Austin Kleon: Varasta kuin taiteilija

”Kirjailija Jonathan Lethem on sanonut, että kun ihmiset pitävät jotain ’omaperäisenä’, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä he eivät vain tunnista viittauksia alkuperäisiin inspiraationlähteisiin.
Hyvä taiteilija ymmärtää, että kaikki on peräisin jostakin.
Kaikki luova työ rakentuu sille, mitä on ollut aikaisemmin.
Mikään ei ole täydellisen omaperäistä.

Kirjassa Varasta kuin taiteilija Austin Kleon opettaa, että ainutlaatuisia ideoita ei ole. Homman salaisuus onkin kerätä vaikutteita ja materiaalia ympäriltään ja yhdistellä niitä sitten omannäköiseksi sekoitukseksi. Suosittelenkin tätä kaikille luovaa työtä tai projekteja tekeville.

Kirja jakautuu kymmeneen lukuun, joista jokaisessa käsitellään yhtä pääajatusta luovuuteen liittyen:

  1. Varasta kuin taiteilija.
  2. Aloita ennen kuin tiedät, kuka olet.
  3. Kirjoita kirja, jonka itse haluat lukea.
  4. Käytä käsiäsi.
  5. Sivuprojektit ja harrastukset ovat tärkeitä.
  6. Salaisuus: Tee työsi hyvin ja kerro siitä toisille.
  7. Asuinpaikka ei enää sido meitä.
  8. Ole ystävällinen. (Maailman on pieni kylä.)
  9. Ole tylsä. (Vain niin saat työsi tehtyä.)
  10. Luovuus on karsimista.

Minuun osuivat erityisesti ajatukset numero 2, 3 ja 5. Omaa tyyliään voi kehittää ainoastaan tekemällä asioita, joten kannattaa vain aloittaa. Kannattaa myös tuottaa sellaista sisältöä, jota itse haluaisi kuluttaa. Lisäksi sivuprojekteista voi ajan myötä kasvaa jotakin suurempaa – tai jos ei, niin ainakin ne tuottavat itselle iloa.

Kirja on pienikokoinen, kuvitettu ja väljästi taitettu. Se on siis nopeasti luettu, mutta sisältää paljon hyviä oivalluksia. Olen lukaissut kirjan tähän mennessä pari kertaa läpi, ja joka kerta se saa inspiroitumaan. Seuraavaksi lukulistalla on Kleonin vielä suomentamaton teos Show your work!.

Tsekkaa lukunäyte Kirjavälityksen sivuilla.

Lukukokemus: *****

Austin Kleon
Varasta kuin taiteilija – 10 asiaa joita kukaan ei kertonut luovuudesta
Suom. Susanna Hirvikorpi

WSOY 2019
155 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta

Anna-Liisa Haavikko: Kaari

Kaari Utrio kysyi Avun haastattelussa, kuka jaksoi lukea työpäivän ja kodinhoidon jälkeen laveaa vaativaa taideromaania. Hänestä oli itsestään selvää paeta lukemalla toisenlaiseen maailmaan. Kaari Utriota loukkasi kritiikin kohdistuminen hänen lukijoihinsa, viihdettä lukeviin naisiin, joita kritiikeissä ja kolumneissa mitätöitiin.”

Kaari Utrio kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin kirjailijoihin, jotka ovat pystyneet elättämään itsensä kirjoillaan. Silti hänen teoksiaan vähäteltiin monta vuosikymmentä, olivathan ne pelkkää viihdettä naisille. Laajan romaanituotannon lisäksi hän on kirjoittanut myös tietokirjoja. Naisen historiasta kertova Eevan tyttäret nousi aikoinaan epäilyistä huolimatta huimaksi myyntimenestykseksi.

Koska viihdekirjallisuutta ei ajateltu vielä omana genrenään, alussa Utrion historiallisia romaaneja vertailtiin taideproosaan ja kutsuttiin ”rouvaspornoksi”. Kirjailijan mielipiteitä ei osattu erottaa hänen kirjoittamastaan fiktiosta ja kriitikot paheksuivat muun muassa sitä, että kirjat auttoivat naisia pakenemaan todellisuutta. Yllätyin, kuinka usein Utrio myös vastaili kärkkäästi kritiikkeihin ja puolusti itseään julkisesti!

’Eivätkö jännityskirjat ole pakoa todellisuudesta?’ kysyi Kaari Utrio ja ihmetteli: ’Kun presidentti John F. Kennedy sanoi lukevansa Ian Flemingin James Bondia, tuli suorastaan intelligenssin osoitukseksi tietää kaikki tästä seksin ja sadismin sankarista.’

Anna-Liisa Haavikko on tehnyt huikean työn keräämällä Utrion tähänastisen elämän, teot ja kannanotot yksiin kansiin. Utrio on toki siitä hyvä kohde elämäkerturille, että hänen elämänsä on hyvin dokumentoitua. Hänellä on tallessa jopa kaikki lähetetyt kirjeet, jotka hän on kirjoittanut ennen tietokoneaikaa kalkkeeripaperin läpi.

Vuosikymmen kerrallaan etenevä kirja on paitsi elämäkerta, myös kiinnostava katsaus kotimaisen viihdekirjallisuuden historiaan ja kirjailijantyön arkeen. Erityisen mielenkiintoista oli lukea kirjojen vaatimasta taustatyöstä ja Utrion järjestelmällisestä kirjoitusprosessista. Alun perin hän päätti kirjoittaa romaanin välityönä puhtaasti taloudellisista syistä, mikä on harvemmin nykyään lähtökohtana. Hauskaa oli myös huomata, miten hän myöhemmin suhtautui uransa alkuvaiheen teoksiin ja päätyi hieman korjailemaan niitä. Varhaistuotantoonsa Utrio on tyytyväinen vasta viidennestä teoksesta alkaen.

Olipas kaiken kaikkiaan inspiroiva elämäkerta! Olen lukenut vasta yhden Utrion kirjan (Ruma kreivitär) joka oli ihan mukiinmenevä, mutta tämän luettuani olen fani. Lukujonoon meni ainakin 1000-luvulle sijoittuva suurteos Vaskilintu. Utrio on lopettanut kirjailijan uransa, mutta jatkaa nykyään kirjoittelua Facebookissa. Kannattaa vilkaista myös haastattelu Yle Areenasta, jossa käytiin tiivistetysti läpi monia samoja teemoja kuin tässä kirjassa.

Tämä postaus on osa Kirjasähkökäyrä-blogin lukuhaastetta, jossa juhlitaan Kaari Utrion 80-vuotissyntymäpäivää 28. heinäkuuta 2022. Lukujonossa onnittelee!

Lukukokemus: *****

Anna-Liisa Haavikko
Kaari – Kirjailija Kaari Utrion elämä
Siltala 2021
509 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta


Kaari oli yksi parhaista alkuvuonna 2022 lukemistani kirjoista. Katso loput viiden tähden kirjat alla olevalta videolta!

Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria

Nykymaailmassa jokapäiväinen ruokamme – esimerkiksi uusien perunoiden kanssa nautittu silli tai pizzan päälle aseteltu ananas – kertoo historiantutkijalle erinomaisella tavalla sellaisistakin historiallisista kauppareiteistä ja yhteyksistä, joista ei välttämättä ole säilynyt minkäänlaista kirjallista lähdeaineistoa.

Suomen ruokahistoria kattaa ruoan ja syömisen historian varhaismodernista Suomesta aina nykypäivään asti. Ritva Kylli on tehnyt huikean työn puristaessaan valtavan määrän lähdemateriaalia ja monta vuosisataa helposti nautittavaan pakettiin.

Ruoka on osa niin talouden historiaa, tieteen historiaa, arjen historiaa, naisten historiaa kuin sotahistoriaakin. Kotimaisen ruoan menneisyydestä löytyy myös paljon yllättäviä aineksia. Perunaa esimerkiksi pidetään erityisen suomalaisena ruokana, vaikka se saapui tänne Etelä-Amerikasta 1700-luvulla ja sen viljely yleistyi vasta 1800-luvulla. Toisaalta 1700-luvun Suomessa tunnettiin esimerkiksi parmesaani.

Kirjan teksti on asiapitoista mutta sujuvaa, ja kronologista kerrontaa on helppo seurata. Lukujen välissä käsitellään erikseen tarkemmin vaikkapa jouluruokien, kahvin ja leivän historiaa. En esimerkiksi tiennyt, että kahvillakin on ollut kieltolaki! Huvittavaa oli huomata, että suomalainen epävarmuus ja alemmuuskompleksi omasta ruokakulttuurista on peräisin jo vuosisatojen takaa.

Kaiken kukkuraksi Suomen ruokahistoria on visuaalisesti kaunis, taitettu väljästi ja höystetty värikuvituksella. Suosittelen tätä kaikille, joita historia kiinnostaa! Tämä oli minulla lainassa kirjastosta, mutta päädyin hankkimaan kirjan omaankin hyllyyn.

Lukukokemus: *****

Ritva Kylli
Suomen ruokahistoria
Gaudeamus 2021
470 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta


Suomen ruokahistoria oli yksi parhaista alkuvuonna 2022 lukemistani kirjoista. Katso loput viiden tähden kirjat alla olevalta videolta!