Terhi Upola: Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit

Tämä kirja pyrkii vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten verkko muuttaa journalistista kerrontaa? Miten se muuttaa toimittajan roolia? Pyrin ensinnäkin tuomaan näkyväksi ja ymmärrettäväksi median muutosta, jonka keskellä elämme ja joka etenee käsittämätöntä vauhtia. Toisekseen käsittelen teemaa mahdollisimman paljon yksittäisen tekijän näkökulmasta. Sekä kouluttajana että tuottajana näen usein sen ristiriidan, jonka keskellä toimittajat elävät: toisaalta pitäisi kehittää uusia muotoja, toisaalta aina on kiire.

E-kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Toimittaja Terhi Upolan verkkokirjoittamiseen keskittyvä kirja herätti heti kiinnostukseni, kun tiedote kolahti postilaatikkoon. Pyysin ja sainkin arvostelukappaleen, mutta koska kirjan kohderyhmänä ovat toimittajat, teoksen sai vain PDF:nä. Aikani tuherrettuani PDF-tiedostoa lukulaitteelta varasin fyysisen niteen  kirjastosta, ja sain sen onneksi käsiini ensimmäisten joukossa. Verkon monista mahdollisuuksista huolimatta vanha kunnon paperikirja pitää pintansa!

Livenä ja läsnä on käytännönläheinen käsikirja verkkotoimittajille uusien juttutyyppien maailmaan. Mitä toimittaja voi oppia tubettajalta? Miten verkkojuttu eroaa lehtitekstistä? Miten journalismia tehdään yhdessä yleisön kanssa? Kirjassa käsitellään esimerkiksi tarinallistamista, yleisön osallistamista, toimittajan persoonan esiintuomista, videoiden hyödyntämistä, kuvajournalismia ja pelillistämistä. Jokaisesta aiheesta on sujuva teoriaosio ja lopuksi onnistuneita hankkeita  kotimaasta ja ulkomailta, sekä niiden tekijöiden haastatteluja.

Kirjan taitto on mukavan raikas ja pirteä väritys plussaa. Case-osiot on nostettu esille muusta tekstistä oranssilla tehostevärillä. Teoksesta löytyy myös kunnon lähdeviitteet ja lähdeluettelosta aimo kasa materiaalia ja artikkeleita selattavaksi.

Oli hauskaa huomata, että suuri osa kirjassa esitetyistä esimerkeistä oli minulle tuttuja, eli olen seurannut jotakuinkin oikeita asioita ja kanavia. Kirjaan olivat pääseet esimerkiksi Norppalive, Jenny ja läskimyytinmurtajat, HS:n interaktiiviset testit ja koneet, Project Mama -blogi, Tampereen kaupunginvaltuuston liveseuranta ratikkaan liittyen, Westerosin kirjeenvaihtaja -blogi ja hauskana kirja-alan yllätyksenä Sivumennen-kirjallisuuspodcast.

Opin uutta ja sain myös inspiraatiota omaan blogiin liittyen. Onhan tämäkin verkkokirjoittamista omassa mediassa, ja parhaimmillaan vielä yleisön kanssa yhdessä. Suosittelen kirjaa lämpimästi muillekin verkkotekstejä kirjoittaville ja toimittajan työstä kiinnostuneille.

Subjektiivinen tuomio: ****

Terhi Upola
Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit
Art House 2018
272 sivua

Laura Pääkkönen: Social Selling

Oletko myyjä tai myyntihenkinen asiantuntija? Haluatko kehittyä paremmaksi myynnissä ja palvella asiakkaitasi siellä missä he vaikuttavat? Haluatko modernisoida omaa myyntityötäsi ja saavuttaa järkevämmällä työmäärällä parempia tuloksia?

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Social selling on tullut Suomeenkin muutaman viime vuoden aikana jäädäkseen. Sosiaalisella myynnillä tarkoitetaan myyntityötä, jossa otetaan avuksi sosiaalinen media. Myyjät etsivät asiakkaista tietoa, keskustelevat näiden kanssa ja tuottavat sisältöä, josta asiakkaat saavat lisäarvoa. Sosiaaliseen myyntiin liittyy kiinteästi myös muotitermi henkilöbrändäys, eli se, millaista kuvaa luot itsestäsi netissä ja somessa ja miten.

Yrittäjä ja sosiaalisen myynnin konsultti Laura Pääkkösen kirjoittama Social Selling käsittelee otsikkonsa mukaisesti henkilöbrändin rakentamista, verkostojen kasvattamista ja sosiaalista median hyödyntämistä erityisesti B2B- eli yritysten välisessä myynnissä. Käsitellyiksi tulevat myynnin evoluutio, yleisimmät ennakkoluulot sosiaalisesta myynnistä, sosiaalisen median eri kanavat, myyntiprosessi ja mittarit, sisällöt ja markkinoinnin rooli myynnissä. Kirja keskittyy nimenomaan prosessiin ja jättää viisaasti yksittäisten somekanavien käyttöohjeet pois, koska asiat muuttuvat kuitenkin nopeassa tahdissa.

Kirja tarjoaa hyvinkin käytännönläheiset toimintaohjeet prospektointiin ja verkoston kasvattamiseen: Googlaa Antti Asiakas, etsi LinkedIn-profiili ja lue se läpi, ala seurata Anttia Twitterissä, tykkää, kommentoi, uudelleentwiittaa, ala seurata porukkaa jota Antti seuraa, mene Antin Facebook-profiiliin ja liity samoihin ryhmiin – pian Antti huomaa sinut! Tässä kohtaa prosessi alkoi tosin tuntua jo hieman karmivalta. Minä ainakin arvostan kiinnostusta sisältöihini, ei vain niiden mekaanista tykkäämistä ja jakamista sen takia että minulle halutaan myydä jotain. Hyvä myyjä varmasti onkin aidosti kiinnostunut asiakkaiden kuulumisista ja tarpeista.

Suomessa ei ymmärtääkseni ole ilmestynyt aikaisemmin kirjoja sosiaalisesta myynnistä, joten Sosial selling on tarpeellinen, tuore ja perusteellinen alan perusteos. Minulle kirja ei tarjonnut minulle kovin paljon uutta tietoa, mikä oli toisaalta mukavaa – olen siis onnistunut pysymään ajan hermolla. Kirja sopii markkinoinnille taustateokseksi, mutta käytännön oppikirjaksi erityisesti B2B-myyjille ja myyntijohdolle. Näillä alueilla luotetaan vieläkin perinteisiin myyntikeinoihin eikä uskalleta välttämättä sukeltaa someen, vaikka siellä ne ihmiset nykyään ovat. (Kyllä, yritysasiakkaatkin ovat pääsääntöisesti ihmisiä.)

Subjektiivinen tuomio: ***

Laura Pääkkönen
Social Selling – Henkilöbrändi, verkostot ja sosiaalinen media B2B-myynnissä
Noblea 2017
196 sivua

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan

On yleisesti tunnettu tosiseikka, että kolmekymmentäyhdeksänvuotias naimaton, hyvähipiäinen nainen haluaa ehdottomasti aviomiehen. Ja lapsen. Siis kaikki muut paitsi minä.

Nimen ja kannen perusteella Avioliitto Jane Austenin tapaan -romaanilta voi odottaa vain ja ainoastaan kevyttä kesähömppää, ja sitä lukija myös saa. Päähenkilö Katherine ”Kate” Shaw elää mukavaa elämää kauneuslehden toimittajana ja ystävien ja perheen ympäröimänä. Neljäkymmentä täyttävällä uranaisella ei ole miestä, ja hän yrittää parhaansa mukaan vältellä ystävien vauvanhuuruista lapsiperhearkea.

Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Kate jää työttömäksi, läheinen isoäiti sairastuu ja äiti on pelannut kaikki rahansa niin että perheen asunto menee myyntiin. Nyt free-toimittajana Kate saa tehtäväkseen kirjoittaa jutun: pitäisikö nykyajan naisen hankkia Austenin romaanien tyyliin varakas aviomies talouden turvaamiseksi, ja miten se onnistuu? Kirjoittamisen ohella hän todella alkaa elää tarinaansa, sillä rikas mies tuntuu ainoalta ratkaisulta tukalaan tilanteeseen.

Kun ystävät antavat Katelle vielä vitsinä syntymäpäivälahjaksi pikku palasen skotlantilaista maata, jonka mukana hän saa aatelisarvon, soppa on valmis. Katherine hyödyntää mediasuhteitaan hulppeiden matkojen hankkimiseen, alkaa esiintyä lady Katena ja pääseekin pian mukaan eliitin elämään. Kulissia on kuitenkin jatkuvasti pidettävä yllä, ja hän ajautuu yhä syvemmälle huijaukseensa. Miesehdokkaitakin pyörii mukana ihan kiitettävästi, mutta löytyykö rikkaudesta rakkaus?

Kate on päähenkilönä toisaalta hauska ja itseironiaan kykenevä, toisaalta todella rasittava. Kaikki muut henkilöt sekä lukija tietävät mitä hän todella tarvitsee, mutta hän kieltäytyy jääräpäisesti näkemästä tosiseikkoja ja mennä posottaa oman pakkomielteensä perässä. Kirjan loppuratkaisun arvaa 99-prosentin varmuudella suurin piirtein neljänkymmenen sivun jälkeen, mutta tarinassa on silti omanlaisensa vetovoima ja liimauduin siihen kiinni ihan loppusivuille saakka. Olennaista on tässäkin, miten loppuratkaisuun päästään ja kuinka pahasti Kate ehtii sotkea elämänsä ennen sitä. Teksti kulkee sujuvasti ja kirjaa maustavat hyvät sivuhahmot.

Jane Austenin kirjat mainitaan Katen suurena intohimona, ja jokaisen luvun alussa on pieni lainaus jostain Austenin romaanista, mutta tarinan alkusysäyksen jälkeen kirjat unohtuvat tarinasta kokonaan. Eipä sillä, Katen toilailut ovat aika kaukana Austenin hillittyjen sankaritarten elämästä. Austen-faneille kirja ei siis tarjoa mitään mullistavaa, mutta kevyenä lomalukemisena se toimii hyvinkin neljän tähden arvoisesti.

Kirja pääsee mukaan vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin.

Subjektiivinen tuomio: ****

Kim Izzo
Avioliitto Jane Austenin tapaan
Suom. Sari Luhtanen

Schildts & Söderströms 2015
327 sivua