Hugh Howey: Siirros

siirrosMenettely. Ohjeet. Menettely. Ohjeet. Hän oli lukenut niitä sen verran, että osasi olla huolissaan, kummastella, mihin oli sekaantunut. Helen oli ollut oikeassa varoittaessaan häntä, mutta hänen vaimonsa ei ollut arvannut vaaran mittakaavaa.

Lue myös arvio sarjan ensimmäisestä osasta

Siirros jatkaa Siilon saagaa itsenäisenä jatko-osana. Tapahtumat sijoittuvat parisataa vuotta ennen ensimmäisen kirjan tapahtumia, ja kirjassa liikutaan monella eri aikatasolla.

Alussa seurataan pääosin kongressiedustaja Donaldia, joka entisenä arkkitehtinä saa tehtäväkseen suunnitella maanalaisen bunkkerin ihmisten pakopaikaksi ydinonnettomuuden varalta. Vähitellen hän alkaa hahmottaa, että on sekaantunut paljon isompaan suunnitelmaan kuin luulikaan. Lomittain Donaldin tarinan kanssa kuljetaan Troy-nimisen miehen mukana vajaa sata vuotta myöhemmin, kun tämä herätetään ensimmäiseen vuoroonsa ja saa tehtäväkseen ohjata siiloa numero yksi.

Siirros jatkaa ensimmäisen kirjan tapaan isolla kasalla ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä. Siilojen historia paljastuu pala palalta, niin kuin myös viisikymmentä siiloa käsittävän suunnitelman lopullinen tarkoitus.  Juoni kulkee hengästyttävää tahtia, eikä rauhallisia hetkiä juurikaan ole.

Toisaalta kirja on paljon Siiloa rikkonaisempi, kun joka toisessa luvussa vaihdetaan näkökulmahenkilöä ja pompitaan ajassa. Takasivulla olevaa aikajanaa joutuu vilkaisemaan useamman kerran, kun pitää miettiä että missä nyt mennään. Joka tapauksessa kirja koukuttaa pahasti ja vie mennessään.

Siirros ei missään nimessä ole onnellinen kirja, ja välillä tuntuu että henkilöhahmoille tapahtuu vain pahoja asioita tai he itse alkavat toteuttaa pahuuksia. Erityisesti se, kun Donald vihdoin löysi vaimonsa ja sai tietää mitä tälle oli tapahtunut, riipaisi kyllä vähän sydämestä.

Lopussa tarina nivotaan yhteen ensimmäisen osan kanssa, ja mukaan ilmestyy Siilosta tuttuja henkilöitä. Tarina ei jää niin jännään kohtaan kuin ensimmäisessä osassa, mutta viimeisen osan haluaa joka tapauksessa lukea. Tätä sarjaa ei kehuta turhaan!

Mielikuvat palasivat: muistot putosivat kuin pommit, sitten ne olivat tiessään. Pillerit vaikuttivat hiljalleen. Menneisyyden tuhoutuminen kesti aikansa.

Subjektiivinen tuomio: ****

Ajattelin ensin, ettei tämä kirja käy oikein mihinkään lukuhaasteen 2016 kategoriaan, mutta sitten tajusin että siitä voi tehdä kirjanaaman (kohta 5). Hahaa.

Hugh Howey
Siirros
Suom. Einari Aaltonen

Like kustannus 2015
527 sivua

Hugh Howey: Siilo

siiloJuliette tarkasteli elämäänsä uudesta, varhaisaamulla käydyn keskustelun avaamasta näkökulmasta. Hän oli aina pitänyt siiloa itsestäänselvyytenä. Pappien mukaan se oli aina ollut olemassa.

Hugh Howeyn Siilo hyppää suoraan tarinaan sen kummempia selittelemättä. Alkusivuilla päästään seuraamaan siilon sheriffin, Holstonin, matkaa kuolemaan. Hän haluaa ulos, ja sellaisille edessä on puhdistustuomio myrkyllisessä ulkoilmassa.

Myös Holstonin vaimo oli muutamaa vuotta aikaisemmin passitettu puhdistamaan omasta tahdostaan. Oliko tämä saanut jotain selville? Mitä siilon ulkopuolella todella on? Nuori Juliette alkaa selvittää asiaa ja yrittää selvittää siilon salaisuuden.

Siilo on heti alusta alkaen mahdottoman koukuttava kirja, joka imaisee mukaansa. Howey ei sen kummemmin selittele luomaansa maailmaa tai sen käytäntöjä, vaan ne avautuvat pikku hiljaa tarinan edetessä. Lukijalle jää päättelyn ja asioiden yhdistämisen nautinto. Yhtenä päähenkilönä on fiksu nuori nainen, mikä on virkistävää. Joiltakin osin Siilosta tulee vähän Nälkäpeli-fiilis – siinä maalailtiin samalla tavalla ikäviä kuvia ihmiskunnan tulevaisuudesta ja kaiken keskellä oli vahva naishahmo.

Siilon juonenkäänteet ovat oikeasti yllättäviä, ja pian käy selväksi ettei Howey pelkää tappaa henkilöitään. Päähenkilöiden matkassa saa aidosti jännittää, miten tarina päättyy ja kuka selviää hengissä, koska mikään ei ole varmaa.

Kirjan lopussa solmitaan juonenpätkät yhteen tyydyttävästi, mutta kuitenkin jää sopivasti odotettavaa seuraavilta kirjoilta.  Ainoat miinuspisteet tulevat siitä, että Siilon jatko-osa sijoittuu monta sataa vuotta ennen Siiloa, ja ensimmäisen kirjan tarina saa jatkoa vasta sarjan kolmannessa kirjassa. Oh noes!

Mutta sainpa vihdoin tämän luettua! Se pääsee vuoden 2016 lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jossa joku kuolee. (Ihastuttavaa, tiedän.)

Subjektiivinen tuomio: *****

Hugh Howey
Siilo (Siilon saaga #1)
Suom. Einari Aaltonen
Like 2013
575 sivua

Elina Saksala: Tuottajan käsikirja

tuottajankasikirja-600x859Mitä tuottaja tekee? Jokainen tuottaja on saanut moneen kertaan vastata tähän kysymykseen. — Tuottaja on kaiken tekemisen taustalla. Hän varaa tilat, hankkii luvat ja rahoituksen, kokoaa talkoolaiset ja palkatun tiimin hankkeen toteuttajiksi, suunnittelee ohjelman, tiedottaa tapahtumista tai ainakin rekrytoi tiedotustiimin, luo yhteishengen ja huolehtii siitä, että lopputulos vastaa alkuperäistä visiota. Joskus hän tosin saattaa myydä niitä nakkejakin.

Elina Saksalan Tuottajan käsikirja tarttui mukaan kirjaston hyllystä, koska tuottajan ammatti on yksi itseä kiinnostavista urista. Kirja onkin nimensä mukaisesti suunnattu käsikirjaksi sekä ammattimaisille tuottajille että alan opiskelijoille. Se sisältää yleistä tietoa tuottajan työstä, yksityiskohtaisempaa asiaa esimiestyöstä, projektin johtamisesta ja markkinoinnista sekä ihan käytännön työkaluja esimerkiksi palautteenantoon ja ideointiin.

Kirja oli sisällöltään samantyyppinen kuin monet liikkeenjohdon kursseilla lukemani oppikirjat, paitsi ettei se pureutunut kovin syvälle mihinkään aiheeseen. Kaikki oleellinen käsitellään, mutta melko pintapuolisesti. Minun kohdallani kirja kuitenkin täytti tehtävänsä, eli se valotti tuottajan ammattia ja herätti kiinnostuksen mahdollisesti opiskella alaa joskus tai hankkiutua samantyyppisiin työtehtäviin. Kaiken kaikkiaan Tuottajan käsikirja antaa kattavan kuvan siitä, mitä kaikkea tuottajan työnkuvaan kuuluu ja minkälaisia taitoja tarvitaan.

Ehdottomasti kirjan kiinnostavinta antia ovat suomalaisten tuottajien haastattelut, joissa he kertovat työstään, sekä työelämästä kertovat jutut, esimerkiksi Ylen Puoli seitsemän -ohjelman tiiminrakennuksesta ja tuottamisesta.

Subjektiivinen tuomio: ***

Elina Saksala
Tuottajan käsikirja
Like 2015
240 sivua