Vuokko Hurme: Kiepaus

”Sinä tiistaina, jona äiti täytti kahdeksan, maailma siis kääntyi, ja ihan kaikki muuttui. Painovoima heitti häränpyllyä, kuten isällä oli tapana sanoa.
Kun Kiepaus tapahtui, ihmiset, autot, koirat ja männynkävyt putosivat humisten kohti taivasta. Suuri osa taloista lähti myös, ne, joiden perustukset eivät kestäneet. Ja niitä oli paljon, sellaisia taloja. Sinne lensi koko se maailma, jonka minä tunnen vain kirjoista.”

Kiepaus liittyi lukujonon jatkoksi tämänvuotisen Finnconin lastenkirjavinkkauksesta. Asetelma vaikutti sen verran kutkuttavalta, että kirja päätyi luettavaksi kirjastosta, vaikka sitä suositellaankin erityisesti ala-asteikäisille. Maailman kääntyminen nurin niskoin muistutti minua mainiosta Don Rosan Aku Ankka-sarjakuvasta Paino-ongelmia, jossa Milla Magia taikoo ankkojen painovoiman sivuttaiseksi. (Olisipa muuten kiva lukea pitkästä aikaa sekin!)

Kirjan päähenkilönä on kahdeksanvuotias Lenna, joka on elänyt koko elämänsä Kardumissa, kaupungissa jossa maailma on kääntynyt ylösalaisin. Arkielämä aiheuttaa aivan uudenlaisia haasteita, kun lattian sijaan kävellään katossa, ja rakennuksesta toiseen voi siirtyä vain vaijerien avulla. Koko ajan on olemassa vaara pudota taivaalle. Lenna on kuitenkin varsin tyytyväinen elämäänsä äidin, isän, pikkusiskon ja lemmikkikanan kanssa. Vanha maailma on olemassa vain vanhempien kertomuksissa ja kirjoissa.

Tähän saakka harvat Kiepauksesta selvinneet ihmiset ovat selvinneet kaivelemalla tavaroita raunioista, kasvattamalla ruoaksi muun muassa kärpäsiä ja säännöstelemällä vettä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Kardumista uhkaa loppua vähäinenkin jäljellä oleva pohjavesi. Lennan perheineen täytyy lähteä etsimään uusia, elinkelpoisia seutuja.

Toisaalta Lennan lapsekas ja rajoittunut näkökulma sopii teokseen, toisaalta vain kahdeksanvuotias päähenkilö yllätti. Yleensä lastenkirjojenkin päähenkilöt ovat hieman vanhempia kuin kirjojen kohderyhmä, joten näin nuori päähenkilö saattaa epäilyttää joitakin lukijoita. Kiepaus on kuitenkin mainio kirja, joka uppoaa vanhempaankin lukijaan.

Tylsänä aikuisena yritin jatkuvasti järkeillä tapahtunutta Kiepausta tieteen näkökulmasta – miten ja minkälaisen prosessin vaikutukseta painovoiman kääntyminen voisi olla mahdollista? Sitä kirjassa ei kuitenkaan selitetä, eikä se ole tarkoituskaan. Näkökulma on tiukasti Lennan, joka hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat. Kirjan aikuiset henkilötkään eivät osaa selittää maailman muuttumista, vaan keskittyvät selviämiseen.

Odotukseni kirjan suhteen olivat korkealla, mutta ne täyttyivät mukavasti. Superkoukuttava page-turner kirja ei ole, mutta leppoisa tarina vie mukanaan ja tarjoilee jännitystä sopivina annoksina. Vaikka Lenna joutuukin kiperiin tilanteisiin, aikuisilla on homma useimmiten hallussa. Kirjassa käsitellään kivalla ja hienovaraisella tavalla myös kaipauksen, surun ja kuoleman teemoja. Kirjan loppuhuipennus tapahtuu varsin nopeasti ja yllätti ainakin minut, vaikka takakannessa vähän vihjaillaankin. Joka tapauksessa kirjaan on tulossa ainakin yksi jatko-osa, joka menee listalleni.

Kirja pääsee vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Selviytymistarina.

Subjektiivinen tuomio: ****

Vuokko Hurme
Kiepaus
S&S 2017
250 sivua

Brooks & Edom: Elämää ennen vanhaan

”Roomalaiset olivat lähtöisin Italiasta. He valloittivat monta maata. Patsaat, maalaukset ja kirjoitukset kertovat heidän vaatteistaan. Yleensä vaatteet tehtiin villasta tai pellavasta, mutta rikkaimmille myös silkistä tai puuvillasta.”

Kirjasto osoitti taas hienoutensa! Aloin yhtenä iltana miettiä, mikä oli se mielenkiintoinen historiankirja, jota lainasin lapsena uudestaan ja uudestaan. En muistanut millään kirjan nimeä, vain sen että kannessa oli punaiset reunat.

Muistin myös, että kirja kertoi eri aikakausien kodeista, vaatteista, ruoista sekä matkustamisesta ja sisälsi paljon kuvia. Käsiteltäviä kulttuureita olivat muun muassa egyptiläiset, roomalaiset, viikingit ja keskiajan eurooppalaiset.

Muutaman epätoivoisen Google-haun jälkeen suuntasin kirjaston aineistohakuun. Yritin hakea lasten aineistosta kirjoja suodattamalla julkaisuvuoden mukaan ja hakusanoilla ”viikingit” ja ”roomalaiset”, mutta niillä ei löytynyt mitään hyödyllistä. Tässä vaiheessa kirjan löytämisestä tuli haaste, jota ei voinut jättää kesken. Se oli löydettävä.

Lopulta tärppäsi, kun tajusin käyttää aihesanaa ”asuminen”. Jes! Kirja oli nimeltään yksinkertaisesti Elämää ennen vanhaan ja julkaistu vuonna 1992, eli varsin hyvää vuosikertaa. Helmet-kirjastosta sitä löytyi vielä kokonaiset kuusi kappaletta. Laitoin esiin kaivetun klassikon saman tien varaukseen.

Elämää ennen vanhaan osoittautui aivan yhtä hyväksi kirjaksi kuin muistin. Olen aina tykännyt historiasta, varsinkin kun kyse on kulttuurista, muodista, asumisesta tai ruoasta. Erityisen paljon minua kiinnostivat (ja kiinnostavat vieläkin) faaraoiden aikainen Egypti ja antiikin Rooma. Näitä aineksia kirjasta löytyy runsain mitoin. On oikeastaan yllättävää, kuinka paljon kiinnostavaa tietoa kirjaan mahtuu, vaikka kuvat ovat isoja ja tekstiä on vähän. Mukana on myös aikakausiin sopivia askarteluohjeita ja reseptejä.

Tiesitkö, että roomalaisilla oli jo 2000 vuotta sitten kodeissaan juokseva vesi ja viemärijärjestelmä? Tiesitkö, että ranskalaisen hovinaisen peruukki saattoi olla yli metrin korkuinen ja se oli vaarassa syttyä kattokruunuista tuleen? Tiedätkö, miten voileipä keksittiin tai miten Kiinassa matkustettiin 1000 vuotta sitten?

Minulle tällaiset kirjat toimivat myös inspiraationa kirjoittamiseen (toim. huom. tähän mennessä olen vain inspiroitunut, en vielä kirjoittanut). Kevyestä ja kivasti kuvitetusta kirjasta saa runsaasti ideoita fiktiivisen maailman tapoihin ja kulttuuriin, vaikka varsinainen kirjoittaminen tai maailman luominen laajempaa taustatutkimusta vaatiikin.


Tällaisia kirjoja me 1990-luvun lapset luimme ennen vanhaan. 

Kirjaa ei luonnollisesti saa enää uutena ostettua mistään, mutta suosittelen lainaamaan kirjastosta jos aihe kiinnostaa. Nettiantikvariaatissa tätä olisi vielä tarjolla. Harkitsen…

[x] Helppo kirja Goodreads-lukuhaasteeseen

Subjektiivinen tuomio: *****

Onko teillä jotain lapsuuden suosikkikirjaa, jonka nimeä ette millään muista? Oletteko yrittäneet etsiä sitä?
Sattuiko tämä kyseinen teos koskaan sinun lukulistallesi?

Felicity Brooks & Helen Edom
Elämää ennen vanhaan
Suom. Jaana Lahtinen
Tammi 1992
98 sivua

Ines Lukkanen: Taidevandalismi

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Taidevandalismi-meemikirja kuuluu samaan sarjaan Finnish Nightmares -sarjakuvien kanssa, sillä molemmat ovat ponnahtaneet suosioon alun perin Facebook-sivuna. Ines Lukkasen mainiosta Taidevandalismi-sivusta tykkää tällä hetkellä yli 62 000 ihmistä. Kustantajilta on kieltämättä hyvä veto tuottaa kirjoja jo valmiiksi suosituista sivuista tai blogeista.

Olen itsekin seurannut Taidevandaalia jo pitkään ja naurahdellut kuville somessa. Niinpä kun huomasin kirjan Avaimen syyskatalogissa, oli pakko pyytää siitä arvostelukappale. Nostin tämän myös esille syksyn tärppipostauksessani, ja kirja sai kunnian olla ensimmäinen tuosta listasta jonka lopulta luin.

Tiivistettynä Taidevandalismi sisältää kuvia vanhoista maalauksista, jotka on vandalisoitu uuteen uskoon puhekuplilla tai kuvateksteillä. Tuloksena syntyy hersyvä kontrasti vakavasti otettavan taiteen ja nettimeemien välillä, sekä mitä parhainta huonoa huumoria. Osa tekstityksistä on hieman päälleliimattuja, mutta suurin osa maalauksista kyllä suorastaan huutaa näitä kuvatekstejä ja dialogeja.

Kirja lunasti odotukset hienosti – sata taideteosta sisältävän kirjan lukee nopeasti läpi, mutta matkalla saa monet naurut. Mukana oli myös paljon ihan uutta materiaalia, mitä etukäteen epäilin. Lopussa on lähdeluettelo kaikista vandalisoiduista teoksista.

”Suomen MM-voitto koitui kohtalokkaaksi Rymättylän kauppatorille” ”Kauankohan tolla torspolla menee tajuta että se on peili”

Kirja vaatii ilmeisesti tietyntyyppisen huumorintajun tai sukupolvikokemuksen meemeistä, sillä esimerkiksi äitiini tämä ei uponnut oikein ollenkaan kun esittelin kirjaa innoissani. Minulla on suunnitelmissa käydä lähiaikoina Ateneumissa, saa nähdä pystynkö katsomaan maalauksia enää mitenkään kypsällä tavalla.

[x] Helppo kirja Goodreadsin lukuhaasteeseen

Subjektiivinen tuomio: *****

Ines Lukkanen
Taidevandalismi
Avain 2018
136 sivua