*****

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Kului viikko ilman että herra Rochesterista kuului mitään, kului kymmenen päivää, eikä hän vieläkään palannut kotiin. Rouva Fairfax sanoi, ettei häntä lainkaan ihmetyttäisi, vaikka herra Rochester matkustaisi Leasista suoraan Lontooseen ja sieltä mannermaalle näyttäytymättä Thornfieldissä kokonaiseen vuoteen. Hän oli usein lähtenyt aivan yhtä äkkiä ja odottamatta. Tämän kuullessani minut valtasi merkillisen viluinen ja ahdistava tunne.

En tiedä, voiko Kotiopettajattaren romaanista edes kirjoittaa mitään uutta, sen verran klassikko on kyseessä. Kirja on ollut yksi lempikirjoistani sen jälkeen kun luin sen joskus yläasteella. Palasin jälleen tarinan pariin, kun luin sen lukupiirikirjana.

Kirjassa päähenkilö Jane Eyre kertoo itse lukijalle elämäntarinaansa: onneton lapsuus sukulaisten nurkissa, karut vuodet tyttökoulussa, aikuisuuden ensimmäiset askeleet kotiopettajattarena Thornfieldin kartanossa, rakastuminen aivan huomaamatta, ja kipeästi paljastuvat menneisyyden haamut.

Jane on samaistuttava ja aito päähenkilö: itsenäinen nainen, joka noudattaa periaatteitaan viimeiseen asti. Lukija on hänen puolellaan heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Toinen päähenkilö herra Rochester puolestaan on melko omituinen hahmo, ja ensimmäisellä lukukerralla en tajunnut puoliakaan hänen selityksistään. Parivaljakon suhteen kehittymistä on silti, tai ehkä juuri sen takia, mielenkiintoista seurata. Onnellinen loppu ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Kotiopettajatarta lukiessa teksti kulkee niin hyvin, ettei ollenkaan tunnu siltä että lukisi vuonna 1847 ilmestynyttä klassikkoa. (Jostain syystä perusoletukseni on, että klassikot ovat kuivia.) Tarina vie mukanaan Englannin romanttisiin maalaismaisemiin, ja sivut kääntyvät kuin itsestään.

Mutta miksi niin moniin klassikoihin tehdään esipuheet, joissa spoilataan juonen tärkeimmät kohdat? Niin tehdään myös tämän kirjan kohdalla. Itse pitäisin enemmän analysoivista jälkisanoista. Myös monessa tätä kirjaa käsittelevässä blogipostauksessa paljastetaan juonen yllätyskäänteet. Vaikka kyse onkin tunnetusta klassikosta, vähän voisi jättää avoimeksikin – ainakin jos tavoitteena on saada joku lukemaan kirja.

Kirja pääsee vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää.

Subjektiivinen tuomio: *****

Charlotte Brontë
Kotiopettajattaren romaani
Karisto 2008
542 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historiallinen, Rakkaus, Vanha suosikki

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

’Miksi ihmeessä kuvittelin, että elämän pitäisi olla mielenkiintoista?’ hän ihmetteli juostessaan. ’Pelkäisin vain koko ajan. Kaikki johtuu siitä, että olen vanhin kolmesta.’

Liikkuva linna -elokuva löytyy hyllystäni ja olen katsonut sen monta kertaa, mutta luin kirjan vasta tänä vuonna lukupiirin yhteydessä. Kirja on erilainen kuin elokuva, mutta molemmat ovat hyviä!

Liikkuvan linnan päähenkilönä on nuori Sophie, joka on vanhin kolmesta siskoksesta ja tekee töitä perheen hattukaupassa. Yllättäen kauppaan piipahtaa Erämaan noita, joka loitsii Sophiesta yhdeksänkymppisen eukon ilman mitään selkeää syytä. Mummo-Sophie päättää lähteä kotoaan, ja päätyy erämaahan harhailemaan.

Sieltä Sophie löytää Howl-velhon liikkuvan linnan, ja ängettyään sisään päättää ryhtyä taloudenhoitajaksi. Turhamaisen ja itsekkään Howlin väitetään syövän nuorten naisten sydämiä, mutta Sophie uskoo olevansa turvassa – hänhän ei ole nuori eikä kaunis. Liikkuvaa linnaa ohjailee sympaattinen tulidemoni Calcifer, joka tarjoutuu poistamaan Sophien loitsun. Vastalahjaksi Sophien pitää ensin selvittää, miten purkaa Calciferin ja Howlin välinen sopimus.

Liikkuvan linnan maailma on kiehtova ja täynnä värikkäitä yksityiskohtia. Taikuutta ei selitetä, vaan lukija pudotetaan suoraan eriskummalliseen maailmaan, jossa on velhoja, tulidemoneita ja loitsuja. Henkilöhahmot ovat persoonallisia ja heidän toimiaan on hauska seurata. Mummoksi muuttunut Sophie päästää luonteensa valloilleen, ja on riemastuttava päähenkilö. Eikä Howlkaan ole se tyypillisin satujen sankarihahmo. Yhdessä he ovat varsin vinkeä parivaljakko.

Liikkuvasta linnasta löytyy muuten upea miesflunssan kuvaus:

Howl loihti uuden nenäliinatukon ja mulkoili niiden takaa Sophieta punaisiksi ja vetisiksi muuttuneilla silmillään. Sitten hän nousi seisomaan. ’Minulla on kurja olo’, hän ilmoitti. ’Menen sänkyyn ja saatan kuolla sinne.’ Hän vaappui säälittävästi portaiden luo. ’Haudatkaa minut rouva Pentstemmonin viereen’, hän raakkui matkalla huoneeseensa.

Kerronta on sujuvaa ja kirjan luki nopeasti. Kuten äskeisestä katkelmasta näkyy, mukana on myös reippaasti huumoria. Loppuratkaisu on joidenkin arvioiden mielestä turhan nopeatempoinen ja hivenen siirappinen, mutta minun mielestäni oikein passeli.

Kirja ja elokuva eroavat toisistaan paljon, mutta kirjaa lukiessani näin mielessäni elokuvan hahmot. Kirja myös selitti tiettyjä elokuvan juoniratkaisuja, jotka eivät ole useammallakaan katselukerralla auenneet. Kumpikin on kuitenkin erillinen teoksensa ja pidin molemmista yhtä lailla. Parhaiten tuntuukin toimivan, että katsoo elokuvan ensin ja lukee kirjan sitten, jolloin kirja täydentää elokuvan tarinaa.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.

Diana Wynne Jones
Liikkuva linna
WSOY 2005
323 sivua

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Kirja vs. elokuva, Nuortenkirjat / YA

Michelle Obama: Becoming

Maailman kirjat -haaste: Yhdysvallat (4/195)
Mistä lukujonoon: 
Bookbeatista

Ennakko-odotukset: Michelle Obaman muistelmia on hypetetty valtavasti, ja syksyllä kirja ilmestyi myös suomeksi. Barack Obamakin oli valinnut kirjan yhdeksi vuoden suosikkiteoksistaan (tosin hän saattaa olla hieman puolueellinen).

Ehdin jo varaamaan kirjan kirjastosta, mutta huomasin että Twitterissä suositeltiin kuuntelemaan se nimenomaan alkukielellä. Michelle nimittäin lukee itse oman äänikirjansa! Niinpä otin kirjan kuunteluun Bookbeatissa.

Juoni: Obama kertoo elämästään alkaen varhaisesta lapsuudesta ja päättyen presidenttikauden jälkeiseen aikaan. Käsitellyksi tulevat opiskeluajat, työelämän alkuvaiheet, kuinka Michelle ja Barack tapasivat, ja sitten elämä poliitikon ja presidentin puolisona. Kirja on jaettu osuvasti kolmeen osaan: Becoming me, Becoming us ja Becoming more.

Kantavana teemana tuntuu olevan oman elämän, perheen ja miehen työn yhdistäminen ja siitä seuraavat ristiriidat. Tilanne on klassinen: Mies menee menojaan, kun vaimo hoitaa kodin, lapset ja oman työnsä. Barack Obama tekee paljon hienoa työtä poliitikkona, mutta se vaatii valtavia uhrauksia perheeltä. Michelle pyrkii kuitenkin aina tekemään omia ratkaisujaan sen verran kuin on mahdollista, ja ajamaan tärkeiksi katsomiaan asioita.

Mustana naisena hän joutuu jatkuvasti yrittämään muita enemmän pärjätäkseen. Michelle kuvaa myös elävästi julkisuuden myllytystä ja miltä tuntuu olla ilkeiden kommenttien kohteena. Jokaista ilmettä, elettä ja vaatekappaletta seurataan mediassa, ja varomaton lause voidaan irrottaa asiayhteydestään kohun aiheeksi. Erityisesti lasten kanssa Michelle ja Barack kokevat tämän hankalaksi.

Vahva, musta nainen herättää vihaa, mutta Michelle haluaa sisukkaasti ”näyttää kaikille”. Vahvan kuoren alla piilee kuitenkin epävarmuutta. Koko kirjan läpi kulkee ajatus: ”Am I good enough?” Kyllä, sinä olet.

Mikä toimi:

  • Minäkin suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan äänikirjan englanniksi! Kirjailijan itsensä lukema äänikirja on mielenkiintoinen konsepti, joka tuo kerrontaan ihan eri tavalla syvyyttä.
  • Kirja tuntuu mielenkiintoiselta kurkistukselta kulissien taakse, vaikka varmasti teoksen joka sana on tarkkaan harkittu ja hyväksytetty. Michelle on sellainen nainen, johon haluaisin tutustua.
  • Kirjaa kuunnellessa alkaa kummasti arvostaa Suomen systeemiä: Yhdessä kohtauksessa Michelle on työhaastattelussa 3-kuukautinen Sasha kainalossaan. Perhe joutuu myös palkkaamaan lastenhoitajan, jotta Michelle pääsee töihin.
  • When they go low, we go high.”

Mikä ei toiminut: 

  • 19 tunnin pituus alkoi välillä puuduttaa, varsinkin kun kuuntelin kirjaa normaalinopeudella.

Subjektiivinen tuomio: *****

PS. Mielenkiintoista muuten vertailla Michelle Obaman englanninkielistä ja suomenkielistä Wikipedia-sivua. Englanniksi hän on kirjailija, juristi ja ensimmäinen nainen – suomeksi hän on Barack Obaman puoliso ja tyyli-ikoni. Way to go!

Michelle Obama
Becoming
Penguin Books 2018
Kesto 19 h 3 min

Osta kirja Adlibriksesta suomeksi*
Osta kirja Adlibriksesta englanniksi*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muistelmat