Brooks & Edom: Elämää ennen vanhaan

Roomalaiset olivat lähtöisin Italiasta. He valloittivat monta maata. Patsaat, maalaukset ja kirjoitukset kertovat heidän vaatteistaan. Yleensä vaatteet tehtiin villasta tai pellavasta, mutta rikkaimmille myös silkistä tai puuvillasta.

Kirjasto osoitti taas hienoutensa! Aloin yhtenä iltana miettiä, mikä oli se mielenkiintoinen historiankirja, jota lainasin lapsena uudestaan ja uudestaan. En muistanut millään kirjan nimeä, vain sen että kannessa oli punaiset reunat.

Muistin myös, että kirja kertoi eri aikakausien kodeista, vaatteista, ruoista sekä matkustamisesta ja sisälsi paljon kuvia. Käsiteltäviä kulttuureita olivat muun muassa egyptiläiset, roomalaiset, viikingit ja keskiajan eurooppalaiset.

Muutaman epätoivoisen Google-haun jälkeen suuntasin kirjaston aineistohakuun. Yritin hakea lasten aineistosta kirjoja suodattamalla julkaisuvuoden mukaan ja hakusanoilla ”viikingit” ja ”roomalaiset”, mutta niillä ei löytynyt mitään hyödyllistä. Tässä vaiheessa kirjan löytämisestä tuli haaste, jota ei voinut jättää kesken. Se oli löydettävä.

Lopulta tärppäsi, kun tajusin käyttää aihesanaa ”asuminen”. Jes! Kirja oli nimeltään yksinkertaisesti Elämää ennen vanhaan ja julkaistu vuonna 1992, eli varsin hyvää vuosikertaa. Helmet-kirjastosta sitä löytyi vielä kokonaiset kuusi kappaletta. Laitoin esiin kaivetun klassikon saman tien varaukseen.

Elämää ennen vanhaan osoittautui aivan yhtä hyväksi kirjaksi kuin muistin. Olen aina tykännyt historiasta, varsinkin kun kyse on kulttuurista, muodista, asumisesta tai ruoasta. Erityisen paljon minua kiinnostivat (ja kiinnostavat vieläkin) faaraoiden aikainen Egypti ja antiikin Rooma. Näitä aineksia kirjasta löytyy runsain mitoin. On oikeastaan yllättävää, kuinka paljon kiinnostavaa tietoa kirjaan mahtuu, vaikka kuvat ovat isoja ja tekstiä on vähän. Mukana on myös aikakausiin sopivia askarteluohjeita ja reseptejä.

Tiesitkö, että roomalaisilla oli jo 2000 vuotta sitten kodeissaan juokseva vesi ja viemärijärjestelmä? Tiesitkö, että ranskalaisen hovinaisen peruukki saattoi olla yli metrin korkuinen ja se oli vaarassa syttyä kattokruunuista tuleen? Tiedätkö, miten voileipä keksittiin tai miten Kiinassa matkustettiin 1000 vuotta sitten?

Minulle tällaiset kirjat toimivat myös inspiraationa kirjoittamiseen (toim. huom. tähän mennessä olen vain inspiroitunut, en vielä kirjoittanut). Kevyestä ja kivasti kuvitetusta kirjasta saa runsaasti ideoita fiktiivisen maailman tapoihin ja kulttuuriin, vaikka varsinainen kirjoittaminen tai maailman luominen laajempaa taustatutkimusta vaatiikin.


Tällaisia kirjoja me 1990-luvun lapset luimme ennen vanhaan. 

Kirjaa ei luonnollisesti saa enää uutena ostettua mistään, mutta suosittelen lainaamaan kirjastosta jos aihe kiinnostaa. Nettiantikvariaatissa tätä olisi vielä tarjolla. Harkitsen…

[x] Helppo kirja Goodreads-lukuhaasteeseen

Subjektiivinen tuomio: *****

Onko teillä jotain lapsuuden suosikkikirjaa, jonka nimeä ette millään muista? Oletteko yrittäneet etsiä sitä?
Sattuiko tämä kyseinen teos koskaan sinun lukulistallesi?

Felicity Brooks & Helen Edom
Elämää ennen vanhaan
Suom. Jaana Lahtinen

Tammi 1992
98 sivua

Ines Lukkanen: Taidevandalismi

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Taidevandalismi-meemikirja kuuluu samaan sarjaan Finnish Nightmares -sarjakuvien kanssa, sillä molemmat ovat ponnahtaneet suosioon alun perin Facebook-sivuna. Ines Lukkasen mainiosta Taidevandalismi-sivusta tykkää tällä hetkellä yli 62 000 ihmistä. Kustantajilta on kieltämättä hyvä veto tuottaa kirjoja jo valmiiksi suosituista sivuista tai blogeista.

Olen itsekin seurannut Taidevandaalia jo pitkään ja naurahdellut kuville somessa. Niinpä kun huomasin kirjan Avaimen syyskatalogissa, oli pakko pyytää siitä arvostelukappale. Nostin tämän myös esille syksyn tärppipostauksessani, ja kirja sai kunnian olla ensimmäinen tuosta listasta jonka lopulta luin.

Tiivistettynä Taidevandalismi sisältää kuvia vanhoista maalauksista, jotka on vandalisoitu uuteen uskoon puhekuplilla tai kuvateksteillä. Tuloksena syntyy hersyvä kontrasti vakavasti otettavan taiteen ja nettimeemien välillä, sekä mitä parhainta huonoa huumoria. Osa tekstityksistä on hieman päälleliimattuja, mutta suurin osa maalauksista kyllä suorastaan huutaa näitä kuvatekstejä ja dialogeja.

Kirja lunasti odotukset hienosti – sata taideteosta sisältävän kirjan lukee nopeasti läpi, mutta matkalla saa monet naurut. Mukana oli myös paljon ihan uutta materiaalia, mitä etukäteen epäilin. Lopussa on lähdeluettelo kaikista vandalisoiduista teoksista.

”Suomen MM-voitto koitui kohtalokkaaksi Rymättylän kauppatorille” ”Kauankohan tolla torspolla menee tajuta että se on peili”

Kirja vaatii ilmeisesti tietyntyyppisen huumorintajun tai sukupolvikokemuksen meemeistä, sillä esimerkiksi äitiini tämä ei uponnut oikein ollenkaan kun esittelin kirjaa innoissani. Minulla on suunnitelmissa käydä lähiaikoina Ateneumissa, saa nähdä pystynkö katsomaan maalauksia enää mitenkään kypsällä tavalla.

[x] Helppo kirja Goodreadsin lukuhaasteeseen

Subjektiivinen tuomio: *****

Ines Lukkanen
Taidevandalismi
Avain 2018
136 sivua

Jane Mathews: The Art of Living Alone & Loving It

There remains a stigma, for women more than men, about living alone in a society where couples and families are consireded the norm. Small things signal your status, such as filling in a form with the options: never married / separated but not divorced / divorced / widowed / married (invisible sub-titles read You missed the boat / Failure! / Failure! / Poor you / Congratulations). Where’s the ’happily solo’ option?

Australialaisen Jane Mathewsin pirteännäköinen kirja The Art of Living Alone & Loving It tarttui mukaan kirjastosta heti kesäloman alkajaisiksi (kyllä, postauksia on hieman kertynyt varastoon). Olen asustellut yksiössä nyt neljä vuotta, joten oli jo aikakin opiskella hieman yksinasumisen saloja.

Mathews itse on eronnut ja joutunut opettelemaan asumaan yksin aikuisiällä, ja jakaa kirjassaan itsenäisyyden ilosanomaa. Teoksen lähtökohtana on se, että yhteiskunta on pariskunnille ja perheille rakennettu, ja yksin asuvien täytyy nähdä vähän enemmän vaivaa että homma toimii. Tämä on totta paitsi Australiassa, myös täällä koto-Suomessa.

Mathews käsittelee käytännönläheisesti ja humoristisella otteella yksin asuvan henkistä hyvinvointia, ihmissuhteita, terveyttä, kokkaamista yhdelle (ihan reseptien tasolla), talousasioita, kotia ja sisustusta sekä asioiden tekemistä yksin (vaikeat paikat kuten joulu ja yksin matkustaminen). Vain viimeinen henkisyyttä käsittelevä luku jäi aika laimeaksi.

Kirja on selkeästi naisille suunnattu – Mathews kirjoittaa monessa kohdassa ihan suoraan ”meistä naisista”. Sinänsä harmi, koska eivät edellä mainitut aiheet olisi haitaksi sinkkumiehillekään. Kirja oli odotusteni mukaista rentoa lomalukemista, mutta mukana on myös vakavampia sävyjä ja hyvää inspiraatiota. Erityisesti pidin ajatuksesta erottaa käsitteet ”loneliness” ja ”solitude” toisistaan – ja pyrkiä elämässään jälkimmäiseen. Mikä näille olisi hyvä suomennos – ehkä yksinäisyys vs. yksinolo?

Itse en saanut kirjasta elämää suurempia oivalluksia, mutta suosittelen kirjaa kaikille kanssasisarille samassa veneessä. Jos ei muuta, niin Mathews tarjoaa ainakin viihdyttävää vertaistukea. Plussaa myös siitä, ettei kirja lopu kliseisesti tyyliin ”Ja sitten löysinkin elämäni miehen, muutimme yhteen, ja elämä hymyilee taas”.

Laitan tämän vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kategoriaan Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja, koska löysin tämän erikseen esille nostetuista kirjoista. 

Subjektiivinen tuomio: ****

Jane Mathews
The Art of Living Alone & Loving It – Your inspirational toolkit for a whole and happy life
Murdoch Books 2018
288 sivua