Emmi Lehtomaa: Somevaikuttajaksi!

Vaikuttajille TikTok on kiinnostava kanava sen vuoksi, että ammattitaitoisen sisällöntuottajan on mahdollista kasvaa TikTokissa tällä hetkellä nopeammin, kuin muilla tässäkin kirjassa mainituilla somealustoilla. Tämä ei luonnollisesti kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki TikTokia tekevät vaikuttajat automaattisesti kasvattavat isoja yleisömäärät vain räiskimällä jotain sisältöä alustalle. Mutta jos pystyt säännöllisesti tuottamaan yleisöä kiinnostavaa sisältöä, mahdollisuus kasvattaa suuri seuraajajoukko nopeastikin on huomattavasti parempi, kuin muissa somekanavissa toistaiseksi.”

Useita lehtijuttuja poikinut Somevaikuttajaksi! lupaa kertoa, miten luodaan menestyvä ura sosiaalisen median influensserina. Kirjoittaja Emmi Lehtomaa on yrittäjä ja työskentelee somevaikuttajien managerina ja somevalmentajana. Kirja on osa uutta Otavan digital first -kustannusohjelmaa, jossa kirja julkaistaan vain sähköisesti. Nappasin e-kirjan luettavaksi Bookbeatista, ja lyhyt teos oli nopeasti selattu läpi.

Kirjan järjestys tuntuu lähtökohtaisesti nurinkuriselta. Sen sijaan että pohdittaisiin mitä somessa tehdään ja miksi, aloitetaan kertomalla vaikuttajan jaksamisesta, töiden ulkoistamisesta ja vaikuttajien kohtaamasta häirinnästä. Teknisiä seikkoja ja työkaluja ei avata, ja vasta lopuksi käsitellään myyntiä ja sopimuksia. Verotuksesta mainitaan yhdessä lauseessa ja mainosten merkitseminen ohimennen. Kirjailija mainostaa useassa kohdassa omaa yritystään ja nettisivujaan: ”Jos kaipaat apua oman Instagram-sisältösi ja brändisi kehittämisessä, yritykseni tarjoaa tähän koulutusta.”

Instagramia, YouTubea ja TikTokia käsitellään paljon, kun taas LinkedIn, Twitch, Pinterest, Snapchat ja Facebook käsitellään yhdessä luvussa. Perinteinen media, oman tiedotteen lähettäminen ja haastatteluihin valmistautuminen saavat suhteettoman paljon tilaa.

Kirja tuntuu olevan suunnattu kapeasti vain hyvin tietyntyyppisille vaikuttajille, jotka tekevät viihdettä omalla persoonallaan. Sisältö jää kaiken kaikkiaan kevyeksi pintaraapaisuksi, ja lähdeluettelo on kasa linkkejä sekalaisessa järjestyksessä. Kunnon oikolukukierros ja toiston karsiminen olisi ollut tarpeen.

Subjektiivinen tuomio: **

Emmi Lehtomaa
Somevaikuttajaksi!
Otava 2020

Hiltunen & Palmroth: Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus

Parhaat kaverukset Emma ja Sofia, tai siis kaunis prinsessa ja rohkea leijona, olivat taas joutuneet keskelle kiperää seikkailua.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Avaruusfysiikan professorin ja tulevaisuudentutkijan kirjoittama kirja, joka innostaa tyttöjä luonnontieteiden maailmaan – kuulostaa lupaavalta! Tästä oli pakko pyytää arvostelukappale.

Kirja kertoo eskarilaisista Emmasta ja Sofiasta, jotka alkavat eräänä päivänä selvittää totuutta maailmankaikkeudesta. Vanhemmat eivät osaa vastata tähän kiperään kysymykseen, joten tyttöjen täytyy kysellä naapureilta. Prinsessa ja leijona kohtaavat monenlaisia haasteita, ennen kuin vastaus selviää.

Mukana on paljon stereotyyppejä rikkovia henkilöhahmoja, kuten tietokonetta korjaava äiti, pullaa paistava ja neulova isä sekä balettia tanssiva naapurin Reiska. Kapuloita heittävät rattaisiin pihan muut lapset, tai siis Temppeliherrat, joiden kanssa ajaudutaan sotaan. Tarinan varsinainen pahis on huuhaata levittävä sovinistisetä Jouni, joka myy hyväuskoisille ihmisille siivousgerbiilejä.

Odotin ehkä suoraviivaisempaa satukirjan ja tietokirjan sekoitusta, ja tarina oli omaan makuuni erikoinen. Tyttöjen voimaannuttaminen on tärkeää, mutta se alkoi tuntua vähän osoittelevalta. Vaikea kuitenkin sanoa, mitä joku oikeasti kohderyhmään kuuluva lapsilukija tästä ajattelee. Loppu on toki onnellinen, ja maailmankaikkeuden salaisuudeksi paljastuvat tiedenaisten avustuksella luonnonlait.

Tykkäsin:

  • Balettitanssija Reiska
  • Akateemikko-naiset
  • Sari Airolan tekemä kuvitus
  • Pikku-Maurin salakieliset viestit, jotka voi oikeasti ratkoa
  • Ajatus siitä, että tytöt voivat tehdä mitä vain

En tykännyt:

  • Äiti osaa korjata tietokoneen mutta ei varmuuskopioida tiedostoja. ”Jos minä nyt yhdistän tämän johdon tähän, niin häviävätkö meidän lomakuvamme?
  • Aikuiset eivät tee Jounista eläinsuojeluilmoitusta. Eikö kukaan ajattele  gerbiileitä?

Subjektiivinen tuomio: ***

Elina Hiltunen & Minna Palmroth
Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus
Otava 2020
49 sivua

Roosa Rentola: Kielestä kiinni

Jokaisella kielenkäyttäjällä on oma, elämän aikana kartuttamansa kielellinen varasto, ja jokainen meistä käyttää kieltä vähän eri tavalla. Vaikka periaatteessa kuka tahansa voisi kirjoittaessaan tai puhuessaan käyttää mitä tahansa sanaa missä tahansa tilanteessa, meillä on taipumus tehdä itsellemme tyypillisiä valintoja.”

Roosa Rentolan Kielestä kiinni herätti kiinnostukseni aikoinaan Helsingin Sanomien jutun myötä. Kielentutkimuksen hyödyntämisestä rikosten ratkomisessa ei ole aiemmin kirjoitettu suomeksi. Tämä on myös ensimmäinen lukemani kirja pieneltä Warelia-kustantamolta.

Rentola on koulutukseltaan sekä poliisi että suomen kielen maisteri, mikä antaa hyvän pohjan aiheen käsittelyyn. Hän kuvaa kirjassa kahdeksan rikostapausta ja kertoo, miten kielentutkimuksesta eli forensisesta lingvistiikasta oli apua syyllisen löytymisessä. Tutkimuksissa hyödynnetään esimerkiksi tekstiviestejä, sähköposteja ja kirjeitä, joista etsitään tietynlaisia piirteitä. Ulvilan surmatapausta käsittelevässä luvussa Rentola pohtii soitetun hätäpuhelun yksityiskohtia.

Kannen perusteella en olisi tarttunut tähän, mutta onneksi Hesari teki aiheesta jutun. Nopealukuinen kirja osoittautui kiinnostavaksi katsaukseksi aiheeseen, vaikka jäi vähän pintapuoliseksi. Kielitieteeseen ja tutkimusmenetelmiin olisi voinut minun puolestani perehtyä syvemminkin.  Kielestä kiinni sopii kuitenkin hyvin true crime -tapauksista kiinnostuneille lukijoille, eikä vaadi kielitieteen termien osaamista.

Subjektiivinen tuomio: ***

Roosa Rentola
Kielestä kiinni: Kuinka kielentutkimusta käytetään rikosten selvittämisessä?
Warelia 2019
137 sivua