Anniina Mikama

”Päästyään selville Tomin salaisuudesta ja tämän todellisesta luonteesta Mina oli uskonut, että he voisivat kenties elää ystävinä saman katon alla, mutta se tuntui käyvän päivä päivältä vaikeammaksi.
Nuo ajatukset varjostivat hänen mieltään tänäkin aamuna jo hänen herätessään.
Onhan sentään kesä, ja koulun kesäloma on vasta alkanut! Mina muistutti itselleen. Loma soisi hänelle kaivattuja vapaahetkiä, siitäkin huolimatta, että hänellä ei ollut lomaa työstään teatterissa ja Professori Worowskin avustajana.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Anniina Mikaman trilogian kolmas osa Tinasotamiehet vetää yhteen Minan, Tomin, Professorin ja kumppaneiden tarinan. Toinen kirja Huijarin oppipoika kertoi tarinan Professorin nuoruudesta, joten tässä jatketaan siitä, mihin ensimmäinen osa Taikuri ja taskuvaras päättyi.

Tarina lähtee käyntiin, kun seurue matkustaa Helsingistä viktoriaaniseen Lontooseen, jossa Tom ja Mina esiintyvät omassa taikashow’ssaan. Mukana on Tomin Alexiksi nimetty kaksoisolento, ja perillä Lontoossa he tapaavat myös toisesta kirjasta tuttuja vanhoja ystäviä. Tomin menneisyys ei kerta kaikkiaan jätä häntä rauhaan, joten pian vastassa on vakava uhka kaukaa tulevaisuudesta. Ulkoisten uhkien lisäksi Minaa raastavat sisäiset ristiriidat, sillä hän haluaisi olla Tomin kanssa, mutta tietää ettei se ole mahdollista.

Tarinas on vauhdikas ja kiihtyy loppua kohden. Loppuratkaisu on hienosti kirjoitettu ja sai suorastaan liimautumaan kirjaan kiinni! Mukana on enemmän romantiikkaa kuin aiemmissa kirjoissa, mikä sopi minulle mainiosti. Dialogi on sujuvaa ja historiallisen ympäristön kuvailu toimii ilman infodumppeja. Aikamatkailu ja moderni teknologia tuovat kiinnostavia elementtejä muuten historialliseen fiktioon.

Kirja päättää sarjan komeasti ja nousi yhdeksi viime vuoden suosikkikirjoistani. Ainoa harmistus oli jälleen hahmokaartin miesvaltaisuus ”vahvasta naispäähenkilöstä” huolimatta. Pääsin tästä kuitenkin yli ja pystyin nauttimaan hyvästä tarinasta. Sarjaa markkinoidaan nuortenkirjoina, mutta suosittelen tätä ehdottomasti myös aikuisille!

Subjektiivinen tuomio: *****

Anniina Mikama
Tinasotamiehet
WSOY 2020
397 sivua

”Jossakin mielensä taka-alalla Wiktor tiesi, että viisainta oli vain painua tiehensä, mutta hänen uteliaisuutensa vei voiton. Kuinka usein sitä pääsee näkemään pudonneen tähden?”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Huijarin oppipoika on jatkoa Anniina Mikaman suositulle nuortenkirjalle Taikuri ja taskuvaras, josta kirjoitin arvion muutama vuosi sitten. Myös tämä kirja on niittänyt suosiota, sillä se oli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.

Trilogian toisessa osassa hypätään vuoden 1890 Helsingistä vuoden 1829 Krakovaan, ja kerrotaan ensimmäisestä osasta tutun professori Wiktorin taustatarina. Viisitoistavuotiaana hän on hyvinkin tavallisen oloinen seikkailunhaluinen nuorimies, eikä ollenkaan vielä äksy.

Eräänä iltana Wiktor huomaa taivaalla oudon putoavan tähden, jota hän lähtee seuraamaan. Joen rannalle pudonnut taivaankappale onkin monimutkainen kone, josta astuu ulos salaperäinen mies. Pian laskeutumisensa jälkeen kone räjähtää, ja Wiktoriin osuu.

Wiktor herää kotoaan ja huomaa, etteivät hänen jalkansa enää toimi. Koneen mies sekä maankiertäjän oloinen ukko, Seweryn, ovat pelastaneet hänen henkensä. Seweryn paljastuu kellosepäksi, ja pyörätuoliin joutunut Wiktor alkaa työskennellä tämän opissa. Kelloseppätaidon lisäksi Sewerynillä on historia myös taikurina, mikä tuo oman mausteensa tarinaan. Mystinen mies tulevaisuudesta saa nimekseen Tom. Kolmikko ei kuitenkaan ole ainoa, joka tietää pudonneesta koneesta ja Tomin erikoisesta luonteesta. Pian he huomaavat, että heillä on vaikutusvaltaisia vastustajia.

Muun muassa Siilo-trilogiassa on käytetty oivaltavasti rakennetta, jossa toisessa osassa hypätäänkin yhtäkkiä menneisyyteen ja kolmannessa osassa tarina kootaan kasaan. Epäilin vähän saman toimivuutta tässä tapauksessa, mutta myös Mikaman toteutus on todella onnistunut. Tarina on vauhdikas seikkalutarina fantastisilla elementeillä, ja sivut kääntyvät sujuvasti. Sivuja on paksuhkot neljäsataa, mutta tylsiä kohtia ei juuri ole.

Kirjan maailma on taitavasti rakennettu ja henkii riittävän todentuntuisesti 1800-luvun tunnelmaa. Tähän tarinaan on mukava uppoutua! Henkilökuvaus on Mikamalla hallussa, vaikka henkilökaarti onkin varsin miespainotteinen. Onneksi mukana on edes kipakka Zofia, joka on Wiktorin hyvä ystävä ja jonka kanssa viritellään pientä romanssia. Tom on tietenkin kiinnostava hahmo, ja saamme tietää hieman lisää myös hänen taustastaan. Odotan innolla kolmannen osan lukemista ja miten juonilangat punotaan lopulta yhteen!

Subjektiivinen tuomio: ****

Anniina Mikama
Huijarin oppipoika
WSOY 2019
411 sivua

”Miehen katse pysähtyi kojeeseen, jota Mina piteli hämmentyneenä sormissaan kuin orava käpyä.
– Se on sydän, mies sanoi viimein.
– Mitä?
Mies hymyili vähän.
– Tuo, mitä neiti pitelee käsissään, on on sydän.
– Eihän ole. Se on vain jonkun koneen pala, kellon tai höyrykoneen tai semmoisen sisältä.
– Eikö se ole sama asia? Ettekö usko, että koneellakin on oltava sydän?”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Sain Anniina Mikaman esikoisteoksen Taikuri ja taskuvaras luettavaksi vuoden 2018 alussa, kun kirjailija tarjosi sitä minulle luettavaksi. Kirja jäi hyllyyn odottelemaan, kunnes WSOY postitti arvostelukappaleen sarjan toisesta osasta ja havahduin aloittamaan sarjan.

Olin lukenut aika erilaisia arvioita, ja odotin mukiinmenevää kolmen tähden lukukokemusta. Taikuri ja taskuvaras pääsi kuitenkin yllättämään positiivisesti!

Tarina sijoittuu kiinnostavalle aikakaudelle vuoden 1890 Helsinkiin. Nuori Mina asuu kadulla ja elättää itsensä varastelemalla. Eräänä päivänä hän näpistää hienon metalliesineen ärsyttävän oloiselta nuorelta herralta, mutta jää kiinni. Keksijäksi ja taikuriksi osoittautuva Tom ei kuitenkaan ilmianna Minaa, vaan palkkaa hänet töihin talouteensa.

Mina muuttaa taloon, jossa on enemmän ihmeellisiä asioita kuin hän olisi osannut kuvitellakaan. Sekä Tomilla että tämän luona asuvalla äksyllä professorilla on menneisyydessään paljon salaisuuksia, jotka avautuvat pikku hiljaa. Hieman ihmettelin 16- ja 25-vuotiaiden päähenkilöiden orastavaa romanssia, mutta kirja pääsee lopulta yllättämään senkin suhteen.

Näin mielessäni Tomin ihmeiden teatterin jonkinlaisena The Prestige– ja The Greatest Showman -elokuvien kiehtovana yhdistelmänä. Ja jos luonneanalyysiin mennään, Tomista tulee mieleen huikentelevainen velho Howl (Liikkuva linna) ja täydellinen mutta ahdistunut Edward Cullen (Houkutus). Vai mitä sanotte tästä:

”Jokin Tomissa taisteli sitä vastaan, mitä hän tahtoi sanoa. Hän suorastaan vapisi, mutta hilliten itsensä loppuun asti hän viimein sanoi hiljaisella äänellä:
– Sillä ei ole merkitystä, mitä minä haluan! Et ole turvassa minun lähelläni. – – En olisi saanut vetää sinua mukaan elämääni.”

Joka tapauksessa Taikuri ja taskuvaras oli antoisa lukukokemus. Teksti on helposti luettavaa ja tarina vie mukanaan. Mikaman luoma maailma on runsas ja täynnä värikkäitä yksityiskohtia. Suosittelen tätä kaikenikäisille lämminhenkisestä fantasiasta pitäville lukijoille. Odotan paljon myös sarjan seuraavalta osalta, Huijarin oppipoika, joka sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä kirjaa. Jos saisin sen vaikka vähän nopeammin luettua kuin reilussa vuodessa!

Subjektiivinen tuomio: ****

Kirja pääsee vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjan nimessä on ammatti.

Anniina Mikama
Taikuri ja taskuvaras
WSOY 2018
415 sivua