*****

5 tuoretta tietokirjaa, jotka antavat ajateltavaa

5 tuoretta tietokirjaa, jotka antavat ajateltavaa

Kesällä luin paljon mielenkiintoisia tietokirjoja. Tässä kooste parhaista!

Hans Rosling: Faktojen maailma – Asiat ovat paremmin kuin luulet

Otava 2018
348 sivua

Kansainvälisen terveydenhuollon professori Hans Rosling haastaa ihmisten vääristyneet käsitykset maailman tilasta ja osoittaa, kuinka paljon olemme edistyneet viime vuosikymmenien aikana. Vaikka meillä on saatavissa kaikki tarvittava tieto, päätöksiä ohjaavat ennemmin esimerkiksi pelko, yleistämisen tarve ja muut Roslingin listaamat vaistot. Maailmankuvamme onkin monessa suhteessa kuin 60-luvulta.

Nykyään suurin osa maailman väestöstä ei elä äärimmäisessä köyhyydessä, vaan keskituloisissa maissa. Suurin osa matalan tulotason maiden tytöistäkin pääsee kouluun, ja maailmassa keskimääräinen elinajanodote on 70 vuotta. 80 prosenttia maailman lapsista rokotetaan jotain tautia vastaan, ja 80 prosentilla ihmisistä on käytössään sähkö. Näitä faktoja ei suurin osa ihmisistä kuitenkaan tiedä. Maailman asioiden kehittämistä tulee tietysti jatkaa, mutta kaiken pitää perustua faktoihin ja dataan.

Subjektiivinen tuomio: *****
Osta e-kirja Adlibriksesta*

Matthew Walker: Miksi nukumme – Unen voima

Tammi 2019
400 sivua

Miten kofeiini ja alkoholi vaikuttavat uneen? Mitä REM-unen aikana tapahtuu?  Miten nukkuminen muuttuu iän myötä? Miksi olisi parempi, jos koulut alkaisivat myöhemmin? Miksi lounaan jälkeen väsyttää? Miten unettomuutta voi hoitaa? Onko unilääkkeistä hyötyä?

Berkeleyn yliopiston neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker käy kiehtovassa tietokirjassaan läpi unitutkimusta ja sen viimeisimpiä tuloksia. Kirjasta saa paljon konkreettisia neuvoja unenlaadun parantamiseen. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta kirja olisi ehkä parempi luettuna. Parhaiten jäivät mieleen karmaisevat tarinat unihäiriöistä, kuten tappavasta unettomuudesta.

Subjektiivinen tuomio: *****
Osta kirja Adlibriksesta*

Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi

Atena 2019
318 sivua

Jos en tee lapsia, mitä minä teen? Vauvattomuusbuumi on kotimainen tietokirja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Se nojaa vahvasti haastateltujen lapsettomien sekä kirjailijan itsensä kokemuksiin, mutta sisältää myös paljon mielenkiintoista tutkimustietoa. Yllättävän iso osa kirjasta käsittelee hedelmöityshoitoja.

Lapsettomien – tai lapsivapaiden – polkuja on yhtä monia kuin haastateltujakin. Yksi purjehti Atlantin yli, toinen muutti maalle äitinsä omaishoitajaksi, kolmas tekee vaativaa matkatyötä. Joku elää parisuhde-elämää omakotitalossa, toinen asuu yhdeksän ihmisen kommuunissa. Mielenkiintoinen katsaus lapsettomuuteen ilmiönä! Lapseton vanhuus-luku on julkaistu huhtikuussa Hesarin artikkelina.

Subjektiivinen tuomio: **** (arvostelukappale saatu kustantajalta)
Osta kirja Adlibriksesta*

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito

Atena 2019
238 sivua

Miksi lomamatkoja kuvitetaan aina drinkkien ja tuoppien kuvilla? Miksi juhla on yhtä kuin kupliva kuohuviinilasi? Miksi väsyneelle äidille ehdotetaan viiniä eikä päiväunia? Miksi viinipullo on ensimmäinen mieleen tuleva lahja? Miksi työpaikan illanistujaisiin, konsertteihin ja urheilutapahtumiin kuuluu aina alkoholi?

Toimittaja Ani Kellomäen Tiedostavan siemailun taito on puheenvuoro tiedostavamman alkoholinkäytön puolesta. Kirja todella avaa silmät näkemään, miten alkoholi läikkyy mukaan arkeen kaikkialla ja miten siitä on tullut itsestäänselvyys.

Kirja ei syyllistä, mutta kannustaa kysymään, onko omassa alkoholinkäytössä kaikki kunnossa. Kellomäki tarjoaa välineitä oman alkoholinkäytön tarkasteluun sekä konkreettisia vinkkejä sosiaalisiin alkoholittomiin tilanteisiin.

Subjektiivinen tuomio: ****
Osta kirja Adlibriksesta*

Maria Ohisalo & Arno Kotro: Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta

Like 2019
203 sivua

Suomi on tasa-arvon ihmemaa. Vai onko? Joukko suomalaisia eturivin kirjoittajia tarkastelee kirjoituksissaan tasa-arvoa valitsemastaan näkökulmasta. Mukana ovat mm. Koko Hubara, Katleena Kortesuo, Saara Särmä ja Maria Pettersson.

Esseissä pohditaan esimerkiksi sukupuolirooleja, kiltin tytön syndroomaa, myrkyllistä miehen mallia ja erilaisia keinoja edistää tasa-arvoa. Tilaa saavat myös näkökulmat, jotka monesti ohitetaan, kuten tasa-arvokysymykset vammaisten ja ei-valkoisten ihmisten näkökulmasta. Sinua on petetty on hyvä perustietopaketti tasa-arvosta ja feminismin ajankohtaisista näkökulmista.

Subjektiivinen tuomio: ****
Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Perhe, Terveys, Yhteiskunta

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Kului viikko ilman että herra Rochesterista kuului mitään, kului kymmenen päivää, eikä hän vieläkään palannut kotiin. Rouva Fairfax sanoi, ettei häntä lainkaan ihmetyttäisi, vaikka herra Rochester matkustaisi Leasista suoraan Lontooseen ja sieltä mannermaalle näyttäytymättä Thornfieldissä kokonaiseen vuoteen. Hän oli usein lähtenyt aivan yhtä äkkiä ja odottamatta. Tämän kuullessani minut valtasi merkillisen viluinen ja ahdistava tunne.

En tiedä, voiko Kotiopettajattaren romaanista edes kirjoittaa mitään uutta, sen verran klassikko on kyseessä. Kirja on ollut yksi lempikirjoistani sen jälkeen kun luin sen joskus yläasteella. Palasin jälleen tarinan pariin, kun luin sen lukupiirikirjana.

Kirjassa päähenkilö Jane Eyre kertoo itse lukijalle elämäntarinaansa: onneton lapsuus sukulaisten nurkissa, karut vuodet tyttökoulussa, aikuisuuden ensimmäiset askeleet kotiopettajattarena Thornfieldin kartanossa, rakastuminen aivan huomaamatta, ja kipeästi paljastuvat menneisyyden haamut.

Jane on samaistuttava ja aito päähenkilö: itsenäinen nainen, joka noudattaa periaatteitaan viimeiseen asti. Lukija on hänen puolellaan heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Toinen päähenkilö herra Rochester puolestaan on melko omituinen hahmo, ja ensimmäisellä lukukerralla en tajunnut puoliakaan hänen selityksistään. Parivaljakon suhteen kehittymistä on silti, tai ehkä juuri sen takia, mielenkiintoista seurata. Onnellinen loppu ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Kotiopettajatarta lukiessa teksti kulkee niin hyvin, ettei ollenkaan tunnu siltä että lukisi vuonna 1847 ilmestynyttä klassikkoa. (Jostain syystä perusoletukseni on, että klassikot ovat kuivia.) Tarina vie mukanaan Englannin romanttisiin maalaismaisemiin, ja sivut kääntyvät kuin itsestään.

Mutta miksi niin moniin klassikoihin tehdään esipuheet, joissa spoilataan juonen tärkeimmät kohdat? Niin tehdään myös tämän kirjan kohdalla. Itse pitäisin enemmän analysoivista jälkisanoista. Myös monessa tätä kirjaa käsittelevässä blogipostauksessa paljastetaan juonen yllätyskäänteet. Vaikka kyse onkin tunnetusta klassikosta, vähän voisi jättää avoimeksikin – ainakin jos tavoitteena on saada joku lukemaan kirja.

Kirja pääsee vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää.

Subjektiivinen tuomio: *****

Charlotte Brontë
Kotiopettajattaren romaani
Karisto 2008
542 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historiallinen, Rakkaus, Vanha suosikki

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

’Miksi ihmeessä kuvittelin, että elämän pitäisi olla mielenkiintoista?’ hän ihmetteli juostessaan. ’Pelkäisin vain koko ajan. Kaikki johtuu siitä, että olen vanhin kolmesta.’

Liikkuva linna -elokuva löytyy hyllystäni ja olen katsonut sen monta kertaa, mutta luin kirjan vasta tänä vuonna lukupiirin yhteydessä. Kirja on erilainen kuin elokuva, mutta molemmat ovat hyviä!

Liikkuvan linnan päähenkilönä on nuori Sophie, joka on vanhin kolmesta siskoksesta ja tekee töitä perheen hattukaupassa. Yllättäen kauppaan piipahtaa Erämaan noita, joka loitsii Sophiesta yhdeksänkymppisen eukon ilman mitään selkeää syytä. Mummo-Sophie päättää lähteä kotoaan, ja päätyy erämaahan harhailemaan.

Sieltä Sophie löytää Howl-velhon liikkuvan linnan, ja ängettyään sisään päättää ryhtyä taloudenhoitajaksi. Turhamaisen ja itsekkään Howlin väitetään syövän nuorten naisten sydämiä, mutta Sophie uskoo olevansa turvassa – hänhän ei ole nuori eikä kaunis. Liikkuvaa linnaa ohjailee sympaattinen tulidemoni Calcifer, joka tarjoutuu poistamaan Sophien loitsun. Vastalahjaksi Sophien pitää ensin selvittää, miten purkaa Calciferin ja Howlin välinen sopimus.

Liikkuvan linnan maailma on kiehtova ja täynnä värikkäitä yksityiskohtia. Taikuutta ei selitetä, vaan lukija pudotetaan suoraan eriskummalliseen maailmaan, jossa on velhoja, tulidemoneita ja loitsuja. Henkilöhahmot ovat persoonallisia ja heidän toimiaan on hauska seurata. Mummoksi muuttunut Sophie päästää luonteensa valloilleen, ja on riemastuttava päähenkilö. Eikä Howlkaan ole se tyypillisin satujen sankarihahmo. Yhdessä he ovat varsin vinkeä parivaljakko.

Liikkuvasta linnasta löytyy muuten upea miesflunssan kuvaus:

Howl loihti uuden nenäliinatukon ja mulkoili niiden takaa Sophieta punaisiksi ja vetisiksi muuttuneilla silmillään. Sitten hän nousi seisomaan. ’Minulla on kurja olo’, hän ilmoitti. ’Menen sänkyyn ja saatan kuolla sinne.’ Hän vaappui säälittävästi portaiden luo. ’Haudatkaa minut rouva Pentstemmonin viereen’, hän raakkui matkalla huoneeseensa.

Kerronta on sujuvaa ja kirjan luki nopeasti. Kuten äskeisestä katkelmasta näkyy, mukana on myös reippaasti huumoria. Loppuratkaisu on joidenkin arvioiden mielestä turhan nopeatempoinen ja hivenen siirappinen, mutta minun mielestäni oikein passeli.

Kirja ja elokuva eroavat toisistaan paljon, mutta kirjaa lukiessani näin mielessäni elokuvan hahmot. Kirja myös selitti tiettyjä elokuvan juoniratkaisuja, jotka eivät ole useammallakaan katselukerralla auenneet. Kumpikin on kuitenkin erillinen teoksensa ja pidin molemmista yhtä lailla. Parhaiten tuntuukin toimivan, että katsoo elokuvan ensin ja lukee kirjan sitten, jolloin kirja täydentää elokuvan tarinaa.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.

Diana Wynne Jones
Liikkuva linna
WSOY 2005
323 sivua

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Kirja vs. elokuva, Nuortenkirjat / YA