Maria Carole

Syksyn 2019 kirjatärpit lukujonoon

Syksyn 2019 kirjatärpit lukujonoon

Syksy on taas täällä! Kävin läpi kasan kustantamoiden syyskatalogeja ja poimin kiinnostavimmat kirjatärpit.

Jännitystä

Mariette Lindstein: Tuomiopäivä
Atena 2019

Kahden ViaTerra-lahkon vallassa vietetyn vuoden jälkeen Sofia Bauman yrittää aloittaa elämänsä uudelleen. Painajaiset ja ahdistus kuitenkin vaivaavat Sofiaa. Kaiken kokemansa jälkeen hän janoaa hyvitystä. Lahkon johtaja Franz Oswald ei kadu mitään. Hän alkaa kutoa vankilasta käsin merien ja mennerten ylitse ulottuvaa verkkoa, jolla on vain yksi tarkoitus: kostaa Sofialle, kavaltajalle.

Mariette Lindsteinin ensimmäinen kirja Ehdoton valta oli sen verran koukuttava tapaus, että jatko-osa menee heittämällä lukulistalle. Sarja pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin skientologiyhteisössä.

Alex Michaelides: Hiljainen potilas
Gummerus 2019

”Menestynyt taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään useasti kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan. Alician elämä ja avioliitto vaikuttivat täydellisiltä, eikä murhateolle löydy minkäänlaista motiivia. Otsikoihin päätynyt mysteeri kuohuttaa kansaa ja vangitsee myös psykoterapeutti Theo Faberin mielenkiinnon. Hän uskoo voivansa viimein murtaa arvoituksellisen hiljaisuuden.”

Tämä kirja tupsahti arvostelukappaleena postiluukustani. Minulla tulee luettua aika vähän näitä kylmäverisiä murhia, mutta Hiljaisen potilaan asetelma vaikuttaa mielenkiintoiselta.


Fantasiaa

Leigh Bardugo: Varjo ja riipus
Aula & Co 2019

Tervetuloa Ravkaan, jossain tundran ja meren äärellä sijaitsevaan valtakuntaan. Alina Starkov on teini-ikäinen orpotyttö ja rivisotilas, joka tietää ettei välttämättä selviä hengissä ensimmäisestä vaelluksestaan Varjojen maan halki. Varjojen maa on yliluonnollisen pimeä ja synkkä alue, jota asuttavat lukemattomat ihmislihaa syövät hirviöt. Kun Alinan rykmentti joutuu raivoisan hyökkäyksen kohteeksi, Alinan uinuneet voimat heräävät tämän pelastaessa parasta ystäävänsä hirviöiden kynsistä.

Uusi suomennettu fantasiasarja alkaa! Kirja on pyörinyt somevirrassani alkukielisellä nimellään Shadow and Bone.

Sarah J. Maas: Okaruusujen valtakunta
Gummerus 2019

”Kaikki kuolevaiset pelkäävät sitä, mikä pohjoisessa metsän takana vaanii. Ankaran talven keskellä nuori metsästäjätär Feyre uskaltautuu nälän ajamana vaarallisen syvälle metsään. Saalista jahtaa myös suuri susi, ja tapettuaan pedon Feyre oppii, miten kovan hinnan haltiasukuisen olennon hengen riistämisestä joutuu maksamaan.”

Sarah J. Maasin Throne of Glass -sarjan kirjat odottelevat hyllyssäni, mutta kirjoja on kehuttu niin paljon, että myös Okaruusujen valtakunta menee lukujonoon. Tämäkin sarja on näkynyt ahkerasti kirjasomessa alkukielisellä nimellään – A Court of Thorns and Roses tai fanien kesken ACOTAR on tapaus itsessään.

Katinka Sarjanoja: Korpinlaulu
Karisto 2019

”Korppikurun tytär, tarinankertojaneito Etain on Savusälvän vanhojen kuninkaiden sukua. Mutta nyt Savusälvässä valtaa pitää vihattu Kultaterä. Kun Kultaterä saa suunnitteilla olevasta kapinasta vihiä, hän teloituttaa Etainin isän, kunnioitetun Vanhan Korpin, ja naittaa Etainin tämän suvulta kysymättä omalle kaartinpäällikölleen Rautakatseelle. Etain ja tämän rakastettu Rowan ovat kuitenkin vahvistaneet liittonsa muinaisella veritaialla, ja Etain saa huomata Savusälvän valtataisteluiden keskellä, ettei aina ole helppoa ratkaista, kenelle pitäisi olla uskollinen…

Mielenkiintoinen kotimainen historiallis-fantastinen esikoisteos Kariston tallista.

Maria Carole: Sinisen talon noita
Osuuskumma 2019

”Auri on 17-vuotias ja kaupungin vahvimpia parantajia. Hänestä tulee aikanaan maimo, aivan kuten isoäidistään, jonka opissa hän on ollut pikkutytöstä lähtien. Tulevaisuus on selkeä, Auria varten piiretty polku. Nelvikan ulkopuolella kylät ja kaupungit täyttyvät pakolaisista, jotka sekoittavat arkea. Aurin arki sekoittuu kuitenkin pääasiassa miehestä, joka tuoksuu kuparilta ja sulavalta lumelta.”

Uutuus Tulen tyttärien kirjoittajalta. Kuvausteksti kuulostaa päähenkilön nimeä myöten niin paljon Itämeren Aurilta, että kirja on luettava jo sen takia. Ei kai tämä ihan samanlainen ole?

Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset
Otava 2019

”Zelie muistaa, kuinka Orishan maat humisivat magiaa, ja äiti kutsui koolle henkiä. Kaikki muuttui, kun magia katosi. Nyt Zeliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan avulla hänen on voitettava prinssi, joka haluaa tuhota magian lopullisesti. Pian Zelie huomaa, että hänellä on erityinen yhteys prinssiin. Orishan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zeliessä itsessään.”

Syksyn käännösfantasia vilisee nuoria tarmokkaita naisia, joilla on maagisia kykyjä. Tämäkin teos on minulle somesta tuttu alkukielisellä nimellään Children of Blood and Bone. Hieno kansi!

Christopher Paolini: Kulkuri, noita ja lohikäärme
Otava 2019

Odotettu paluu Eragonin maailmaan! Eeppistä seikkailufantasiaa parhaimmillaan. Tervetuloa takaisin Alagaësiaan, lohikäärmeratsastaja Eragonin ja hänen Saphira-lohikäärmeensä luo. On kulunut vuosi siitä, kun Eragon etsi lohikäärmeratsastajille uuden kotiseudun, Valkeat vuoret.

Hei, fantasialistassani on vaihteeksi nuori miespäähenkilö! Minulla on Perillinen-trilogian neljäs osa (jep) vielä lukematta, mutta jatkoa pukkaa. Oletan siis, että eeppisen miekka ja magia -seikkailunsa päätteeksi lohikäärmeratsastaja Eragon ei ole ainakaan kuollut. Olen ehkä vähän pettynyt.


Scifiä ja dystopiaa

Andy Weir: Artemis
Into 2019

”Artemis on ihmiskunnan ensimmäinen ja ainoa asuinpaikka Kuussa. Kun tuhannen taalan tilaisuus osuu kohdalle, Jasmine Bashara ei kieltäydy. Aloittelevasta salakuljettajasta kuoriutuu huippu­rikollinen, eikä hänen käänteistään puutu taitavaa juonittelua, teknistä osaamista tai vauhtia – asennekin on kohdallaan. Weirin fiksu ja hauska trilleri yhdistää tieteen ja actionin kertakaikkisen koukuttavasti.”

Uutuus loistavan Yksin Marsissa -kirjan tekijältä, tällä kertaa ei olla Marsissa vaan Kuussa. Tästä en ole lukenut aivan yhtä ylistäviä arvioita, mutta kirja kiinnostaa joka tapauksessa.

Laura Luotola: Suoja – Veteen heijastuvat kivet
Iris Kustannus 2019

Ranir on perinteikkään kallioluostarin askeetti ja liskojen jälkeläinen. Lapsuudesta saakka hän on pystynyt keskustelemaan Kudon saarialuetta hallitsevan jumalattaren kanssa. Ennustusten lupaamaa viestiä ei vain ole kuulunut, ja vuosien myötä Ranir on vajonnut yhä syvemmälle kiellettyihin nautintoihin. Kun jumalatar viimein ilmestyy, ei hänen viestinsä ole lainkaan Ranirille mieleen.

Toiseen osaan edennyt Suoja-trilogia on kiinnostava indiekustantamon tuotos, johon tutustuin kun kirjailija äskettäin tarjosi sitä minulle luettavaksi. Ensimmäinen osa on saanut pääosin positiivisia arvioita, ja sarja vaikuttaa ulkoasua myöten huolella tehdyltä. Lukija heitetään keskelle runsaita yksityiskohtia ja vierasta sanastoa, joten arvioissa sarjaa suositellaankin vähän haastavamman scifin ystäville.

Margaret Atwood: Testamentit
Otava 2019

”On kulunut 15 vuotta Orjattaresi-romaanin loppukohtauksesta. Tarinan kertojina on kolme naista. Atwoodin innoituksena ovat olleet lukijoiden kysymykset Gileadin valtiosta sekä maailma, jossa elämme. Mitä Gileadissa on tapahtunut näinä vuosina – ja mitä se kertoo meille omasta ajastamme?”

Tarvitseeko tätä perustella? Kaikki te, jotka googlaatte ”Orjattaresi loppuratkaisu” ja päädytte blogiini ettekä löydä täältä vastausta, lukekaa tämä.


Muita romaaneja

Anni Saastamoinen: Sirkka
Kosmos 2019

”Sirkalla on sivuhahmon nimi. Pääosilla on aina kauniit nimet, Aurora tai joku muu kaunis ja lyyrinen ja persoonallinen. Sirkka on nimenä vain Sirkka. Sirkka on töksähtävä, tyly ja arkinen. Sirkka on nimien nakkikastike. Jos Sirkka olisi eläin, Sirkka olisi mäyrä: yksinäinen ja kapeita omia polkujaan päättäväisesti ja pontevasti kulkeva sähisevä paakku mustaa ja vaaleampaa jakkupukua.

Kirjailija Anni Saastamoinen on minulle lähinnä Twitteristä tuttu. Kuvaustekstin perusteella symppaan Sirkkaa jo nyt.

Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö
Aula & Co 2019

Terävä ja kipeän kaunis romaani kuvaa Venezuelaa kaaoksen partaalla sekä naista, joka joutuu jättämään oman elämänsä ja pakenemaan maasta, jossa ainoat kaikkia koskevat asiat ovat väkivalta, nälkä ja röyhkeys. Venezuelassa voi milloin tahansa tapahtua mitä tahansa.

Tämä kirja on todennäköisesti vähintään yhtä ahdistava kuin Melba Escobarin Kauneussalonki, mutta sillä saisi rastitettua Maailman kirjat -haasteesta Venezuelan. Pitäisi varmaan kerätä joku lista näistä kirjojen kuvailuun käytetyistä adjektiiveista – terävä ja kipeän kaunis. Varmasti viiltävä kuvaus!

Julian Fellowes: Loiston päivät
Otava 2019

”Downton Abbeyn tekijän nostalgiaa tihkuva, herkullinen kuvaus brittiläisen yläluokan viimeisistä loiston ajoista. Damian Baxter on suunnattoman varakas ja vakavasti sairas. Häntä painaa raastava huoli: kuka perii hänen omaisuutensa? Nimetön kirje vihjaa, että Damianilla on lapsi. Keneltä kirje on? Selvittääkseen asiaa Damian tekee sopimuksen pahimman vihamiehensä kanssa, ja tämä saa viiden äitiehdokkaan listan ja luottokortin.”

Koska Downton Abbey.


Nuorille

Tahereh Mafi: Rakkaus suurempi kuin meri
Otava 2019

”16-vuotias muslimityttö Shirin elää New Yorkin terrori-iskujen jälkimainingeissa ja saa kokea päivittäin, millaista on olla ihmisten vihan kohteena. Ainoa keino selvitä on piiloutua kovan kuoren taakse. Vain tanssiessaan iltapäivisin breakdancea Shirin voi olla täysin oma itsensä. Kun Shirin tapaa koulun koripallotähden Oceanin, hänen on vaikea uskoa, että poika oikeasti haluaa tutustua häneen. Voivatko heidän maailmansa kohdata?”

Kirjapöllön huhuiluja kirjoitti tästä niin ihastuneen arvion, että kirja meni heittämällä myös omalle listalleni. Kuohuvaa nuorta rakkautta!

Kerstin Gier: Pilvilinna
Gummerus 2019

”Sveitsin vuoristossa sijaitsee hotelli Pilvilinna, jonka loiston päivät ovat kaukana takanapäin. Paikka herää eloon ainoastaan kerran vuodessa, kun kuuluihin uudenvuodenjuhliin saapuu vieraita ympäri maailman. 17-vuotias Fanny on palkattu hotelliin apulaiseksi. Hän pitää huolen, että hotellivieraiden elämä on lokoisaa ja ylellistä. Työn tuoksinassa Fanny huomaa, että kaikki vieraat eivät taida olla sitä, mitä sanovat olevansa.”

Tämä vaikuttaa hauskalta. Ihanan vanhanaikainen ja kepeä kansikuva!


Tietoa

Raisa Porrasmaa: Auringonjumalattaren tyttäret
Atena 2019

”Mitä tiedämme Japania tuhat vuotta sitten hallinneista naiskeisareista? Miten synnytys järjestettiin Edo-kauden Japanissa? Millaiset säännöt ohjailivat 1600-luvulla Yoshiwaran ilotalokeskittymässä asuvien naisten työtä? Auringonjumalattaren tyttäret luotaa kiehtovasti Japanin naisten historiaa sekä heidän suhdettaan valtaan, avioliittoon, arkeen, uskontoon ja seksuaalisuuteen. Kirjassa kohdataan niin hovinaisia, imettäjiä, nunnia, prostituoituja kuin kansannaisiakin.”

Japaniin liittyviä suomalaisia tietokirjoja on ilmestynyt viime vuosina paljon. Tämäkin olisi kiinnostavaa lukea!

Viv Groskop: Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista
Atena 2019

Venäläiset sankarittaret ovat kärsineet, sinun ei enää tarvitse! Elämäntaito-oppaat eivät aina onnistu tarjoamaan vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, mutta niitä voi löytää Venäjän upeasta, monisäikeisestä kirjallisuudesta. Letkeä kirjallinen elämäntaito-opas esittelee yksitoista venäläistä mestariteosta kirjailijoineen sekä huvittaa wanna-be-venäläisen, kirjailija Viv Groskopin Venäjän-kokemuksilla. 

Voihan Anna Karenina sentään. Yhtään venäläistä klassikkoa en ole lukenut, mutta ehkä tällä kirjalla voisi sivistää itseään.

Jaakko Kemppainen: Pelisuunnittelijan peruskirja
Aviador 2019

”Jo pari sukupolvea on kasvanut aikuiseksi tietokone- ja konsolipelien kiehtovassa maailmassa. Moni on saanut uudesta vapaa-ajanviettotavasta kestävän luovan harrasteen, ja yhä useampi on ryhtynyt itsekin suunnittelemaan pelejä – jopa ammatiksi asti. Pelisuunnittelijan peruskirja on tarkoitettu opastukseksi jokaiselle pelien suunnittelusta kiinnostuneelle.”

Nyt kun olen ensin lukenut e-urheilusta ammattina, voi seuraavaksi sivistää itseään pelisuunnittelun salaisuuksilla.


Yhteiskunnallista

Iida Kukkonen, Tero Pajunen, Outi Sarpila & Erica Åberg: Ulkonäköyhteiskunta
Into 2019

”Osaatko arvata, kuinka monta kuukautta suomalainen nainen viettää peilin edessä elämänsä aikana? Entä mies? Kuinka paheksuttua mahtaakaan olla ulkonäön hyödyntäminen palkkaneuvotteluissa? Ulkonäköyhteiskunnassa turkulainen tutkijaryhmä ruotii ulkonäön ja elämässä menestymisen välistä yhteyttä suomalaisessa yhteiskunnassa.”

En osaa arvata, varmaankin aika monta! Mielenkiintoinen aihe, josta en muista lukeneeni kovin paljon aikaisemmin.

Johanna Vehkoo: Valheenpaljastajan käsikirja
Kosmos 2019

”Miten tunnistaa valeuutisen, infovaikuttamisen, manipuloinnin tai propagandan? Palkitun toimittajan selväjärkinen tietokirja tarjoaa tietoa länsimaista demokratiaa rapauttavasta ilmöistä ja konkreettisia keinoja sen tunnistamiseksi ja torjumiseksi.”

Varmasti tarpeellinen kirja kaikille, jotka kuluttavat mediaa tai käyttävät internetiä. Johanna Vehkoon aikaisempi teos Vihan ja inhon internet oli ajatuksia herättävää luettavaa.

Suvi Auvinen: Lihan loppu
Kosmos 2019

”Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on jatkanut kasvuaan vuodesta toiseen: kasvissyönti. Viime vuosina lihansyönnin vähentäminen on noussut globaalisti merkittäväksi tekijäksi, joka muuttaa jo talouden rakenteita. Miksi näin on tapahtunut, ja mitä se merkitsee tulevaisuudessa?”

Myös Suvi Auvinen kuuluu sarjaan Twitteristä tutut kirjailijat. Jonkin verran on tullut jo luettua lihantuotantoon tai eläinten syöntiin liittyviä kirjoja, mutta kiinnostaa mitä Auvisella on sanottavaa asiasta.

Melinda Gates: Tasa-arvo. Nyt!
Like 2019

”Maailmaa parannetaan tehokkaimmin kohentamalla tyttöjen ja naisten asemaa. ​Humanitaarisen työn supernainen Melinda Gates kertoo, miksi yhteiskuntien muuttaminen pitää aloittaa tasa-arvokysymyksistä. Tarinallisen ja koskettavan teoksen aihealueet vaihtelevat lapsimorsiamien ja seksityöläisten asemasta Me toohon ja tekoälyn sukupuolivinoumaan.”

Melinda Gatesin kirja kiinnostaa samasta syystä kuin Michelle Obaman muistelmat. Mitä sanottavaa on vaikutusvaltaisella naisella, joka jää useimmiten miehensä varjoon?

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita
S&S 2019

”Miehet selittävät minulle asioita on kulttimaineeseen noussut teos, jonka nimiessee on synnyttänyt arkipuheessa viljellyn termin miesselittäminen, mansplaining. Kokoelman avaavassa kirjoituksessa Solnit kuvaa viihdyttävästi ja terävästi, kuinka moninaisissa tilanteissa ja huomaamattaan miehet vähättelevät naisen tietämystä ja toisaalta erehtyvät luulemaan liikoja omasta tietämyksestään.”

Vai täältä mansplaining on lähtöisin! Menee lukulistalle.


Henkilöitä

Anna Fifield: Loistava toveri Kim Jong Un
Bazar 2019

”Kim Jong Unia on helppo parodioida: lihava tyranni, jolla on outo hiustyyli ja kummallisia asuja. Hänet tunnetaan nuorena, myrskyisänä valtionpäämiehenä, joka johtaa ydinasevaltaa ja vastustaa uhmakkaasti Yhdysvaltoja. Kimistä kerrotaan mitä erikoisimpia tarinoita: hän syötti setänsä koirille, teloitutti tyttöystävänsä ja lihotti itseään juustolla kunnes nilkat pettivät. Mutta mitä tämän häkellyttävän julkisivun taakse kätkeytyy?”

Oppa Gangnam Styl… eiku. Pohjois-Korean diktaattori ei ole erityinen fanituksen tai kiinnostuksen kohteeni, mutta kirja voisi olla kiinnostavaa luettavaa. Kirjailija on haastatellut lähteitä aina Kimin lähipiiristä psykologian asiantuntijoihin. Ainakin kansikuva on tyylikäs.

Salla Fagerström: Liisa Kauppinen – tiedän sen mahdolliseksi
Like 2019 

”Kuinka kuurosta maalaistalon tytöstä tuli maailmalla tunnettu ihmisoikeusvaikuttaja. Liisa Kauppinen kuuroutui viisivuotiaana aivokalvontulehduksen takia. Liisa ei kuitenkaan antanut periksi. Suoritettuaan kovakurisen kuurojen koulun Oulussa hän karkasi ja hankki työpaikan Helsingistä. Vuonna 2013 hänet palkittiin arvostetulla YK:n ihmisoikeuspalkinnolla, joka jaetaan vain joka viides vuosi.”

En ollut aiemmin kuullutkaan Liisa Kauppisesta, mutta hänen tarinansa vaikuttaa kiinnostavalta!


Matkakirjoja

Emma Vepsä: Tie Teheraniin – Peukalokyydillä Iraniin
Atena 2019

”Helmikuussa 2016 Emma Vepsä seisoi Tallinnan laidalla tienreunassa. Liftaussuunta oli toinen kuin Eurooppaan pyrkivillä siirtolaisilla: kohti etelää, Iraniin. Parissa kuukaudessa Vepsä matkaa Itä-Euroopan ja Turkin halki Persianlahdelle. Matkatessaan 9 000 kilometriä rekkojen ja henkilöautojen kyydissä Vepsälle tärkeintä on nähdä arkista elämää, johon lentokentillä ei törmää.”

Olen viime aikoina innostunut matkakirjoja, joten piti niitäkin kerätä muutama listalle. Sato ei ole kovin suuri, mutta pari tärppiä löytyi. Nuoren naisen matkakertomus Suomesta Iraniin kuulostaa mielenkiintoiselta. Vepsä on myös valokuvaaja, joten kirjassa lienee hyvät kuvat.

Markku Kaskela & Tomi Kontio: Vaelluksia Italiassa
Avain 2019

”Vaelluksia Italiassa vie lukijan erilaisten polkujen ja teiden äärelle: miltä Italia näyttää matkailuauton ikkunoista katsottuna, mitä lukuisat agriturismiin keskittyvät tilat tarjoavat matkailijalle tai minkälaisia historiallisia kerroksia napolilainen kirjailija löytää kuhisevasta kotikaupungistaan.”

En ole koskaan käynyt Italiassa, mutta maa on reissujonossa. Matkaa odotellessa matkakirjan lueskelu sopii hyvin.

Päivi Laitinen: Reissunaisia
Tammi 2019

”Kirja kymmenestä rohkeasta naisesta, joita yhdisti vimmainen halu nähdä maailmaa. Rikas seurapiirilady Louise Arner Boyd teki tieteellisiä matkoja Grönlannin rannikolle, Mary Kingsley puolestaan lähti Afrikkaan. Annie Londonderry kiersi maailman ympäri polkupyörällä, kun taas Ethel Tweedie köryytteli hevosrattailla 1800-luvun lopulla eksoottisessa pohjoisessa maassa nimeltä Suomi. Suomen kuuluisin reissunainen Helinä Rautavaara kulki jo 1950-luvulla peukalokyydillä Pohjois-Afrikassa ja sittemmin suuntasi myös Amerikkaan ja Aasiaan.”

Ovatko tässä tämän vuoden yönaiset?


Lapsille

G. I. Marvel & Leena Parkkinen: Sankaritarinoita eläimistä jotka muuttivat maailmaa
Aula & Co 2019

”Tässä kirjassa tutustutaan eläinsankareihin, jotka ovat muuttaneet maailmaa tavalla tai toisella. Dolly-lammas, Lassie-koira, Cheetah- simpanssi, Pullervo-norppa ja lukuisat muut eläinsankarit.”

Viime syksyn kirjakatalogit olivat täynnä sankaritarinoita tytöille ja pojille ja kaikille muille, mitähän tänä syks… Jaahas, no niin! Kunpa aiempienkin samanlaisten kirjojen tekijät olisivat hoksanneet, että sankaritarinoiden ei ole pakko olla vain tytöille tai pojille, vaan ne voivat olla tytöistä tai pojista tai eläimistä ja suunnattu kaikille.

Aleksi Korpela & Meri Korpela: Peloton peltohiiri
Otava 2019

”Voiko maailman pelokkaimmasta peltohiirestä oikeasti tulla sankari? Peltohiiri pelkää vähän kaikkea. Mutta iltaisin hän lukee tarinoita suurista seikkailuista ja urheista sankareista. Eräänä päivänä Peltohiiri oivaltaa, että hänen on aika alkaa tehdä urotekoja. Millaisia? Siitä hän päättää lähteä ottamaan selvää.”

Tarina vaikuttaa sympaattiselta ja kuvitus on ihana. Lukisin!

Osta syksyn kirjat Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Listaukset

Maria Carole: Tulen tyttäriä

tulentyttariaEi ole sinun osasi sen parempi tai huonompi kuin muidenkaan. Yhtä kaikki ylhäältä annettu.

Maria Carolen Tulen tyttäriä on ollut pitkään lukulistallani. Kävin kuuntelemassa kirjailijaa viime syksyn Kirjamessuilla ja olen haastatellut häntä myös täällä blogin puolella Kirjailijavieras-sarjassa.

Tulen tyttäriä kertoo useammasta naisesta, joiden tarinat kietoutuvat yhteen. Naarni on knameira, soturi Tulen talosta, puoliksi jumala ja puoliksi ihminen. Hänellä on vielä kymmenen vuotta palvelusta suoritettavana, kun hän tapaa valolta tuoksuvan Emman, joka pistää suunnitelmat sekaisin.

Samaan aikaan nuori Livia, altameira eli suurimmaksi osaksi ihminen, saa kuulla että hänet ollaan naittamassa kaupungin inhottavimmalle nuorelle miehelle. Livia päättää lähteä naimakauppaa pakoon ja karkaa Nelvikasta juhlien aikaan. Naarni huomaa tytön puuttumisen ja lähtee ystävänsä Vanjan kanssa tämän perään.

Tarinassa päästään seuraamaan myös toista potentiaalista pariskuntaa, kun Vanja iskee silmänsä Liviaan. Naarni saa pitää miehelle tiukan puhuttelun siitä, ettei teini-ikäinen tyttö tarvitse reilusti itseään vanhempaa hurmuria sotkemaan kuvioita. Nähtäväksi jää, mitä Livia itse haluaa. Rakkaustarinoiden lomassa selvitellään myös jumaliin liittyviä salaisuuksia. Mistä he ovat alun perin tulleet?

Carole ei kuvaile luomaansa maailmaa kovinkaan paljon. Siinä on piirteitä niin suomalaisesta miljööstä kuin ”taistellaan miekalla ja jousella” -tyylisestä fantasiamaailmastakin. Perinteisestä keskiaikafantasiasta poiketen tarinan yhteiskunta on varsin vapaamielinen, ja nainen heiluttelee miekkaa ja pitää useita rakastajia siinä missä mieskin.

”Hyvänen aika sentään. Mihin ihmeeseen tästä maailmasta olivat kadonneet naiset, joita sai hoivata ja suojella?”

Carole kirjoittaa sujuvaa ja kaunista kieltä. Itseäni häiritsivät lähinnä monista lauseista puuttuvat pronominit. Lisäksi iso osa hahmoista puhuu puhekieltä ”mä, sä” -tyyliin, mitä en yleensä jaksa kirjoissa ollenkaan. Ainakin aikuisten hahmojen suuhun olisi mielestäni sopinut paremmin ihan perus kirjakieli.

Tulen tyttäriä kuitenkin ylitti odotukseni. Olin varautunut ihan mukavaan kolmen tähden kirjaan, mutta kiehtova juoni veikin mukanaan ja luin kirjan yhdeltä istumalta loppuun asti. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin tarinaa ympäröivästä yhteiskunnasta ja esimerkiksi kirjassa esiintyvän tulimagiasta ja parantamisesta. Nyt se puoli kirjasta jäi aika kevyeksi.

Eeppisen fantasian sijaan kirja onkin ennemmin helppolukuista romanttista ihmissuhdedraamaa, joka on pakko katsoa loppuun asti, että saa tietää kuka päätyy kenenkin kanssa yhteen. Tulen tyttäriä on ehdottomasti neljän tähden lukukokemus, miinus tulee vain puhekielisestä dialogista.

Tulen tyttäriä pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjassa rakastutaan.

PS. Vanja on ihana.
PPS. Lukisin mielelläni jatko-osan.

Subjektiivinen tuomio: ****-

Maria Carole: Tulen tyttäriä
Osuuskumma 2014
358 sivua

Kirjasta muissa blogeissa: Vinttikamarissa, KujerruksiaTodella vaiheessa.

Osta kirja Adlibriksesta* (tai edullisemmin kustantajan verkkokaupasta)

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Rakkaus

Kirjailijavieras: Maria Carole

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. Toisena vuorossa on Maria Carole.

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Maria Carole, ulkosavolainen ranskansuomalainen. Viimeisimpänä minulta on ilmestynyt esikoisromaani Tulen tyttäriä (Osuuskumma, 2014). Se on viihderomaani fantasian nahkoihin puettuna, kevyttä ja ilahduttavaa satunnaisilla tummemmilla sävyillä terästettynä. Olen myös kirjoittanut viime vuosina novelleja antologioihin ja verkkolehtiin.

Kirjamessuilla.

Kirjamessuilla.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Hyvin sekalainen. Olen korkeakoulutettu kaupalliselta alalta ja terveydenhuollon laatujohtamisen parista. Olen ehkä henkisesti humanisti, mutta vasta nyt olen suorittamassa kirjoittamisopintoja, joten ei voi sanoa, että koulutuksen osalta tie olisi ollut kovinkaan kirjailijaksi työntävä.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Pitkälti puolivahingossa. Kirjoitin nuorena tarinoita ja novelleja, ja sitten kirjoittaminen jäi kymmenen vuoden ajaksi pelkkään blogiraapusteluun ulkosuomalaisen elämästä. Eräänä kesänä muutama vuosi takaperin minulla oli liikaa aikaa, joten annoin kirjoittamiselle pikkusormeni. Sen jälkeen tapasin sopivia ihmisiä, jotka vetivät minut vielä syvemmälle mukaan kirjoittamisen kiemuroihin.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Jos ajatellaan Tulen tyttäriä, niin siihen aivan ensimmäinen ajatus on unesta peräisin. Sitä kypsyttelin vuosikausia, ajattelematta sen kummemmin kirjoittamista. Lopulta uni muuntui novelliksi ja novelli myöhemmin romaanikäsikirjoitukseksi. Halusin kirjoittaa kirjan, jollaisen haluaisin itse lukea. Noin yleisesti ideat tulevat hyvin yksittäisistä tilanteista tai ajatuksista, jotka tarttuvat mukaan ja kasvavat kokonaiseksi tarinaksi.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Kirjoitin ensimmäisen version aika nopeasti, ehkä kolmessa-neljässä kuukaudessa. Tosin henkilöt ja miljöö olivat jo tuttuja vuosien takaa. Muokkaaminen ja myöhemmin kustannustoimittaminen sen sijaan oli hidasta. Oli ihan sovittua, että tekstin kanssa ei kiirehditty.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Ehkä läheisimmäksi muotoutui kirjoittamisen aikana kirjan keskushenkilöksi noussut Naarni, joka on  melko monitahoinen henkilö. Minusta oli kiva tutkailla sitä, kuinka samassa yksilössä yhdistyvät luontainen pehmeys ja elämän tuoma kovuus.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se, kun sanat ovat kirkkaita ja taipuvat tahtooni, kun lauseet kuulostavat juuri siltä kuin haluan, kun kielioppi ei vielä vaivaa eikä rajoita. Pidän myös henkilöiden rakentamisesta, sillä ihmiset ja heidän motiivinsa ovat mielenkiintoisia.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
En ole varsinaisen lahjakas kehittämään monipolvisia juonia, ne on aina kiskottava jostain kiven alta.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Enimmäkseen oikein kannustavasti. Puhun kirjoittamisesta etenkin muiden kirjoittavien ihmisten kanssa. Täällä Ranskassa en juuri avaa kirjoitusharrastustani, koska kirjoitan suomeksi. Kielimuuri estää lukemasta tai näyttämästä tekstejä.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei välttämättä julkaiseminen, mutta kirjoittaminen kyllä! Uusia ystäviä, tuttavia, tapahtumia! Kokonainen rinnakkaisuniversumi.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Pienkustantajan esikoiseksi voisin sanoa saaneeni suorastaan kiitettävästi blogihuomiota, vaikka lehdissä kirja ei olekaan näkynyt. Sitä paitsi olen ollut vallan häkeltynyt siitä, kuinka hyvää palautetta se on saanut. ”Minäkö tuon reaktion aiheutin?”

Onko uusi kirja jo työn alla?
Ainakin suunnitelmissa potkittavana ja ruutuvihkoon kirjattavana. Ehkä siitä vielä joskus käsikirjoitus tulee.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Mietitäänpäs… ihan viimeisimmäksi lukemistani arvostin valtavasti Hopeinen vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista -antologiaa (Kuoriaiskirjat). Harvinaisen toimiva kauhuantologia, jossa ei ole yhtään huonoa novellia. Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta nousi suosikkilistalleni, kun sen pari vuotta sitten luin, ja nyt odotan ranskannosta, että saan lahjoittaa kirjan kaikille täällä. Tuoreesta suomalaisesta fantasiasta minua suuresti ilahdutti Silja Suden esikoisromaani Routamieli, joka sopii mainiosti niin nuorille kuin varttuneemmillekin lukijoille.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Perinteisen ”istu takamuksellesi ja kirjoita vielä lisää” -ohjeen lisäksi neuvoisin kaikkia kirjailijuudesta haaveilevia verkostoitumaan. Etsimään muita kirjoittajia; internetistä, kursseilta, naapurista, ihan mistä vain. Vertaispalautteen lisäksi myös vertaistuki on kullanarvoista. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa vain, jos niin päättää.

Kiitos vastauksista! Tsekkaa myös Marian blogi Calendula.
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita tulemaan kommentti tai sähköpostia (osoite sivupalkissa).

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras