Satu Koiviston kirjoittama Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin on mahdottoman inspiroiva ja kaunis keittokirja. Kirja ei nimestään huolimatta varsinaisesti käsittele rippeistä tehtyä ruokaa. Ekologinen näkökulma on Gastronaatissa kuitenkin mukana: porkkanoista käytetään myös naatit ja kesäkurpitsan kukatkin paahdetaan.
Itse tykkäsin siitä, että reseptit eivät ole mitään gourmet-tasoista kokkausta joihin tarvitsee 1234+ raaka-ainetta, vaan melko perusjutuilla mennään. Kirjassa esitellään aina yksi raaka-aine kerrallaan ja sitten siitä on muutamia reseptejä. Raaka-aineiden esittelytekstit ovat kiinnostavia ja myös niihin piiloutuu helppoja reseptejä, joten ne kannattaa lukea.
Otin Gastronaatista ylös omaan reseptivihkooni reseptit esimerkiksi supernopean aioliin ja chilimajoneesiin, helppoon sitruunalimsaan, raparperisiirappiin ja ihanan näköisiin raparperi-valkosuklaamuffineihin. Varasin jo etukäteen vähän raparperia äidin kasvimaalta, että pääsen kesällä kokeilemaan viimeksimainittuja. Kirjan 69:stä reseptistä 58 on muuten kasvisruokaa.
Koiviston kirjoitustyyli on hilpeä mutta myös armollinen. Hän kertoilee raaka-aineisiin liittyviä sympaattisia tarinoita omasta lapsuudestaan maalla ja toteaa useasti, että ellei jotain raaka-ainetta halua/voi laittaa ruokaan, ei se todellakaan haittaa.
”Omaan makuun saa luottaa. Jos ruoka maistuu hyvältä, se on hyvää juuri sellaisena kuin se on. Ruoan ei tarvitse maistua oikealta, koska ei ole olemassa mitään universaalia makumallia, miltä kunkin ruoan kuuluu maistua.”
Satu Koivisto on keittokirjailijan lisäksi myös Maku-lehden päätoimittaja. Sisäsivulla oli kuva hänestä ja hänen miehestään, ja ihmettelin jonkin aikaa kun mies näytti niin mahdottoman tutulta. Sitten tajusin, että tyyppihän on Isyyspakkaus-blogin kirjoittaja, ja seurasin blogia aikoinaan tiiviisti. Ilmankos. Mies eli Tommi Koivisto on myös ottanut kirjan herkulliset valokuvat.
Kaiken kaikkiaan Gastronaatti on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Itselleni ei ehkä tulisi niin monelle reseptille käyttöä että hankkisin se kirjahyllyyni, mutta kaverilta lainattuna kirja toimi oikein hyvin.
Subjektiivinen tuomio: ****
Satu Koivisto
Gastronaatti – eli kuinka rakastua rippeisiin
Otava 2014
127 sivua
”Toisin kuin elokuvista ja jännityskirjallisuudesta kaikille tuttu CIA, NSA:n agentit eivät hiiviskele kujilla ase kourassa… – – Todellisuudessa sen työntekijät puurtavat ilmastoiduissa huoneissa, konesaleissa, fläppitaulun ääressä tai istuvat luurit korvilla jossain kaukaisessa kuuntelupisteessä. He urkkivat tietoliikennettä, murtavat salauksia, analysoivat keräämäänsä tietoa ja kirjoittavat niistä raportteja.”’
Aika harvoin hehkutan lastenkirjoja saati sitten puuhakirjoja, mutta nyt on tehtävä poikkeus. Sen verran siistejä nämä Aurinko Kustannuksen kustantamat Suuri sokkelokirja ja Suuri taiteilukirja ovat. Ihania värejä!
Ai että olisin ollut näistä liekeissä muksuna :D Nyt tarvitsen kummilapsia joita voin lahjoa tällaisilla, haha.