Tietokirjallisuus

Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia

”Asetetaanpa perinteinen asetelma toisin päin.
’Mä haluan lapsia.’
Pieni tauko. Hämmennys.
’Miksi?’
’Olen vain aina halunnut lapsia.’
’Kyllä sun mieli kuule vielä muuttuu.’”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Nefertiti Malatyn kirja Ei äitimateriaalia tarjoaa kattavan tietopaketin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Faktaosuuden lisäksi se sisältää kahdeksantoista vapaaehtoisesti lapsettoman naisen tarinat. Pariskuntia ja perheitä varten rakennetussa yhteiskunnassa vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen kummallista. Jos nainen ei halua lapsia, hän joutuu todennäköisesti selittämään miksei. Äidiksi tulleet naiset joutuvat harvemmin puolustamaan valintaansa.

Myönnän, etten olisi tarttunut kirjaan pelkän ulkoasun perusteella. Kannen maalaus, fonttivalinnat ja taitto antavat kirjasta kotikutoisen vaikutelman, vaikka kustantajana onkin Reuna. Kun sain tarjouksen arvostelukappaleesta, sisältö vakuutti kuitenkin sen verran, että tartuin siihen. Kirja osoittautui hyväksi teokseksi tärkeästä aiheesta. Suomessa ei ole aiemmin ilmestynyt vastaavia kirjoja.

Ei äitimateriaalia käsittelee vapaaehtoista lapsettomuutta monipuolisesti: historian kautta, biologian ja eläinkunnan näkökulmasta ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Kirjasta löytyy niin yleisimpiä syitä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen kuin kokoelma legendaarisia lausahduksia, joita lapsettomat saavat usein kuulla. ”Se on eri asia sitten, kun se on oma!”

Suurimman osan sivuista haukkaavat kuitenkin VELA-naisten tarinat, joissa he kertovat elämästään. On taiteilijoita, lasten ja eläinten kanssa työskenteleviä, kirjailija, muusikko, liikunnanohjaajia, sairaanhoitaja, ohjelmistoarkkitehti, asiakkuusjohtaja, eläkeläinen. Naiset ovat eri-ikäisiä ja erilaista taustoista, mutta monissa tarinoissa on myös yllättävän samankaltaisia piirteitä. Osa on tiennyt aina ettei halua lapsia, osalle vakaumus on valjennut vanhempana.

Pienistä tekstivirheistä huolimatta päädyin antamaan kirjalle viisi subjektiivista tähteä. Kaiken kaikkiaan Ei äitimateriaalia on lämminhenkinen ja tärkeä kirja, joka auttaa ymmärtämään vapaaehtoista lapsettomuutta ilmiönä. Toivon, että kirjan lukisivat erityisesti sellaiset ihmiset, jotka tykkäävät kysellä tutuilta ja tuntemattomilta että milloinkas teille tulee lapsia. (Pieni neuvo: Älkää kysykö.)

Subjektiivinen tuomio: *****-

Nefertiti Malaty
Ei äitimateriaalia
Reuna 2018
194 sivua

Virpi Salmi: Ottaisin mieluummin ponin

Käydessäni läpi viime syksyn uutuuskirjoja bongasin Virpi Salmen taidemeemikirjan Atenan katalogista ja lisäsin sen syksyn tärppilistaan. Kun Ottaisin mieluummin ponin tuli kirjastoreissulla vastaan, istuin alas ja lukaisin sen läpi saman tien.

Epäilin jo aiemmin, että kirja olisi valjumpi versio somessa trendaavasta Taidevandalismista, ja harmillisesti olin oikeassa. Taidevandalismin tavoin Salmen kirjassa on maalauksia, joihin on lisätty päälle kuvatekstit tai puhekuplat. Erona tosin on, että Ottaisin mieluummin ponin sisältää vain suomalaisia taideteoksia.

120-sivuinen kuvakirja on nopeasti luettu. Teksteissä on selvästi tavoiteltu ajankohtaisuutta ja yhteiskunnallisuutta – mukana on niin ”suvakit”, #metoo, all-male panel kuin kulttuurinen omiminenkin. Kaikki kuvat eivät välttämättä edes avaudu, jos ei ole seurannut tiiviisti mediassa ja vaikkapa Twitterissä vellonutta keskustelua näistä aiheista.

Monet kirjan kuvista kritisoivat ihan aiheesta patriarkaattia ja naisten huonompaa asemaa, mutta aito hauskuus jäi mielestäni puuttumaan. Tietysti voi olla että luin kirjaa väärin kun odotin huumoripläjäystä, mutta minulle Ottaisin mieluummin ponin näyttäytyy mukanokkelana ja vähän liikaa yrittävänä. Harmi sinänsä, koska tykkään kyllä Virpi Salmen kolumneista ja muistelen niiden olevan teräviä ja huumoripitoisia. Akuutissa taidemeemipulassa suosittelen kuitenkin kääntymään Taidevandalismin pariin.

Suvakkihuoritteleminen ei naurattanut.

Subjektiivinen tuomio: **

Virpi Salmi
Ottaisin mieluummin ponin ja muita totuuksia Suomen taiteen helmistä
Atena 2018
120 sivua

Julia Thurén: Kaikki rahasta

”Kuten olen kertonut, rahan säästämisessä minua motivoi säästöjen tuoma vapaus tehdä nyt ja tulevaisuudessa mitä huvittaa, halu tarjota lapselleni taloudellisesti turvallinen elämä ja – tämä saattaa kuulostaa hurskastelulta – se, ettei omatuntoni kestä epäekologista ja mielivaltaista shoppailua. Yksi oivallus on auttanut minua säästämään kymppitonnin vuodesta toiseen: Älä osta mitään turhaa paskaa.”

Olen lukenut useita omaan talouteen liittyviä kirjoja, ja nostin Julia Thurénin Kaikki rahasta -teoksen myös tämän syksyn tärppilistalle. ”Kaikki jostain” on iso lupaus, ja provosoiduin myös hieman kirjan alaotsikosta Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Itselleni se olisi fyysisesti mahdollista jos esim. luopuisin kämpästäni tai lakkaisin syömästä.

Luettuani kirjan voin todeta, että kyseessä oli kuin olikin perinteinen klikkiotsikko. Kirja on varsin asiallinen talousopas, ja mainostettu kymppitonnin säästäminen käydään läpi muutamassa lyhyessä kappaleessa. Thurén kertoo avoimesti nettopalkkansa olleen tuolloin noin 2000 euroa.

”Totuus on, että mielestäni kymppitonnin säästäminen ei vaatinut kovinkaan suuria ponnisteluja tai uhrauksia.”

Tarina alkaa tutun kuuloisesti: Hän jätti kahvilassa pullan ostamatta, ei ostanut uusia vaatteita ja pyöräili bussimatkojen sijaan. Toisaalta hän myös jakoi asumiskustannukset miehensä kanssa (too bad, sinkut maksaa enemmän) ja pysyi terveenä. Hänellä on vain yksi lapsi eikä ollenkaan autoa, ja hänellä on energiaa suunnitella rahankäyttöään. Nämä ainekset yhdistämällä kymppitonnin säästäminen on siis hyvinkin mahdollista.

Muuten Kaikki rahasta on erinomainen opas oman talouden hallintaan. Se käsittelee monipuolisesti ja kiihkottomasti tärkeitä aiheita: velat, perinnän ja luottotiedot, avioehdon ja perinnön, asunnon ostamisen ja asuntolainan, luottokortit sekä sijoittamisen osakkeisiin, rahastoihin ja asuntoihin. Esimerkiksi velkojen perintäprosessi on hyödyllistä tietää, ja kirja sisältää myös ohjeet, mitä tehdä ja mistä saada apua jos on korviaan myöten veloissa.

Yksi kirjan ansio on, että Thurén tunnistaa rahaan ja elintasoon liittyvät etuoikeutensa, ja ottaa ne huolellisesti huomioon kirjoittaessaan (välillä turhankin korostetusti). Tästä kirjasta ei siis löydy ”köyhät poimikoot marjoja, oma vika” -tyylistä retoriikkaa. Kaiken kaikkiaan minulle välittyi varsin asiallinen ja fiksu mielikuva neuvoista. Säästäminen on hauskaa, ja kirja innostaa myös sijoittamaan. Jos et pysty säästämään kymppitonnia, kymppikin on jo alku.

Thurén pitää myös suosittua Juliaihminen-blogia ja Melkein kaikki rahasta -podcastia.

Subjektiivinen tuomio: *****

Julia Thurén
Kaikki rahasta – Näin säästin kymppitonnin vuodessa
Gummerus 2018
325 sivua