Hannimari Heino

Tutustu kääntäjien työhön Suomentajat lukijoiden luo -videoilla!

Suomentajien videokeskustelut syksyltä 2021 ovat katsottavissa Kirjastokaistalla.

Suomentajat lukijoiden luo -sarjassa julkaistiin 12 osaa, joissa käsitellään suomentajan työtä, eri kielien ja genrejen piirteitä ja laadukkaan suomennoksen merkitystä.

Ohjelmilla halutaan tehdä näkyväksi varjoon jäävän ammattikunnan työtä. Harvoin muistetaan, että suomenkielisestä kirjallisuudesta puolet on käännettyä. Täytyy myöntää, että myös näin kirjabloggaajana suomentajat usein unohtuvat! Katsoin suurimman osan keskusteluista ja poimin tähän postaukseen kiinnostavimmat.

Poimintoja keskusteluista


Kun suomentaja tarttuu kenkälusikkaan (32 min)
Arabiasta suomentava Sampsa Peltonen ja kiinasta suomentava Riina Vuokko keskustelevat tilanteista, joissa alkutekstin kulttuuria tunnetaan Suomessa huonosti. Kuinka paljon kaunokirjallisen tekstin suomentaja voi ”avata” tekstin maailmaa, ja miten se tehdään?

Rikollisten ja poliisien nahoissa, yhteiskunnallisten ongelmien tulkkina (33 min)
Sari Kumpulainen, Oona Nyström ja Sirkka-Liisa Sjöblom keskustelevat dekkareiden suomentamisesta.

Proosaa, draamaa, dialogia! (32 min)
Kristiina Drews ja Reita Lounatvuori keskustelevat dialogin suomentamisesta. Onko se samanlaista näytelmissä ja proosassa? Onko puhuttavaksi käännetty kieli aina puhekieltä? Entä murteet?

Klassikot kääntäjien käsissä (32 min)
Kersti Juva ja Juhani Lindholm keskustelevat klassikoiden kääntämisestä. Mitä tarkoittaa klassikko ja miksi niiden suomentaminen on erilaista kuin muun kirjallisuuden? Entä miksi jo suomennettuja teoksia käännetään uudelleen?

Katso kaikki videot Kirjastokaistalla

Nuortenkirjallisuuden suomentaja herättelee rakkautta kieleen ja kirjallisuuteen
Keskustelemassa Maija Heikinheimo, Outi Järvinen ja Kaisa Kattelus

Runouden suomentaminen on heittäytymistä merkitysavaruuksiin
Keskustelemassa Einari Aaltonen, Hannimari Heino ja Tapio Koivukari

Barcelonasta Brasiliaan ja paperille
Keskustelemassa Satu Ekman ja Tarja Härkönen

Suomentajan tuntosarvet ajan hermolla
Keskustelemassa Maria Lyytinen ja Jaana Nikula

Kirjoittava suomentaja vai suomentava kirjailija?
Keskustelemassa Hannimari Heino, Maija Kauhanen ja Tapio Koivukari

Sarjakuvien suomentajan sanat elävät kuvassa
Keskustelemassa Saara Pääkkönen, Pekka Tuomisto ja Mirka Ulanto

Yhteistuumin mittojen ja riimien kimppuun!
Keskustelemassa Sirkka-Liisa Sjöblom, Riina Vuokko ja Laura Jänisniemi

Kustannustoimittaja – suomentajan paras ystävä
Keskustelemassa Maria Lyytinen ja Saara Pääkkönen

Lue lisää sarjasta

Artikkelikuva: Sam McGhee / Unsplash

Vanhapiika vai vapaa nainen? Kaksi kirjaa yksin elävistä naisista

Malin Lindroth: Vanhapiika – tahattomasti yksinäisen tarina

Kirja on saatu arvostelukappaleena.
Suom. Hannimari Heino
Atena 2019
112 sivua

”Tarvitsin nimen. Paikanmäärityksen. Pituus- ja leveyspiirin sosiaalisella kartalla. Sinkku? Yksin asuva? Hullu kissanainen? Mikä minä olin?”

Malin Lindrothin paljon puhuttanut bestseller Vanhapiika kertoo nimensä mukaisesti kirjailijan oman, tahattomasti yksinäisen tarinan. 52-vuotias Lindroth haluaa ottaa jälleen käyttöön vanhapiika-sanan, ja tehdä siitä sanan jota voi käyttää itsestään ilman häpeää. Hän kertoo omia kokemuksiaan yksin jääneenä pariskuntien ja perheiden maailmassa.

Lindrothilla on hyviä pointteja yksin elämisestä, kuten ajatus ”jos vanhapiikuus olisi suuntautuminen” ja pohdinta siitä, mitä on sallittu yksinäisyys. Kerronta on kuitenkin vähän liian tajunnanvirtamaista minun makuuni. Loppujen lopuksi tuntui vaikealta samaistua viisikymppisen, paljon yksinäisyyttä kokeneen naisen tilanteeseen. Olin ehkä odottanut vielä laajempaa yhteiskunnallista aiheen käsittelyä omien kokemusten lisäksi.

Subjektiivinen tuomio: ***

Arja Mäkinen: Vanhojapiikoja ja vapaita naisia

Kirjapaja 2008
229 sivua

”Ajattele naista. Tarkenna ajatustasi siten, että määrittelet mielessäsi normaalin aikuisen naisen. Millaista naista ajattelit? Nousiko mieleesi kuva naisesta, jolla on mies ja lapsia?”

Yksinelävät naiset ovat stereotyyppisesti urakeskeisiä citysinkkuja, perinteisiä vanhapiikoja tai muuten vain vähän reppanoita. Yksin eläminen nähdään välivaiheena lapsuudenkodista muuttamisen ja oman perheen perustamisen välillä. Mutta millaista naisen elämä oikeasti on, kun ikää on yli 30 tai 40 eikä miestä tai lapsia ole?

Arja Mäkisen teos ottaa vanhapiikuuteen tieteellisemmän näkökulman, mikä onkin hyvä kun kirja perustuu hänen väitöskirjaansa. Hän on haastatellut kymmeniä yksin eläviä naisia ja referoi myös aikaisempaa tutkimusta (sikäli kun sitä on tehty). Kirjassa käydään läpi mm. normeihin, äitiyteen, työelämään ja seksuaalisuuteen liittyviä odotuksia ja paineita. Kiinnostava kirja, joka herättelee ajattelemaan myös omia ennakkoluuloja ja tapoja puhua sinkkuudesta.

Subjektiivinen tuomio: ****