Kaukomatkalle omin päin – kirjoja pitkistä reppureissuista

Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois – 543 päivän reppumatka

Tammi 2012
254 sivua

Tiedän Merja Mähkän ahkerana twiittaajana ja muhkean osakesalkun omistavana sijoitusbloggaajana, mutta hän onkin kirjoittanut myös matkakirjan. Kymmenen vuotta sitten Mähkä otti vapaata ja lähti puolentoista vuoden reppureissulle yksinään. Hän aloitti Intiasta ja matkusti Kaakkois-Aasian läpi Australian kautta Afrikkaan ja siitä Etelä- ja Väli-Amerikkaan. Hän kirjoitti myös 100 maata -blogia Ilta-Sanomien sivuilla, mutta nyttemmin blogi on poistettu.

Ihanasti hukassa keskittyy lähinnä kohteiden herättämiin tunteisiin ja erilaisiin sattumuksiin ja niistä selviämiseen. Matkakohteita, nähtävyyksiä tai paikkojen kulttuuria tai historiaa ei juuri esitellä. Monet minua kiinnostavat kohteet sivuutetaan harmillisen lyhyesti: Buenos Airesissa Mähkä ryöstettiin ja luku keskittyy siihen. Pari kuukautta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kuitataan kahdella sivulla.

Lukiessani ajattelin koko ajan, etten mukavuudenhaluisena introverttinä haluaisi ikinä itse lähteä samanlaiselle matkalle. Mähkä matkustaa kymmenien tuntien matkoja paikallisissa busseissa tai rekan kyydissä, nukkuu milloin missäkin, eksyilee, opettelee surffaamaan, melkein hukkuu useamman kerran, matkustaa kiikkerällä veneellä kovassa myrskyssä, vaeltaa viidakossa, ryömii pimeässä hopeakaivoksessa ja osallistuu kymmenen päivän meditaatioleirille jossa keskitytään lähinnä oman ylähuulen tuntemuksiin ja hengitykseen. Muun muassa.

Joillekin puolentoista vuoden askeettinen reppureissu yksin on mahtava kokemus, mutta itse olen iloinen että voin matkailla nämä reissut nojatuolissa. Kirja inspiroi silti miettimään, millaisille matkoille sitten haluaisi lähteä. Moneen muuhun matkakirjaan verrattuna plussaa kirjassa ovat selkeät kartat reitistä, kuvitus ja kiva taitto.

Subjektiivinen tuomio: ***

Merja Pyhälä: The Matka – omin päin kaukomaille

Tammi 2005
224 sivua

Merja Pyhälän kirja The Matka on ensisijaisesti opaskirja pitkästä reppureissusta haaveileville travellereille. Sinne tänne on ripoteltu myös Pyhälän ja hänen haastattelemiensa ihmisten lyhyitä matkakokemuksia. Kirjassa on paljon hyödyllistä tietoa kohteiden valinnasta, turvallisuudesta, eri matkustusmuodoista, budjetista, vakuutuksista, terveydestä, pakkaamisesta, ruoasta ja majoituksesta. Oma osionsa on myös arkielämän järjestelemiselle niin, että voi lähteä pitkälle reissulle.

Monet kirjan tiedot ovat kuitenkin neljässätoista vuodessa vanhentuneet, joten ainoaksi matkaoppaaksi tästä ei ole. Internetiä käytetään nettikahviloissa, rahat kuljetetaan matkashekkeinä, somea ei ole olemassakaan ja puhelin on mallia Nokian Communicator. Lisäksi suurin osa vinkeistä koskee lähinnä Aasian reppureissuja, jossa kirjailija itse oli miehensä kanssa.  The Matka on silti hauska välipalakirja, josta saa ajateltavaa oman matkan suunnitteluun.

Subjektiivinen tuomio: ***

Susanna Linna: Simpukankuorelta kotiin – matkani Santiago de Compostelaan

Kustannus Arkki 2004
228 sivua

Susanna Linnan matkakertomus Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta oli eniten oman tyyliseni kirja. Linna kuvaa 800 kilometrin kävelymatkan kulkua päivä päivältä, reitin pituudet, käydyt paikkakunnat, elämää retkeilymajoissa ja ajatuksia tien päältä. Mukana on myös hiukan käytännön infoa samalle matkalle aikoville. Sopivan verkkaisesti kulkeva tarinaa sopii hienosti nojatuolimatkailuun, ja kirjan perusteella samanlaisen matkan voisi kohtuullisen helposti toteuttaa itsekin.

Santiago de Compostelaa vaelletaan paljon ihan huvin vuoksi, mutta Linnalle matka on pitkälti hengellinen kokemus. Hän kirjoittaakin paljon uskostaan ja kokemastaan johdatuksesta. Kiinnostavia ovat myös Linnan kertomukset matkan aikana luoduista ystävyyssuhteista. Jos ymmärsin oikein, hän sattui löytämään tulevan aviomiehensä suunnilleen toisena vaelluspäivänä. Ei huono!

Subjektiivinen tuomio: ****

Vanhapiika vai vapaa nainen? Kaksi kirjaa yksin elävistä naisista

Malin Lindroth: Vanhapiika – tahattomasti yksinäisen tarina

Kirja on saatu arvostelukappaleena.
Suom. Hannimari Heino
Atena 2019
112 sivua

Tarvitsin nimen. Paikanmäärityksen. Pituus- ja leveyspiirin sosiaalisella kartalla. Sinkku? Yksin asuva? Hullu kissanainen? Mikä minä olin?

Malin Lindrothin paljon puhuttanut bestseller Vanhapiika kertoo nimensä mukaisesti kirjailijan oman, tahattomasti yksinäisen tarinan. 52-vuotias Lindroth haluaa ottaa jälleen käyttöön vanhapiika-sanan, ja tehdä siitä sanan jota voi käyttää itsestään ilman häpeää. Hän kertoo omia kokemuksiaan yksin jääneenä pariskuntien ja perheiden maailmassa.

Lindrothilla on hyviä pointteja yksin elämisestä, kuten ajatus ”jos vanhapiikuus olisi suuntautuminen” ja pohdinta siitä, mitä on sallittu yksinäisyys. Kerronta on kuitenkin vähän liian tajunnanvirtamaista minun makuuni. Loppujen lopuksi tuntui vaikealta samaistua viisikymppisen, paljon yksinäisyyttä kokeneen naisen tilanteeseen. Olin ehkä odottanut vielä laajempaa yhteiskunnallista aiheen käsittelyä omien kokemusten lisäksi.

Subjektiivinen tuomio: ***

Arja Mäkinen: Vanhojapiikoja ja vapaita naisia

Kirjapaja 2008
229 sivua

Ajattele naista. Tarkenna ajatustasi siten, että määrittelet mielessäsi normaalin aikuisen naisen. Millaista naista ajattelit? Nousiko mieleesi kuva naisesta, jolla on mies ja lapsia?

Yksinelävät naiset ovat stereotyyppisesti urakeskeisiä citysinkkuja, perinteisiä vanhapiikoja tai muuten vain vähän reppanoita. Yksin eläminen nähdään välivaiheena lapsuudenkodista muuttamisen ja oman perheen perustamisen välillä. Mutta millaista naisen elämä oikeasti on, kun ikää on yli 30 tai 40 eikä miestä tai lapsia ole?

Arja Mäkisen teos ottaa vanhapiikuuteen tieteellisemmän näkökulman, mikä onkin hyvä kun kirja perustuu hänen väitöskirjaansa. Hän on haastatellut kymmeniä yksin eläviä naisia ja referoi myös aikaisempaa tutkimusta (sikäli kun sitä on tehty). Kirjassa käydään läpi mm. normeihin, äitiyteen, työelämään ja seksuaalisuuteen liittyviä odotuksia ja paineita. Kiinnostava kirja, joka herättelee ajattelemaan myös omia ennakkoluuloja ja tapoja puhua sinkkuudesta.

Subjektiivinen tuomio: ****

Catherine Price: Kuinka päästää irti puhelimesta

Useimmilla meistä on nykyisin vaikeuksia selvitä ateriasta, elokuvasta tai edes punaisista liikennevaloista ottamatta välillä puhelinta esiin. Jos puhelin joskus vahingossa unohtuu kotiin tai työpöydälle, alamme vaistomaisesti etsiskellä sitä, ja tunnemme ahdistusta joka kerta todetessamme ettei se ole ollenkaan mukana. Jos kuulut suureen enemmistöön, puhelimesi on tälläkin hetkellä käden ulottuvilla, ja kun se vain mainitaankin, sinun alkaa tehdä mieli tarkistaa siitä jotakin. Uutiset ehkä. Tai pikaviestit. Sähköposti. Sääennuste. Tai oikeastaan ihan mitä vain. 

Anna mennä, tarkista vain. Palaa sitten lukemaan tätä ja pane merkille, miltä sinusta tuntuu. Onko olosi tyyni? Keskittynyt? Läsnä oleva? Tyytyväinen? Vai harhaileeko mielesi levottomana, epämääräisen stressin vallassa, vaikket oikein tiedä miksi?

Kuinka päästää irti puhelimesta on pieni mutta tärkeä tietokirja. Se herättelee ajattelemaan omaa suhdetta älypuhelimeen ja esittelee 30 päivän ohjelman, jonka aikana puhelimen käyttöä vähennetään. Kokonaan luurista ei tietenkään tarvitse luopua, mutta aika monta asiaa jää tekemättä, jos viettää joka päivä tunteja puhelinta räpläten. Kirjailija rinnastaakin puhelimet rahapeleihin. Erilaiset sovellukset on suunniteltu antamaan jatkuvasti pieniä palkintoja ja koukuttamaan meidät mahdollisimman tehokkaasti.

Kirja on nopeasti luettu, mutta oma kultakalan kokoinen kärsivällisyyteni ei riittänyt ohjelman toteuttamiseen kuukauden ajan. Otin sen sijaan muutamia juttuja käyttöön heti ja osa olikin jo käytössä.

Vinkkejä ruutuajan vähentämiseen:

  • Lataa ruutuajan hallintasovellus tai käytä kännykästä valmiiksi löytyvää toimintoa. Näin pääset kärryille siitä, käytätkö puhelinta tunnin vai kuusi tuntia päivässä.
  • Vaimenna somesovelluksista, työsähköpostista ynnä muista tulevat push-ilmoitukset. Minulla puhelin hälyttää vain puheluista, tekstiviesteistä ja henkilökohtaisesta sähköpostista. Piilota myös ne sovelluskuvakkeiden pienet punaiset laatikot, jotka näyttävät montako ilmoitusta vaikkapa Twitterissä odottaa.
  • Siirrä puhelimen laturi pois sängyn vierestä.
  • Säilytä puhelinta kauempana. Kirjaan tai televisioon on helpompi keskittyä, kun kännykä ei ole tarttumisetäisyydellä. Poissa näkyvistä, poissa mielestä.
  • Poista osa (tai kaikki) somesovelluksista ja käytä somea vain puhelimen tai tietokoneen selaimella. Se on hankalampaa, joten aikaa tulee käytettyä vähemmän.
  • Kun olet tarttumassa puhelimeen, mieti miksi teet sen. Yritätkö hoitaa tylsyyttä tai turhautumista? Somen selaamisesta ei välttämättä tule parempi olo, vaan mahdollisesti jopa surkeampi.
  • Kokeile vaikka viikonloppuisin pidempää kännykkäpaastoa. Hyödynnä myös Älä häiritse -tilaa, joka päästää läpi vain suosikkiyhteystietojen puhelut ja viestit.

Olennaista on keksiä korvaavaa, kivaa tekemistä jolla täyttää somettamisesta jäänyt aika. Mitä kaikkea muuta ehditkään tehdä?

Subjektiivinen tuomio: ****

Catherine Price
Kuinka päästää irti puhelimesta

Suom. Lotta Sonninen
Otava 2018
200 sivua