”Jokainen kirjailija – niin ison kustannustalon tähti kuin omakustantajakin – tarvitsee ennen kaikkea hyvän ja omaperäisen käsikirjoituksen. Tämä on vaatimus numero yksi. Lisäksi hän tarvitsee kustannustoimittajan. Paraskaan kirjailija ei voi olla oma lukijansa, hän ei voi nähdä tekstiään ulkopuolisin silmin. Voikin sanoa, että kirja kirjoitetaan itselle, mutta se kustannustoimitetaan lukijoille.”
Sinä julkaiset kirjan kuvaa kirjan matkan käsikirjoituksesta valmiiksi painotuotteeksi, joko perinteisen kustantamon kautta tai omakustanteena. Tekstissä näkyy Saara Henrikssonin laaja kustannusalan tuntemus, mutta lukijan ei tarvitse olla alan ammattilainen, sillä kirja lähtee aivan perusasioista.
Omakustantamisesta kiinnostunut saa käsityksen kaikesta tarpeellisesta kustannustoimituksesta kansikuvaan ja taitosta painotalon valitsemiseen. Kirja tarjoilee lisäksi vinkkejä markkinointiin ja kansainvälisille markkinoille tähtäämiseen.
Suosittelen tätä lämpimästi myös kirjailijanaluille, jotka miettivät, miten pitkä käsikirjoituksen pitää olla, miten kustantamoja kannattaa lähestyä, pitääkö kustantamoon lähettää valmis käsikirjoitus tai mitä tulee huomioida kirjan sopimusasioissa.
Tykkäsin erityisesti suorapuheisesta tyylistä, jolla Henriksson käsittelee kustannusmaailman realiteetteja. Kirjassa on mukana myös kiinnostavia oma- ja pienkustantajien haastatteluita.
Subjektiivinen tuomio: ****
Saara Henriksson
Sinä julkaiset kirjan
Penelope-kustannus 2021
157 sivua
”Silti onnellisuusvimmassa on yksi valtava ongelma: se on epäonnistunut täyttämään lupauksensa. Vaikka onnellisuusala jatkaa kasvuaan, voimme yhteiskuntana huonommin kuin koskaan. Yhteiskuntatieteilijät ovat paljastaneet surullisen ironian: onnellisuuden tavoitteleminen tekee ihmisistä itse asiassa onnettomia.”
”Ebenezer Pinset oli kammottava mies, jolla oli ihmeellinen elämä. Hän ei ollut milloinkaan nälissään, koska kaikki hänen jääkaappinsa olivat pullollaan ruokaa. Hän ei jäänyt milloinkaan pohtimaan pitkiä sanoja, sellaisia kuin konstikkelsaatio tai pumppelirumpsis, koska hän luki hyvin harvoin kirjoja. Hänen elämässään ei ollut lapsia eikä ystäviä, joten häntä eivät milloinkaan kiusanneet epämiellyttävät äänet eivätkä harmilliset keskustelut.”