Jacobs saa itsensä kiinni usein esimerkiksi valehtelusta ja juoruilusta. Viikoittaisesta sapatin viettämisestä hän alkaa jopa pitää, mutta monet lait tuottavat ongelmia. Vuoden aikana syntyy useita hullunkurisia tilanteita, kun Jacobs yrittää kivittää avionrikkojaa soralla tai kun hän kertoo vaimolleen, ettei voi istua samalla tuolilla sinä aikana kun tällä on kuukautiset. Vaimo Julie ratkaisee asian istumalla joka ikisellä tuolilla mikä asunnosta löytyy, joten Jacobsin täytyy alkaa kantaa omaa pikku jakkaraa mukanaan ettei vahingossakaan tule epäpuhtaaksi.

Kirjan sävy on hyväntuulinen ja teksti pisti usein naurahtelemaan ääneen. Raamatullisesta vuodesta löytyy myös ajoittain syvällisempääkin pohdintaa uskosta ja Raamatusta. Alkupuoli oli mielestäni parempi kuin kirjan loppuosa, mikä selittyy ehkä sillä että Uudesta testamentista ei löydy niin paljon meidän mielestämme erikoisia lakeja kuin Vanhasta testamentista. Lukija pääsee jännittämään loppuratkaisua: millainen vaikutus Raamattuvuodella oli agnostikko-Jacobsiin? Tätä pohdintaa olisi mielestäni voinut jatkaa pidemmällekin, nyt kirja loppuu ehkä vähän töksähtäen. Annan silti neljä ja puoli subjektiivista tähteä.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Raamatullinen vuosi ei valitettavasti pääse mukaan Lukuhaasteeseen 2015, koska luin sen viime vuoden puolella.

A. J. Jacobs
Raamatullinen vuosi
Suom. Kira Poutanen
Nemo 2008
400 sivua

Teerijoki & Töyry: Ylihyvää! Helppoa ja herkullista ekoruokaa

TeerYlihyvYlihyvää! Helppoa ja herkullista ekoruokaa on suhteellisen tuore kirja (julkaistu lokakuussa 2014), johon törmäsin sattumalta.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Kirjan slogan on ”Ekomättöä erityisesti nuorille” ja takakannessa kerrotaan, että kirja sopii mainiosti esimerkiksi omaan kotiin muuttavan nuoren keittiöön. Olen siis aika lailla kirjan kohderyhmää.

Ylihyvää! koostuu noin 30-sivuisesta teoriapaketista ja reilusta 50 reseptistä, jotka on jaoteltu salaatteihin/pikkuruokiin, pääruokiin, leivontaan ja jälkiruokiin. Myös reseptien väleistä löytyy tietoiskuja ja vinkkejä aina kyseessä olevaan ruokaan liittyen, esimerkiksi broilerinmaksakastikkeen kyljessä on infolaatikko sisäelinruokien ekologisuudesta. Vaikka ote onkin köksänkirjamainen, tykkäsin siitä kuinka kirja perustelee mikä tekee mistäkin reseptistä ekohenkisen.

Teoriaosuus ja tietoiskut ovatkin mielestäni ehdottomasti kirjan parasta antia. Alkulehdillä käydään kattavasti läpi ekologisen syömisen peruspilareita, kuten kausiruokaa, lähiruokaa, kasvisproteiineja, tuotepakkausten merkintöjä, kasvissyöntiä, ruoan hiilijalanjälkeä, energiansäästöä kokatessa ja ruokajätteen vähentämistä. Itse en oppinut hirveästi uutta, mutta ekologisuudesta vasta kiinnostunut nuori varmasti löytäisi kirjasta paljonkin kiinnostavaa tietoa.

Reseptit ovat perusmättöä ekologisella vivahteella, lista kaikista ruokaohjeista löytyy kirjan esittelysivulta. Jotkut ohjeet olivat vähän turhankin simppeleitä, kuten Täytetty patonki, jonka ainesosat ovat puolikas patonki ja ”täytteitä”. Toki erilaisia täytevaihtoehtoja listataan, mutta silti.

Lihattoman kebabin ohje on hauska veto, mutta jäin ihmettelemään kirjasta löytyvää sushireseptiä. Sushi on toki huipputrendikästä (ja siitä saatiin houkutelleva maininta takakanteen), mutta reseptin viereisessä tietolaatikossakin todetaan että tonnikala on uhanalaista, monet kotimaiset kalalajit eivät sovellu raakana käytettäväksi, lohi on usein kasvatettua ja riisikin varsin epäekologista.

Kohderyhmä otettu kivasti huomioon: kirja ei esimerkiksi oleta että kaikki lukijat ovat jo ruvenneet ekologisuuspäissään täysvegaaneiksi. Erilaiset ruokavaliot lakto-ovovegetaristista vegaaniin esitellään, samoin kuin kasviproteiinit, ja lihan osittaista korvaamista kasviksilla kannustetaan. Resepteissä on monipuolisesti sekä liha- että kasvisruokia. Ei olisi haitannut vaikka ruokaohjeita olisi ollut enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Ylihyvää! toteutti lupauksensa. Se on kattava tietopaketti ekologisesta syömisestä aloittelevalle kotikokille.

Subjektiivinen tuomio: ****

Elina Teerijoki & Kristiina Töyry
Ylihyvää! Helppoa ja herkullista ekoruokaa
Alligaattori Kustannus 2014
83 sivua

Havia, Lappalainen & Rinta-Loppi: Erilainen ote omaan talouteen

erilainenoteomaantalouteenkansiEnnakko-odotukset:
Löysin Erilainen ote omaan talouteen -opuksen sattumalta kirjaston Bestseller-hyllystä. Kansikuva antaa ymmärtää, että kirjan opeilla voi saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden – tämä on luettava! Odotin helppotajuista ja käytännönläheistä talousopasta, jossa olisi esimerkiksi säästövinkkejä. Kirja vaikutti olevan suunnattu ennemmin työikäisille kuin opiskelijoille, mutta nappasin sen silti mukaani. Sen on pakko olla hyvä, jos muutkin ovat lainanneet sitä innokkaasti.

”Jossakin vaiheessa se sitten iskee. Teatteriverho avautuu ja paljastaa todellisuuden, joka on rakennettu illuusioilla: meillä on massoittain velkaa, kuluja ja niiden myötä stressiä työstä, joka ei tarjoa henkisesti yhtään mitään. Edessämme on 40 vuoden pakkotyörupeama, vain jotta voisimme maksaa velkamme. Kärsimme repaleisista parisuhteista, kun puoliso ei ole koskaan kotona, ja lapsetkin on samasta syystä kasvattanut kollektiivin palkkaama kerhotäti. Säästöissä ei ole juuri mitään. – – Miten ihmeessä oikein päädyin tähän tilanteeseen?”

Arvio:
Erilainen ote omaan talouteen maalailee ruusuisia näkymiä heti ensimmäisestä luvusta alkaen… tai sitten ei. Kirja erosi odotuksistani siten, että se onkin suurimmaksi osaksi sijoitusopas eikä säästövinkkikokoelma. Alussa pohditaan yleisesti nykyistä kulutusyhteiskuntaa, yllä olevassa lainauksessa kuvattua ”suomalaista unelmaa” ja sen ongelmia. Kirjoittajat haluavat ravistella piintyneitä käsityksiä: miksi pitäisi välttämättä ottaa asuntolaina vuosikymmenien maksuajalla? Omistusasunto ei ole sijoitus sen enempää kuin himokallis luksuslaukkukaan.

Kirjan kiinnostavin osuus oli mielestäni luvut 2-4, joissa käsitellään muun muassa ihmisten tarpeita ja ostoskäyttäytymistä, kuluttamista, velkaantumista, talouden teoriaa, tuotteiden brändejä ja markkinointia. Opimme muun muassa, että kaupan omat merkit ovat usein täysin samaa tavaraa kuin kalliit brändituotteetkin, tehtaalla vain lyödään eri leimat. Tavaroita kannattaa myös ostaa käytettynä monistakin syistä. Näissä luvuissa oli eniten niitä kaipaamiani käytännön neuvoja.

Luvussa 5 tehdään kartoituksia omasta taloudesta eli lasketaan muun muassa ”varaston arvoa” (kuinka paljon rahaa on sidottu turhiin tavaroihin kotonasi) sekä varallisuutta ja velkaa. Siitä eteenpäin kirja keskittyy itse vaurastumiseen eli suurimmaksi osaksi sijoittamiseen. Kirjoittajat käyvät käpi kaikkea koron korosta talouden kausivaihteluihin ja ohjaavat kädestä pitäen sijoittamisen alkuun.

Eniten itseäni kosketti kohta, jossa puhuttiin onnellisen elämän saavuttamisesta. Kirjoittajat toteavat, että useimmilla opiskeluajat muistuvat mieleen yhtenä onnellisimmista elämän jaksoista, vaikka silloin oltiinkin köyhiä ja elintaso oli mitä oli. Sen tilalla oli kuitenkin tarkoituksellisuus (valmistuminen), omaan elintasoon tyytyminen hyvällä omallatunnolla (kukaan ei odota opiskelijan luksustelevan), samanhenkinen yhteisö ympärillä sekä vapaus.

”Onkin tultava osittain siihen tulokseen, että senkailtainen elämä, jota oikeasti haluaisimme, elettiin jo niinä muutamana vuotena.”

Tämä ei kovin paljoa lohduta, kun pitäisi valmistua ensi vuonna :D Kirja herätti tosiaan ajattelemaan, miten opiskeluista voisi siirtyä sujuvasti työelämään ilman että vapaus tai muut positiiviset asiat häviävät.

Kaiken kaikkiaan Erilainen ote omaan talouteen oli hyvä ja ajatuksia herättävä teos, mutta ei ihan sellainen kuin odotin. Sijoitusneuvonta ei kosketa opiskelijan elämää, kun ei ole vielä mitään sijoitettavaa. Tämä kirja on kuitenkin hyvää luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oman talouden kunnostamisessa ja joille sijoittaminen on vielä vierasta: kirja tarjoaa siihen hyvän lähtökohdan ja jakelee paljon vinkkejä esimerkiksi hyvistä rahastoista.

Subjektiivinen tuomio: ***

Pasi Havia, Ville Lappalainen, Antti Rinta-Loppi:
Erilainen ote omaan talouteen – vapaus, onni ja hyvä elämä
Talentum 2014
266 sivua