Haanpää & Rannela: Miksi en kirjoittaisi?

Kirjoittaminen on ihanaa, unelmatyö, näin voi kokemuksesta sanoa, mutta toisinaan se on myös ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan Miksi en kirjoittaisi?  ei sisällä perinteisiä oppeja juonen, maailman tai henkilöhahmojen luomiseen, vaan vertaistukea ja inspiraatiota kirjoittajilta kirjoittajille. Lyhyet luvut koostuvat pohdiskelevista esseemäisistä teksteistä ja päiväkirjamerkinnöistä.

Kirjailijat kertovat omista prosesseistaan, kirjoitus- ja ideointitaktiikoista sekä kirjoittamisen ihanuudesta ja kamaluudesta. Kaikki pidempään kirjoittamista harrastaneet tietävät, kuinka tekstin tuottaminen välillä takkuaa niin vallan mahdottomasti. Haanpään ja Rannelan innoittamana tekisi nyt mieli kokeilla ainakin pomodoro-tekniikkaa, viedä itseni taiteilijatreffeille museoon sekä lähteä kirjoittajaretriittiin pois kotoa.

Epäilin ensin, löytyykö jutustelevan tyylin alta oikeasti hyödyllisiä vinkkejä, mutta tämä vei minut nopeasti mukanaan inspiroivaan maailmaan. Miksi en tosiaan kirjoittaisi? Suosittelen harrastajille ja kokeneemmillekin konkareille!

Subjektiivinen tuomio: ****+

Päivi Haanpää & Terhi Rannela
Miksi en kirjoittaisi?
Avain 2019
258 sivua

Syksyn 2020 kirjatärpit lukujonoon

Kirjasyksy alkaa olla käsillä, ja on taas aika kerätä yhteen kiinnostavimmat teokset. Kävin läpi kotimaisten kustantamojen kauden katalogit. Poimi tästä omaan listaasi kirjasuositukset syksylle 2020!

Tue kirjabloggaajaa ja tilaa kirjoja mainoslinkkini kautta:
*Kirjaostoksille Adlibrikseen

Kuunteletko mieluummin äänikirjoja tai luetko e-kirjoja?
*Kokeile Bookbeatia ilmaiseksi 30 päivää! Tarjous koskee uusia asiakkaita.


Kaunoa

Nazanine Hozar: Aria
Suom. Hilkka Pekkanen
Otava 2020

Suuri kertomus vie iranilaisen orpotytön ryysyistä rikkauksiin ja vallankumouksen sydämeen. 1950-luvun Iranissa sotilas pelastaa tienposkeen hylätyn vauvan – ja muuttaa samalla lopullisesti molempien kohtalon. Tytön nimeksi tulee Aria. Kolmen naisen osana on olla hänelle äitinä. On ankara Zahra, varakas ja lempeä Fereshteh ja lopulta salaperäinen, köyhä Mehri, jonka yhteys Ariaan on sekä siunaus että kirous.”

Luen aika vähän tämäntyyppisiä romaaneja, mutta tämä kuulostaa kiinnostavalta. Tällä saisi ruksittua maahaasteesta Iranin.

Julian Fellowes: Snobit
Suom. Markku Päkkilä
Otava 2020

Kaunis Edith tulee keskiluokkaisesta taustasta. Kun Uckfieldin markiisin perijä Charles Broughton kosii, myöntyy Edith hetkeäkään epäröimättä. Mutta onko hän rakastunut Charlesiin vai tämän titteliin ja yläluokan elämään? Downton Abbeyn luojan tarkkanäköinen romaani on kirpeä satiiri modernin brittiläisen yläluokan elämästä.

En oikeastaan tiedä, miksi tämä kiinnostaa. Todennäköisesti taikasana oli ”Downton Abbey”.

Matt Haig: Keskiyön kirjasto
Suom. Sarianna Silvonen
Aula & Co 2020

Nora on 34-vuotias eikä elämässä ole kehumista. Hän yksinäinen, sinkku ja saanut juuri potkut. Sitten hänen kissansa löytyy kuolleena kadulta, ja se tuntuu viimeiseltä pisaralta. Miksi hänen enää pitäisi elää? Sitten hän löytää kirjaston, joka sijaitsee elämän ja kuoleman välissä ja jossa voi kokeilla kaikkia niitä elämiä, jotka olisi voinut elää.

Juoni kuulostaa lähtökohtaisesti kutkuttavalta, ja kirjastoaiheesta tietenkin plussaa.


Fantasiaa

Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
Suom. Mika Kivimäki
Karisto 2020

”Elisabeth on aina tiennyt, että velhot ovat pahoja ja taikuus vaarallista. Hän on kasvanut yhdessä Austermeerin suurkirjastoista, hyllyiltään kuiskailevien ja rautakahleitaan kalistelevien loitsukirjojen ympäröimänä. Kun joku vapauttaa kirjaston vaarallisimman kirjan, Elisabeth vaikuttaa syylliseltä ja hänet kiidätetään pääkaupunkiin kuulemaan tuomionsa.

Margaret Rogerson on minulle uusi tuttavuus, mutta hänen molemmat teoksensa ovat olleet bestseller-kirjoja. Kirjastoaiheesta tässäkin plussaa.

Katja Törmänen: Maan tytär
Like 2020

”Kiehtova fantasiaromaani vie keskelle rautakautista Pohjolaa ja heimojen välienselvittelyjä. Kohtalo ja muinaiset perinteet ovat heittäneet siskokset Aslaugin ja Freydisin erilleen toisistaan. Kumpikin on jättänyt vanhan kotikylänsä taakseen ja joutuu hakemaan paikkaansa uudessa yhteisössä. Jumalten oikut punovat sisarusten kohtalot jälleen yhteen, mutta riittävätkö heidän näkijänlahjansa pelastamaan sotaa käyvät kylät?”

Keväällä kirjoissa oli paljon neitsyitä, nyt tyttäriä. Bongasin Maan tyttären Liken syyskatalogista, mutta nyt huomasin että tämä ilmestyi jo toukokuussa. Menköön. Törmäsen aiempi, palkittu kirja Karhun morsian on minulla myös vielä lukematta.

Meri Luttinen: Myrskynsilmä
WSOY 2020

”16-vuotias Kainu joutuu luopumaan entisestä elämästään ja tulevaisuuden haaveistaan, kun hänelle lankeaa suuren tietäjän rooli. Muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan sijoittuva seikkailu kertoo koskettavasti nuoren aikuisen oman paikan etsimisestä ja löytämisestä.

Kiinnostavan kuuloinen kotimainen esikoisromaani oli piilotettu WSOY:n katalogin loppuun lastenkirjojen sekaan.

Stephenie Meyer: Keskiyön aurinko
Suom. Ilkka Rekiaro & Päivi Rekiaro
WSOY 2020

”Keskiyön aurinko on pitkään odotettu romaani, jossa Houkutuksen tarina kerrotaan Edward Cullenin näkökulmasta.”

NO NIIN! Jostain syystä WSOY on jättänyt tämän syyskuussa ilmestyvän kirjan pois katalogistaan.


Kauhua

H. P. Lovecraft, Markku Jalava (toim.): H. P. Lovecraftin parhaat
Suom. Ilkka Äärelä, Ulla Selkälä & Matti Rosvall
Art House 2020

H. P. Lovecraftin parhaat kokoaa valikoiman kauhun mestarin parhaimpina pidettyjä novelleja. Keskeistä niissä on silmitön pelko toiseutta ja tuntematonta kohtaan, hulluus ja järjettömyys.

Olen lukenut tosi vähän kauhua, ja genren klassikot kuten Lovecraft ovat vielä korkkaamatta. Tällaisesta kokoelmasta voisi olla hyvä aloittaa.

Lotta-Liisa Joelsson: Nailpolish.avi
Karisto 2020

”Netissä leviää levottomuutta herättävä video, jolla nuori tyttö lakkaa kynsiään. Paljon tietokoneiden parissa aikaa viettävä Patrik tulee ladanneeksi videon koneelleen ja huomaa, että siitä ei niin vain päästäkään eroon. Nailpolish.avi on hypnoottisen hyytävää teknologiakauhua, joka etenee kuin näennäisesti looginen painajaisuni.

Kuulostaapa kammottavan kiinnostavalta! Myös teknologiakauhu on minulle aika tuntematon genre.


Jännitystä

Mariette Lindstein: Lahkon lapset
Suom. Christine Thorel
Atena 2020

Hiljaiselon vuosinaan Oswald on kasvattanut kaksospojistaan Thorista ja Vicistä lahkon uskolliset sotilaat. Mutta hyväksyvätkö pian täysi-ikäiset pojat kaiken, mitä heille opetetaan?

Luin Lindsteinin trilogian ensimmäisen osan viime vuonna, ja se vei täysin mukanaan. Toinen osakin on vielä lukematta, mutta tämä kolmas kirja menee sen perään lukujonoon.

Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja
Suom. Kaisa Kattelus 
WSOY 2020

Pikkusisko Ayoola on kaunis, lahjakas ja mahdollisesti sosiopaatti. Isosisko Korede on hyvä siivoamaan Ayoolan jälkiä. Kun kolmas Ayoolan poikaystävä kuolee veitsi sydämessään, Korede poistaa veritahrat valkaisuaineella, hävittää ruumiin ja estää sisartaan postaamasta iloisia selfieitä suruaikana. Kun Ayoola iskee silmänsä Koreden pitkäaikaiseen ihastukseen, verisiteet joutuvat koetukselle.”

Tavalliset kovaksikeitetyt dekkarit eivät ole minun juttuni, mutta tämä kuulostaa vähän erilaiselta.


Matkoja

Kirsikka Myllyrinne: Happamat sitruunat – elämää jaetulla saarella
Avain 2020

Miltä tuntuu asua maassa, jossa tuntee itsensä kielellisesti viisivuotiaaksi ja kulttuurillisesti oudoksi? Entä kuinka paljon voi muuttua ja pysyä silti omana itsenään? Kirjassa tarkastellaan niin perhe-elämää kuin kielen ja koulumaailman omaksumista, mutta myös ulkosuomalaisen identiteetin rakentumista serkkutalouden ja halloumin luvatussa maassa.

Ulkomailla asuminen kiinnostaa aiheena, joten muistelmat Kyprokselta sopivat hyvin lukujonon jatkoksi.

Heli Rantala: Pikisaaresta Pariisiin
Gaudeamus 2020

”’Seison kuin lintu häkkinsä kynnyksellä levitetyin siivin. Minä matkustan, ystäväni: matkustan ulkomaille.’ Näin kirjoitti 23-vuotias Frans Mikael Franzén toukokuussa 1795, kun hän nousi purjelaivaan Turun Pikisaaren satamassa. Teoksessa seurataan esimerkiksi kreivitär Sophie Creutzin, taidemaalari Mathilda Rotkirchin, lääkäri Immanuel Ilmonin sekä fennomaani J. V. Snellmanin matkantekoa eri puolilla Eurooppaa.”

Tästä lisäluettavaa suomalaisella twistillä niille, jotka ovat jo ahmineet Naiset joita ajattelen öisin sekä Reissunaisia.

Tuomas Milonoff & Riku Rantala: Madventures Suomi – Matkaopas
Johnny Kniga 2020

Riku ja Tunna sukeltavat kotimaahansa kuin Madventures-matkojensa kaukaisiin karttapallonkohtiin. He ovat avustajineen nuuskineet parhaat kuppilat, unohdetut aktiviteetit, hylätyt rakennukset ja upeimmat luonnonihmeet Hämeestä Pohjanmaalle ja Savosta Lappiin.”

Madventureskin on huomannut, että kotimaan matkailussa riittää kaiveltavaa. Hyllyni klassikkoihin kuuluu Kansainvälisen seikkailijan opas, yltääköhän tämä samalle tasolle?


Historiaa

Maria Pettersson: Historian jännät naiset
Atena 2020

Mitä yhteistä on tekoparrassa pelanneella baseball-tähdellä, kolumbialaisella huumepomolla, Yhdysvaltain sisällissodan sankarilla ja japanilaisella samurai-soturilla? He olivat kaikki naisia.

Tätä on odotettu! Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersonin #historianjännätnaiset oli viime vuoden kiinnostavinta sisältöä Twitterissä, ja oli vain ajan kysymys, milloin joku kustantamo tarttuu teemaan.

Petri Pietiläinen: Naisten maailmanhistoria
Docendo 2020

”Huomio kohdistuu sekä tavallisen väen arkeen että hallitsijoihin kuten Matamban kuningatar Nzinga, Kiinan keisari Wu, Napolin Johanna I ja Ruotsin (ja Suomen) Kristiina. Tiedenaisia esitellään kristityn väkijoukon tappamasta filosofi Hypatiasta alkaen.

Lisää naisia maailman historiasta. Kirjan arvoa himmentää silmissäni jonkin verran se, että se on jatkumoa saman kirjailijan Kissojen maailmanhistorialle ja Koirien maailmanhistorialle.

Torsti Lehtinen: Sofian sisaret – Filosofian historian vaikuttavat naiset
Into 2020

”Miesfilosofeista opitaan yhtä ja toista jo peruskoulussa, mutta monet tärkeimmistäkin naispuolisista filosofeis­ta tunnetaan huonosti. Tiedätkö, keitä olivat Aspasia ja Mary Wollstonecraft? Entä Luce Irigaray ja Martha Nussbaum?”

Lisää naisia, tällä kertaa filosofian alalta.

Virginia Woolf: Oma huone
Suom. Kirsti Simonsuuri 
Tammi 2020

”Virginia Woolfin 90 vuotta sitten ilmestynyt, yhä ällistyttävän ajankohtainen ja tarkkanäköinen kuvaus naisten yhteiskunnassa kohtaamista haasteista.”

Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa. Minulla on tämä klassikko vielä lukematta, joten odotan syksyllä ilmestyvää äänikirjaversiota.

Juri Nummelin: Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia
Avain 2020

Suomalaisen kirjallisuuden lyhyessä historiassa käydään tiiviisti, innostavasti ja kriittisesti läpi Suomen kirjallisuuden tarina. Kirjassa pyritään välttämään ilmeisimpiä suurteoksia ja tekijöiden luettelointia. Lisäksi mukana on myös unohdettua kirjallisuutta, kuten lasten- ja viihdekirjallisuutta.

Avoimen yliopiston kurssilla luin yhden kirjan kotimaisen kirjallisuuden historiasta, mutta se oli makuuni turhan hajanainen. Pääsisiköhän tämän kanssa paremmin kärryille aiheesta?

Mia Meri: Egypti — Kala sarkofagissa ja muita mysteereitä
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2020

”Egyptologi Mia Merin teos johdattaa lukijan muinaiseen Egyptiin, jonka mysteerit ovat kiehtoneet ihmiskuntaa vuosituhansien ajan. Kirja vastaa kiinnostavasti moneen Egyptin ikivanhaan arvoitukseen ja murtaa monta vanhaa väärinkäsitystä elämästä ja kuolemasta Niilin ikuisessa valtakunnassa.

Muinainen Egypti on kuulunut kiinnostuksen kohteisiini jo pienestä pitäen, joten tämä voisi olla sopivaa luettavaa.


Tietoa

Mari Manninen: Hyvät aikeet
Atena 2020

Antaako perusavulias suomalainen romanikerjäläiselle kolikon? Millaista on kaupunkilaisten naapuriapu? Mistä auttaja ammentaa voimansa löytökoirien pelastamiseen? Kenelle päätyvät lelut ja vaatteet, joita suomalaisturistit lahjoittavat kehittyvien maiden koululaisille?

Olen lukenut Manniselta aiemmin Finlandia-palkitun kirjan Yhden lapsen kansa, jolle annoin viisi tähteä. Nyt hän paneutuu kirjassaan hyväntekeväisyyden ajankohtaisiin ja usein ristiriitaisiinkin kysymyksiin.

Vesa Heikkinen: Tekstianalyysi
Gaudeamus 2020

Kielenkäyttö on jatkuvia valintoja: käytetäänkö myönteisiä vai kielteisiä sanoja, abstrakteja vai konkreettisia kuvailuja, kiertoilmaisuja vai suoraa puhetta. Olennaista on kiinnittää huomiota myös siihen, mitä tekstiin ei ole valittu. Tekstianalyysi-teoksessa opitaan, miten teksteistä havaitaan merkityksiä tuottavia kielellisiä aineksia.

Sarjassamme somesta tuttu: Olen seurannut Vesa Heikkisen tekstianalyyseja Twitterissä, joten myös kirja kiinnostaa.

Jenna Kiuru, Maria Manninen & Johanna Valkola: Arkivé Atelier – Huolla
Gummerus 2020

”Mitä jos voisit pitää lempivaatteesi ja -kenkäsi hyväkuntoisena vuosia? Huoltamalla voi pidentää merkittävästi vaatteiden elinkaarta. Arkivé Atelier’n Huolla-kirja kertoo erilaisten materiaalien ominaisuuksista ja auttaa laadun tunnistamisessa.”

Yksi kirjailijoista on tuttuni, ja olen seurannut Arkive Atelieria pitkään somessa. Ihanaa, että jotkut menevät pikamuodin maailmassa vastavirtaan, tuovat esille kestäviä materiaaleja ja ohjeistavat huolehtimaan niistä.

Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt – Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat
Suom. Veera Kaski
WSOY 2020

”Ylistetty kirja avaa poikkeuksellisen näkymän patologin työhön ja aikamme tunnetuimpien tragedioiden kuolemansyyntutkimuksiin. Iso-Britannian johtava oikeuslääkäri Richard Shepherd on viettänyt 30 vuotta kuolleiden salaisuuksia tutkien. Hänet kutsutaan paikalle, kun kuolema on yllättävä tai selittämätön, oli kyseessä sitten ”täydellinen murha”, luonnonkatastrofi tai outo onnettomuus.”

En ensin meinannut nostaa tätä listalleni asti, mutta kävin katsomassa alkuteoksen arviot Goodreadsissa. 13 500 arvosanasta yli puolet on viiden tähden arvioita. Okei, kiva!

James Hibberd: Game of Thrones – Kaikkien on kuoltava
Suom. Antti Immonen
Into 2020

Miten kaikkien aikojen menestynein tv­-sarja syn­tyi? HBO:n tuella tehdyssä Game of Thrones -­kirjassa seurataan ikonisen tv-­sarjan tuotantovaiheita aina sen syntymästä loppuhuipennukseen saakka ja kuullaan mer­kittäviä tarinoita kulissien takaa.

Vaikka tv-sarjan loppu oli kaamea mahalasku, tämä olisi silti kiinnostavaa lukea. Kansikuvaa ei harmillisesti löytynyt. Ennen viimeisen kauden ilmestynyttä fiilistelin Westerosin kirjeenvaihtajalla, mutta se on nyt jo pahasti vanhentunutta spekulaatiota.

Emmi Lehtomaa: Somevaikuttajaksi!
Otava 2020

Miten somevaikuttajaksi tullaan? Somevaikuttajan työ voi näyttää helpolta, vapaalta ja ihanien aamupalojen täyteiseltä elämältä. Työhön kuuluu kuitenkin paljon asioita, jotka tulee hallita menestyäkseen. Näitä ovat esimerkiksi omien palveluiden myyminen, sopimusneuvottelut sekä laadukas ja pitkäjänteinen sisällöntuotanto koko ajan muuttuville somealustoille.

No nyt lähtee ura nousukiitoon :D Kirja ilmestyy ilmeisesti vain e-kirjana ja äänikirjana.


Lapsille

Markus Hotakainen: Ihmeellinen universumi
Aula & Co 2020

Mikä on punainen jättiläinen? Miksi Pluto ei ole enää planeetta? Mistä tulevat tähtikuviot? Mitä revontulet ovat? Ihmeellinen universumi kertoo ala-asteikäisille lapsille hauskasti ja mieleenpainuvasti avaruudesta.

Lasten avaruuskirjoja ilmestyy nyt syksyllä useampikin. Tämä oli ensimmäinen vastaan tullut, joten sai kunnian tulla nostetuksi listalle.

Deborah Marcero: Roosa ja jännittävät seikkailukartat
Suom. Mari Nurminen
Kumma Kustannus 2020

”Roosan kekseliäs seikkailu vie lukijan keskelle mielikuvituksen huikeita maailmoja. Kirjan hauskoista ja yksityiskohtaisista kartoista löytää kerta toisensa jälkeen uutta tutkittavaa. Matkan edetessä niin lapsi kuin aikuinenkin huomaa, kuinka mielikuvituksen voimalla mikä tahansa on mahdollista.”

Jee, karttoja! Kumman katalogissa esiteltiin myös teoksen sisäsivuja ja kuvitusta, mikä on lastenkirjoille aika harvinaista. Tällaista tarvitaan lisää! Aikuisena haluan ostaa lahjaksi sekä kauniita että järkeviä kirjoja.

Carlos da Cruz & Janne Haikari: Suomalaiset tutkimusmatkailijat
S&S 2020

Mitä tutkimusmatkailija tekee? Ovatko suomalaisetkin tehneet tutkimusmatkoja? Voiko jonkin paikan löytää, jos siellä jo asuu joku? Värikäs tietoteos tutustuttaa suomalaisiin tutkimusmatkailijoihin ja -matkoihin.

Jee, tutkimusmatkailua! Pirteästi kuvitettu lastenkirja kotimaisista reissaajista.

Nelli Heinimo, Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti: Kaivurin raivari
WSOY 2020

Formula-autoa taas jännittää kisa-aamuna niin, että bensatankki on sekaisin. Entä mikä ihme mietityttää Miniä moottoritiellä? Nelli Heinimon runot yhdistävät oivaltavasti kaksi erilaista maailmaa: tunteet ja karismaattiset kulkuneuvot ja työmaakoneet.

Jee, tuttuja! Kaivurin raivari on ystäväni kirjoittama, ja pääsin silmäilemään taittovedosta etukäteen. Luvassa on hauskoja lastenloruja herkullisella kuvituksella!


Mitä syksyn kirjaa itse odotat?

Tittamari Marttinen: Lasten matkaopas Suomeen

Hei, olen Lenni! Rakastan retkeilyä ja seikkailemista. Haluatko lähteä minun kanssani matkalle? Näytän sinulle lempikohteitani Suomessa.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Ihastuin Tittamari Marttisen edelliseen matkakirjaan Lasten matkaopas Eurooppaan, ja pyysin heti jatko-osastakin arvostelukappaleen. Edellisen kirjan kohdalla huomautin, että matkailun ympäristövaikutuksia ei juurikaan käsitelty. Kotimaan matkustamiseen keskittyvä kirja paikkaa mukavasti tuota aukkoa.

Kirja on lyhyiden kappaleiden ja runsaan kuvitusten ansiosta nopealukuinen. En kuitenkaan päässyt lukiessani ihan samanlaisiin tunnelmiin kuin Eurooppa-kirjan kanssa. Suomi-versio tuntui jotenkin turhan luettelomaiselta. Alun Helsinki-luvussa on uuvuttavan paljon paikkoja ilman ryhmittelyä (esimerkiksi alueiden mukaan), eikä oikein mikään noussut esiin. Mietin, luenko vain liian nopeasti.

Sivulla 141 piti hieraista silmiä ja lukea kappale uudelleen.

”Kymijoen varrella on hyviä kalastuspaikkoja ja se on eteläisin lohijoki. Siellä on ns. erityiskalastusalue, jossa lohta, taimenta ja kirjolohta voi kalastaa heitto- ja vetouistellen eri kohdista, joko vedestä tai rannalta käsin. Myös perhokalastusta voi harrastaa. Kesä-elokuussa himottu saalis on kirkaskylkinen nousulohi.”

Vähän jännä kappale lastenkirjassa. Kaivoin kännykän esiin ja tein opettajat eli googlasin pätkän tekstiä. Ja kuinkas ollakaan, löytyi nyt jo poistettu artikkeli:

”Kymijoki on eteläisen Suomen hienoimpia lohijokia. Nuorisokeskus Anjalan pihapiiristä alkaa Keski-Kymen erityiskalastusalue, jossa lohta, taimenta ja kirjolohta voi kalastaa heitto- tai vetouistellen eri kalastuspaikoista. – – Ankkapurhassa kalastus on mahdollista rannalta heitellen tai veneestä uistellen.”

Tämän jälkeen aloinkin lukea kirjaa vähän uudesta näkökulmasta.


Mikkeli

Lasten matkaopas Suomeen, sivu 149: ”Suur-Savon pappilan seutu oli keskiajalla tärkeä pysähdyspaikka Vanhan Savontien reitillä. 1600-luvun alussa seutua alettiin kutsua Mikkelin kirkon suojelupyhimyksen arkkienkeli Mikaelin nimellä. Mikkeli-sana esiintyy ensi kertaa 1604 Ruotsin kuninkaallisessa kirjeenvaihtokokoelmassa.”

Mikkelin kaupungin sivut: ”Suur-Savon pappilan tienoo oli jo keskiajalla tärkeä etappi Vanhan Savontien varrella. 1600-luvun alussa syrjäytyi Suur-Savo-nimitys Mikkelin kirkon suojelupyhimyksen arkkienkeli Mikaelin tieltä. Ensimmäisen kerran Mikkelin nimi esiintyy nähtävästi vuonna 1604 Ruotsin kuninkaallisessa registratuurassa eli kirjeenvaihtokokoelmassa.”

Lasten matkaopas Suomeen, sivu 149-150: ”Historiassa Mikkeli on tunnetuin sotiemme päämajakaupunkina. Keväällä 1918 kenraali Mannerheim siirsi sisällissodan päämajan Pohjanmaalta Mikkeliin. Marraskuussa 1939 alkoi talvisota ja Suomen armeijan päämaja siirrettiin sinne. Se oli johtopaikka myös jatkosodan aikana kesällä ja syksyllä 1944.”

Mikkelin kaupungin sivut: ”Historiassa Mikkeli on ehkä kaikkein tunnetuin sotiemme aikana päämajakaupunkina. Ensimmäisen kerran se toimi päämajakaupunkina sisällissodan loppuvaiheessa 11.4.–16.5.1918, jolloin hallituksen joukkoja johtanut kenraali Mannerheim siirsi päämajan Pohjanmaalta Mikkeliin rintaman siirtyessä Tampereen valtauksen jälkeen kohti Karjalaa. Marraskuussa 1939 alkanut talvisota merkitsi Mikkelille keskeistä asemaa, kun Suomen armeijan päämaja siirrettiin sinne. Mikkeli sopi sodan johdon kokonaisstrategian kannalta johtokaupungiksi. Sitä se oli myös jatkosodan aikana 25.6.1941–19.9.1944.”


Turun linna

Lasten matkaopas Suomeen, sivu 62: ”Turun linna on perustettu Aurajoen suulle 1280-luvulla. Se toimi aluksi Ruotsin hallintolinnana, myöhemmin Kustaa Vaasan pojan, herttua Juhana III:n renessanssilinnana ja sen jälkeen kenraalikuvernöörin (joka oli korkein viranomainen silloin, kun Suomi oli osa Ruotsia ja myöhemmin Venäjää) virka-asuntona ja jopa vankilana. – – 1800-luvulta saakka (tarkalleen vuodesta 1881) se on toiminut Turun kaupungin historiallisena museona ja juhlatilana. Se tuhoutui osin pommituksissa vuonna 1941 mutta rakennettiin uudelleen alkuperäisen kaltaiseksi. Monet viettävät siellä nykyisinkin häitä, ristiäisiä ja muita perhejuhlia.”

Wikipedia: ”Turun linna on 1200-luvun lopussa Aurajoen suulle perustettu linna Turussa. Se perustettiin alun perin Ruotsin kruunun hallintolinnaksi, mutta myöhemmin siitä tuli muun muassa Juhana III:n herttua-ajan renessanssilinna, Suomen kenraalikuvernöörin virka-asunto ja vankila. 1800-luvun lopulta alkaen linna on toiminut museokäytössä, joskin se vaurioitui pahoin Neuvostoliiton ilmavoimien pommituksessa kesällä 1941. Tämän seurauksena linnassa jouduttiin tekemään toisen maailmansodan jälkeen laajoja korjaus- ja restaurointitöitä. – – Linnan tiloissa toimii Turun museokeskuksen alainen Turun kaupungin historiallinen museo. Lisäksi Turun linnan kirkko on suosittu vihkipaikka, ja linnan renessanssisaleja voi vuokrata juhlakäyttöön.”

Myös Wikipedia: ”Suomen kenraalikuvernööri oli Ruotsin ja Venäjän vallan aikana Suomen korkein siviili- ja sotilasviranomainen.”


Koli

Lasten matkaopas Suomeen, sivu 174: ”Koli on Pohjois-Karjalan korkein vaara Lieksassa, Pielisen järven rannalla. Se on lähes kokonaan valkoista kvartsiittia (hieno tutkimuskohde kivien tutkijalle!). Sen huipulla eli laella on suuria paljaita, valkoisia kallionpintoja. Sen korkein huippu on Ukkokoli, vähän matalampi Akkakoli ja lisäksi siihen kuuluu jyrkkäseinämäinen Paha-Koli. Kolilla on kansallispuisto ja lomakeskus. Paikka on tunnettu upeista maisemistaan.”

Wikipedia: ”Koli on Pohjois-Karjalan korkein vaara Pielisen rannalla Lieksassa. Koli on lähinnä valkoista kvartsiittia, ja sen laella on suuria puuttomia, paljaita valkoisia kalliopintoja. Kolin tärkeimmät huiput ovat Ukko- ja Akkakoli sekä Paha-Koli, jossa on jyrkkä seinämä. Kolin korkein kohta on Ukkokolilla. Kolin vaaran juurella on Kolin kylä. Alueella sijaitsee Kolin kansallispuisto. Koli on keskeinen kansallismaisema ja maisemanähtävyys.”


Ja niin edelleen. Kuvien lähteet on mainittu kirjan lopussa, mutta ei yhtään tekstilähdettä. Esimerkiksi Mikkeli-luvussa on lisäksi vedetty lähteiden mutkat suoriksi ja poistettu lieventäviä sanoja kuten ”ehkä” ja ”nähtävästi”.

Vaikka selkeät yhteneväisyydet unohdetaan, teksti on välilllä kaukana ikätasoisesta. Minkä ikäisille kirja on oikeastaan suunnattu? Edellisestä kirjasta tuttu tunnelmointi loistaa poissaolollaan, ja lapsen näkökulmasta kirjoitettu matkaopas on pelkistynyt pitkäksi listaksi vierailukohteita. Copy-paste -tekniikalla ja kuvapankkikuvilla ei pysty tuottamaan kovin paljoa lisäarvoa Googleen nähden. Harmi, sillä potentiaalia olisi.

Subjektiivinen tuomio: **

Tittamari Marttinen
Lasten matkaopas Suomeen
Avain 2019
247 sivua