Matt Haig: Keskiyön kirjasto

”’Elämän ja kuoleman välissä on kirjasto’, hän sanoi. ’Kirjaston hyllyt jatkuvat ikuisesti. Jokainen kirja antaa mahdollisuuden kokeilla toisenlaista elämää. Millaista elämäsi olisi voinut olla, jos olisit tehnyt toisenlaisia valintoja? Jos voisit perua sen, mitä kadut, tekisitkö jotakin toisin?'”

Nora on 34-vuotias ja katuu monia asioita elämässään. Hän on muutenkin yksinäinen, ja kun hän kaiken lisäksi menettää samaan aikaan sekä työnsä että rakkaan kissansa, hän päättää ettei halua enää elää.

Kuoleman sijaan Nora päätyy kuitenkin elämän ja kuoleman väliin, mystiseen Keskiyön kirjastoon. Hänen eteensä asetetaan kaikki mahdolliset elämät, joita hän voisi parhaillaan elää. Nora saa hypätä mihin tahansa kirjaan ja kokeilla, millainen nykyhetki olisi, jos menneisyydessä olisi tehnyt eri valintoja.

Mitä jos hän ei olisi jättänyt sulhastaan? Mitä jos hän ei olisi lopettanut kilpaurheilua? Mitä jos hän olisi seurannut lapsuuden urahaavettaan? Olisiko jokin näistä elämistä parempi kuin nykyinen?

Tämä oli kertakaikkisen mainio tarina! Olen lukenut paljon kirjoitusoppaita, viimeisimpänä Save the Cat! Writes a Novel, jossa analysoidaan suosittujen romaanien rakennetta. Keskiyön kirjasto olisi hyvin voinut olla yksi oppaan esimerkki, sillä tuntui että tässä kaikki oli laitettu viivoittimen kanssa kohdalleen: herkullinen lähtöasetelma, päähenkilö motiiveineen, juonen kaari, hallittu rakenne ja kaiken kattava teema.

Yksittäisten valintojen vaikutus elämään on tuttu aihe erityisesti elokuvista, ja mieleen tulivat vaikkapa Paluu tulevaisuuteen, Ihmeellinen on elämä, About Time ja Everything Everywhere All At Once (voin suositella kaikkia). Tuntui, että olisin lukenut samantyyppisen tarinan monta kertaa aiemminkin, mutta tutunoloisista ideoista oli rakennettu omanlainen keitos.

Kaiken yllämainitun myötä kirja oli melko ennalta-arvattava, mutta minua se ei haitannut. Loppuratkaisukin oli mielestäni oikea tälle tarinalle. Teksti on ahmittavaa ja luvut ovat lyhyitä, lyhimmillään aukeaman mittaisia. Kyllä, hotkaisin tämän kerralla! Kirja herättelee miettimään, katuuko itse mahdollisesti jotain elämässään ja millainen olisi oma Keskiyön kirjasto.

Lukukokemus: *****

Matt Haig
Keskiyön kirjasto
Suom. Sarianna Silvonen
Aula & Co 2020
328 sivua

N. K. Jemisin: Viides vuodenaika

Sinä olet se nainen. Hän on sinä. Essun. Muistatko? Nainen, jonka poika on kuollut.
Sinä olet orogeeni, joka on asunut kymmenen vuotta Tirimon mitättömässä kaupungissa. Vain kolme täkäläistä tietää, mikä sinä olet, ja kaksi heistä olet itse synnyttänyt.
Tai siis, nyt jäljellä on enää yksi, joka tietää.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Murtunut maailma -trilogian aloittava Viides vuodenaika ehti olla lukujonossa pari vuotta, kun alkuteosta hehkutettiin Tähtivaeltajassa. Luin sen vihdoin suomeksi, ja olipa huikea lukukokemus!

N. K. Jemisin on luonut omintakeisen fantasiamaailman, jossa ei nähdä miekkoja tai lohikäärmeitä. Kaupungeissa on sähköä ja asfalttia, ja mannerta uhkaavat voimakkaat maanjäristykset. Orogeeneiksi kutsutut henkilöt pystyvät hallitsemaan järähdyksiä, mutta heitä halveksitaan ja sorretaan vaarallisten voimiensa takia.

Kirja alkaa erikoisella johdannolla, jossa nimetön kertoja puhuttelee lukijaa ja infodumppaa asioita maailmasta ja henkilöistä. Puolet meni minulta ohi, mutta jatkoin kuitenkin päättäväisesti, kun olin lukenut kirjasta niin paljon hyvää. Onneksi! Varsinaisena päähenkilönä on 41-vuotias Essun, joka löytää kolmevuotiaan poikansa kuolleena. Käy ilmi, että hänen miehensä on tappanut pojan ja vienyt heidän tyttärensä mukanaan. Essunin tehtävä on selvä: pelastaa tyttö. Samoihin aikoihin voimakas järistys on repäissyt mantereen kahtia.

Kirjassa ollaan jatkuvasti synkkien teemojen äärellä, ja aloinkin kutsumaan tätä ”pahan mielen fantasiakirjaksi, joka on hyvä”. Erityisen kirjasta tekee toisen persoonan kerronta, eli Essunista kerrotaan sinä-muodossa. Kirjoittajana innostuin tästä valtavasti, ja tyyliin tottui nopeasti. Kaksi muuta tarinalinjaa seuraavat kolmannessa persoonassa perheensä hylkäämää Damayaa ja pääkaupungissa opiskelevaa Syeniteä. Sen enempää en viitsi juonesta kertoa, mutta Jemisin punoo tarinat yhteen tavalla, joka jätti minulta suun auki. Tässä on taitavaa kirjoittamista!

Onneksi jatko-osia on suomennettu ripeällä tahdilla. Sarjan toinen osa Obeliskiportti ilmestyi keväällä ja kolmas osa Kivinen taivas syksyllä 2022. N. K. Jemisin on ensimmäinen kirjailija, jonka trilogian kaikki osat ovat saaneet arvostetun Hugo-palkinnon.

Lukukokemus: *****

N. K. Jemisin
Viides vuodenaika (Murtunut maailma #1)
Suom. Mika Kivimäki
Jalava 2021
480 sivua

Anna-Liisa Haavikko: Kaari

Kaari Utrio kysyi Avun haastattelussa, kuka jaksoi lukea työpäivän ja kodinhoidon jälkeen laveaa vaativaa taideromaania. Hänestä oli itsestään selvää paeta lukemalla toisenlaiseen maailmaan. Kaari Utriota loukkasi kritiikin kohdistuminen hänen lukijoihinsa, viihdettä lukeviin naisiin, joita kritiikeissä ja kolumneissa mitätöitiin.”

Kaari Utrio kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin kirjailijoihin, jotka ovat pystyneet elättämään itsensä kirjoillaan. Silti hänen teoksiaan vähäteltiin monta vuosikymmentä, olivathan ne pelkkää viihdettä naisille. Laajan romaanituotannon lisäksi hän on kirjoittanut myös tietokirjoja. Naisen historiasta kertova Eevan tyttäret nousi aikoinaan epäilyistä huolimatta huimaksi myyntimenestykseksi.

Koska viihdekirjallisuutta ei ajateltu vielä omana genrenään, alussa Utrion historiallisia romaaneja vertailtiin taideproosaan ja kutsuttiin ”rouvaspornoksi”. Kirjailijan mielipiteitä ei osattu erottaa hänen kirjoittamastaan fiktiosta ja kriitikot paheksuivat muun muassa sitä, että kirjat auttoivat naisia pakenemaan todellisuutta. Yllätyin, kuinka usein Utrio myös vastaili kärkkäästi kritiikkeihin ja puolusti itseään julkisesti!

’Eivätkö jännityskirjat ole pakoa todellisuudesta?’ kysyi Kaari Utrio ja ihmetteli: ’Kun presidentti John F. Kennedy sanoi lukevansa Ian Flemingin James Bondia, tuli suorastaan intelligenssin osoitukseksi tietää kaikki tästä seksin ja sadismin sankarista.’

Anna-Liisa Haavikko on tehnyt huikean työn keräämällä Utrion tähänastisen elämän, teot ja kannanotot yksiin kansiin. Utrio on toki siitä hyvä kohde elämäkerturille, että hänen elämänsä on hyvin dokumentoitua. Hänellä on tallessa jopa kaikki lähetetyt kirjeet, jotka hän on kirjoittanut ennen tietokoneaikaa kalkkeeripaperin läpi.

Vuosikymmen kerrallaan etenevä kirja on paitsi elämäkerta, myös kiinnostava katsaus kotimaisen viihdekirjallisuuden historiaan ja kirjailijantyön arkeen. Erityisen mielenkiintoista oli lukea kirjojen vaatimasta taustatyöstä ja Utrion järjestelmällisestä kirjoitusprosessista. Alun perin hän päätti kirjoittaa romaanin välityönä puhtaasti taloudellisista syistä, mikä on harvemmin nykyään lähtökohtana. Hauskaa oli myös huomata, miten hän myöhemmin suhtautui uransa alkuvaiheen teoksiin ja päätyi hieman korjailemaan niitä. Varhaistuotantoonsa Utrio on tyytyväinen vasta viidennestä teoksesta alkaen.

Olipas kaiken kaikkiaan inspiroiva elämäkerta! Olen lukenut vasta yhden Utrion kirjan (Ruma kreivitär) joka oli ihan mukiinmenevä, mutta tämän luettuani olen fani. Lukujonoon meni ainakin 1000-luvulle sijoittuva suurteos Vaskilintu. Utrio on lopettanut kirjailijan uransa, mutta jatkaa nykyään kirjoittelua Facebookissa. Kannattaa vilkaista myös haastattelu Yle Areenasta, jossa käytiin tiivistetysti läpi monia samoja teemoja kuin tässä kirjassa.

Tämä postaus on osa Kirjasähkökäyrä-blogin lukuhaastetta, jossa juhlitaan Kaari Utrion 80-vuotissyntymäpäivää 28. heinäkuuta 2022. Lukujonossa onnittelee!

Lukukokemus: *****

Anna-Liisa Haavikko
Kaari – Kirjailija Kaari Utrion elämä
Siltala 2021
509 sivua


Kaari oli yksi parhaista alkuvuonna 2022 lukemistani kirjoista. Katso loput viiden tähden kirjat alla olevalta videolta!