”Jokaisella kielenkäyttäjällä on oma, elämän aikana kartuttamansa kielellinen varasto, ja jokainen meistä käyttää kieltä vähän eri tavalla. Vaikka periaatteessa kuka tahansa voisi kirjoittaessaan tai puhuessaan käyttää mitä tahansa sanaa missä tahansa tilanteessa, meillä on taipumus tehdä itsellemme tyypillisiä valintoja.”
Roosa Rentolan Kielestä kiinni herätti kiinnostukseni aikoinaan Helsingin Sanomien jutun myötä. Kielentutkimuksen hyödyntämisestä rikosten ratkomisessa ei ole aiemmin kirjoitettu suomeksi. Tämä on myös ensimmäinen lukemani kirja pieneltä Warelia-kustantamolta.
Rentola on koulutukseltaan sekä poliisi että suomen kielen maisteri, mikä antaa hyvän pohjan aiheen käsittelyyn. Hän kuvaa kirjassa kahdeksan rikostapausta ja kertoo, miten kielentutkimuksesta eli forensisesta lingvistiikasta oli apua syyllisen löytymisessä. Tutkimuksissa hyödynnetään esimerkiksi tekstiviestejä, sähköposteja ja kirjeitä, joista etsitään tietynlaisia piirteitä. Ulvilan surmatapausta käsittelevässä luvussa Rentola pohtii soitetun hätäpuhelun yksityiskohtia.
Kannen perusteella en olisi tarttunut tähän, mutta onneksi Hesari teki aiheesta jutun. Nopealukuinen kirja osoittautui kiinnostavaksi katsaukseksi aiheeseen, vaikka jäi vähän pintapuoliseksi. Kielitieteeseen ja tutkimusmenetelmiin olisi voinut minun puolestani perehtyä syvemminkin. Kielestä kiinni sopii kuitenkin hyvin true crime -tapauksista kiinnostuneille lukijoille, eikä vaadi kielitieteen termien osaamista.
Subjektiivinen tuomio: ***
Roosa Rentola
Kielestä kiinni: Kuinka kielentutkimusta käytetään rikosten selvittämisessä?
Warelia 2019
137 sivua
”Kaikki alkutekstin sävyt saadaan mukaan, kun lähdetään ensimmäistä mieleen tulevaa sanaa edemmäksi kalaan.”