Lukujonossa-kirjablogi täyttää tänään kymmenen vuotta! Olen melko järkyttynyt, että olen jaksanut tehdä yhtä projektia näin kauan. Tehkäämme lyhyt katsaus historiaan.

Julkaisin ensimmäisen blogipostauksen 23.10.2014 niinkin kekseliäällä otsikolla kuin Hei kirjamaailma!.

Tervetuloa Lukujonossa-blogiin! Tämä ei ole ensimmäinen blogini ikinä, mutta ensimmäinen kirjablogi kyllä. Kirjat ovat niin mahtava aihe, etten todellakaan tiedä miksen ole tehnyt tätä aiemmin. Kirjoista on aina sanottavaa.

Lukujonossa keskittyy ensisijaisesti kaikenkarvaisiin kirja-arvioihin aina uutuuksista klassikoihin. Lisäksi on luvassa myös teemapostauksia, tapahtumapostauksia, kukkivaa kirjahuumoria ja jopa kirjailijahaastatteluita, jos sattuu sopivasti. Ajoittain saatamme poiketa myös kirjoista tehtyjen elokuvien ihmeelliseen maailmaan – onko kirja aina parempi kuin leffa?

Olin oikeassa siinä, että kirjoista on riittänyt sanottavaa kymmenen vuotta. Blogipostausten aiheita ei ole varsinaisesti tarvinnut keksiä, koska aina voi lukea uuden kirjan. Ja vuosittain ilmestyy enemmän teoksia kuin kukaan pystyisi mitenkään lukemaan.

Vuosien varrella olen julkaissut lähes 400 blogipostausta (joista osan olen sittemmin muuttanut yksityiseksi). Huippuvuonna 2018 julkaisin 63 artikkelia – yli postaus viikossa! Hämmentävää. Olen aina välillä lueskellut vanhoja kirja-arvioitani ja ihmetellyt, miten pitkästi ja fiksusti olen jaksanut muinoin kirjoittaa.

Nykyään arviot ovat siirtyneet pitkälti Instagramiin ja Youtubeen, jos sinnekään. Huomaan, että yksittäisten lukukokemusten sijaan minua on alkanut kiinnostaa kirja-ala yleisemmin. Seuraan edelleen ahkerasti verkkosivuanalytiikkaa, ja blogin ylivoimaisesti suosituinta sisältöä ovat kirjatärpit aikuisille, nuorille ja lapsille. Niiden kerääminen kaksi kertaa vuodessa on valtava homma, mutta teen sitä myös itseäni varten, jotta pysyn ajan tasalla mitä kaikkea julkaistaan.

Suurin osa blogin kävijöistä tulee Googlen kautta, ja olenkin tarkoituksella siirtänyt sisältöä sellaiseen suuntaan, mitä ihmiset mahdollisesti etsivät. Tällaisen täsmäpostauksen tein esimerkiksi kirjoihin pohjautuvista elokuvista, kun huomasin että vanha ja huono elokuvapostaukseni keräsi liikaa klikkejä hakukoneesta (uudelleenohjasin sen tähän uuteen ja parempaan). Kokeilepa googlata kirjoihin pohjautuvat elokuvat!

Seikkailua kirjagramissa

Julkaisin Instagramissa kirjajuttuja melkein viisi vuotta henkilökohtaisella tililläni, ja perustin Lukujonossa-tilin vasta huhtikuussa 2019. Se osoittautui oikeaksi päätökseksi, koska Lukujonossa on paljon parempi brändi kuin meikäläisen nimi, ja haluan muutenkin pitää oman tilini yksityisenä.

Ensimmäinen postaukseni oli kuva Leonardo da Vincin elämäkerrasta harmaan viltin päällä. Kuva sai käsittämättömät 70 tykkäystä – nykyiset postaukseni keräävät keskimäärin 150 tykkäystä vaikka seuraajia on parituhatta.

Viiden vuoden aikana kirjagram-tilien määrä on räjähtänyt ja Instagramin algoritmikin on muuttunut moneen kertaan, joten näkyvyyttä on jaossa suhteellisesti vähemmän. En osaa ottaa runsaasti koristeltuja esteettisiä kirjakuvia, joten päätin suosiolla ettei kannata edes yrittää. Oma naama ja kuivan humoristiset lyhytvideot ovat osoittautuneet toimiviksi postaustyypeiksi.

Bloggaajasta kirjatubettajaksi

Huhtikuussa 2020 koronapandemian ja yrittäjyyden siivittämänä lähdin kirjatuben ihmeelliseen maailmaan. Videoiden tekeminen vei mennessään, ja yhteisöllisyyden tuntu on aivan eri tasolla kuin blogimaailmassa. Yhteen videoon saattaa tulla enemmän kommentteja kuin kirjablogiin koko vuonna.

Ensimmäinen videoni käsitteli seitsemää ärsyttävää asiaa Sarah J. Maasin Lasipalatsi-kirjassa. Kirjaraivolla on aina hyvä aloittaa! Vaikka videon laatu oli mitä oli, positiivinen palaute kannusti jatkamaan. Pari vuotta myöhemmin tein videon, jossa katson ensimmäisen videoni uudestaan ja reagoin siihen. Nyt sekin tuntuu jo todella vanhalta. (Jos et ole koskaan katsonut videoitani, aloita uusimmista.)

Vuonna 2022 kävin Tiktokissa ja tulin sieltä pois, kun totesin ettei se ole minun paikkani. Syksyllä 2023 kokeilin tehdä viisi jaksoa videopodcastia. Sen lopputulokseen olen tyytyväinen, mutta editointi oli niin työlästä, että kakkoskausi saa odottaa parempia aikoja.

Neljän ja puolen vuoden tubettamisen jälkeen pääsin vihdoin maagisen 1000 tilaajan rajan yli, ja kokosin koulutusvideoon melkein kaiken, mitä olen oppinut Youtubesta. Pidän nykyään Youtubea pääkanavanani, mutta blogi säilyy edelleen alustana tekstimuotoisille töräytyksille. Tämä on myös ainoa kanava jonka oikeasti omistan itse, koska somekanavista ei koskaan tiedä.

Olen silti miettinyt, että olisi kiva kirjoittaa taas perinteisiä kirja-arvioita silloin tällöin. Varsinkin kun niiden tekeminen on noin viisi kertaa nopeampaa kuin tubevideon väsääminen. Blogipostaukset on helppo löytää vuosienkin jälkeen, toisin kuin Instagram-postaukset, ja toisaalta niistä saa näppärästi lyhennettyä postaustekstit myös someen.

Juhlavuoden tempaus

Kymmenen toimintavuoden kunniaksi lähdin keräämään rahaa UNICEFin lastenrahastoon, ja lupasin lukea vihdoin Sinuhe egyptiläisen, jos tonni tulee täyteen. Keräys tuotti lopulta 1515 euroa, joten kirjan lukemisen lisäksi pääsen katsomaan myös vuoden 1954 Sinuhe-elokuvan. Teen luonnollisesti kokemuksesta videoita.

Jotenkin kävi niin, että tästä tuli kirjagramissa melkoinen meemi, ja nyt porukka tägää minua kuviin, joissa he ovat törmänneet Sinuhe egyptiläiseen. Arvostan! Minun piti itse asiassa aloittaa lukeminen tänään, mutta päädyin kirjoittamaan Instagramiin synttäripostausta, josta tuli niin pitkä että päädyinkin kirjoittamaan tätä blogiin. No, Sinuhe voi odottaa mutta blogin syntymäpäivä ei.

Seuraa Sinuhe-matkaani Youtuben puolella!

Artikkelikuva: Aila Ruoho