Hédi Fried: Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä

”Kiitos hyvä Jumala 
illasta, ja siitä 
että maailman piina 
on päivän verran vähennyt.” 

Keskitysleireiltä selvinnyt 93-vuotias Hédi Fried on kiertänyt vuosia kouluissa kertomassa kokemuksistaan. Hän uskoo, että holokaustista kertominen on tärkeää, jotta samat kauheudet eivät toistu. Nyt hän on koonnut koululaisten ja opiskelijoiden esittämiä kysymyksiä kirjaksi. Jokainen kysymys on oma lyhyt lukunsa, jossa Fried vastaa parhaansa mukaan.

Mikä on pahinta, mitä olet kokenut? Miksi ette tehneet vastarintaa? Millaista oli elää leireissä? Milloin ymmärsit, että meneillään oli kansanmurha? Mikä oli paras asia? Voitko antaa anteeksi?

Olen lukenut jonkin verran keskitysleireistä kertovaa kirjallisuutta (mm. Corrie ten Boomin kokemuksia), joten kirja ei siinä mielessä tuo paljoa uutta. Fried kuvaa kamalia oloja suoraan ja asiallisesti. Nuorten esittämät kysymykset ovat suoria, sellaisia joita ei itse välttämättä kehtaisi kysyä: Raiskattiinko teidät? Entä kun teillä oli kuukautiset? Miten käsittelit traumojasi? Typeriä tai kiellettyjä kysymyksiä ei ole, mutta kaikkiin kysymyksiin ei Friedilläkään ole vastausta.

Reilulla sadalla sivulla kirja on nopealukuinen, ja sopiikin hyvin nuorelle tai aikuiselle ajatuksia herättäväksi tietopaketiksi elämästä keskitysleireillä. Kirjassa käsitellään myös elämää leirien jälkeen ja julmuuksista selviämistä. Fried tuli pakolaisena kesällä 1945 Ruotsiin, kun maahan otettiin 10 000 ihmistä keskitysleireiltä. Hän on sopeutunut nykyiseen kotimaahansa, mutta ei vieläkään ole aivan kotonaan.

”Kun katson vavahduttavia kuvia huteroista, täpötäyteen ahdetuista laivoista ja veneistä Välimerellä, näen itseni istumassa niissä. Minäkin olisin kavunnut siihen kyytiin, vaikka se ei olisikaan tarjonnut suurta toivoa henkiin jäämisestä. Nämä ihmiset tietävät, etteivät he ole tervetulleita minnekään, aivan kuten me tiesimme vuonna 1938, etteivät juutalaiset ole tervetulleita. Se asia ei ole muuttunut paremmaksi edes vuoden 1945 jälkeen, ennakkoluulot ovat sitkeitä.

Esipuheen suomenkieliseen laitokseen on kirjoittanut Sofi Oksanen.

Kirja pääsee vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa kirja on maahanmuuttajan kirjoittama. Kirjailija tuli vapauduttuaan pakolaisena Ruotsiin ja jäi sinne asumaan. 

Subjektiivinen tuomio: ****

Hédi Fried
Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä
Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Nemo 2018
144 sivua

Pikavinkki: Avainnovelleja 1900-luvulta

Haluaisitko lukea novelleja, mutta et oikein tiedä mistä aloittaa? Kannattaa tarttua valmiisiin kokoelmiin.

Yksi tutustumisen arvoinen yleiskokoelma on Anne Helttusen ja Tuula Uusi-Hallilan toimittama Avainnovelleja 1900-luvulta, jonka luin kirjallisuuden opintojen novellianalyysia varten. Kirja keskittyy vain eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin teksteihin, mutta tarjoaa hyvän läpileikkauksen tunnetuilta kirjoittajilta – mukana on niin Tove Janssonia kuin Arthur C. Clarkeakin. Oli hauskaa bongata myös Roald Dahlin kauhunovelli, koska hänet tunnetaan lähinnä lastenkirjojen kirjoittajana.

Kirja sisältää pari todella hienoa novellia, useita ajatuksia herättäviä tekstejä, muutaman ihan hyvän novellin ja kaksi joita en ollenkaan ymmärtänyt. Novellianalyysini kirjoitin García Márquezin maagista realismia edustavasta novellista Valo on kuin vesikin.

Kokoelma sisältää seuraavat novellit:

  • Hermann Hesse: Riikinkukkokehrääjä
  • Tove Jansson: Elokuussa
  • Gabriel García Márquez: Valo on kuin vesikin
  • István Örkény: Balladi runouden voimasta
  • Slawomir Mrozek: Nimipäivät
  • Peter Bichsel: Mies, joka ei halunnut tietää enää mitään
  • Heinrich Böll: Tehdään, tehdään!
  • Isaac Bashevis Singer: Fatalisti
  • Maarit Verronen: Kivenhalaaja
  • Michel Tournier: Amandine eli kaksi puutarhaa
  • Antti Hyry: Kivi auringon paisteessa
  • Raija Siekkinen: Nälkä
  • John Steinbeck: Käärme
  • Alberto Moravia: Häämatka
  • Virginia Woolf: Perintö
  • Eeva Tikka: Atlaskehrääjä
  • William Faulkner: Ruusu Emilylle
  • Roald Dahl: Vuokraemäntä
  • Ray Brandbury: Maailman viimeinen ilta
  • Italo Calvino: Päivän synty
  • Arthur C. Clarke: Jumalan yhdeksän biljoonaa nimeä

Kannattaa tutustua, jos kirjastosta löytyy kyseinen teos!
Mitä muita novellikokoelmia suosittelisit aloittelijoille?

Avainnovelleja 1900-luvulta
Anne Helttunen & Tuula Uusi-Hallila (toim.)
WSOY 2001
204 sivua

Kirsti Kuronen: Pönttö

”Sekin on mahdollista
että en kelpaa aikuiseksi.”

Oletko jo lukenut säeromaaneja? Kyseessä on kaunokirjallinen teos, joka on aseteltu runon tyyliin säkeisiin. Itse tutustuin termiin luettuani Hesarin artikkelin aiheesta. Laitoin lukulistalle jutussa mainitun Sarah Crossanin teoksen Yksi, mutta ensiksi lukupinooni ehtikin kotimainen Kirsti Kurosen Pönttö, jota minulle suositeltiin.

Täytyy myöntää, että pelkän kannen perusteella ja ilman suosittelua en olisi kirjaan tarttunut. Taustatekstuuri on kaunis, mutta värikyllästetty pipopää vanhan kameran kanssa tuo mielikuvan ehkä 90-luvun nuortenromaanista. Nimikään ei oikein kuvaa sitä sisältöä, joka kansien välistä löytyy, vaikka toki liittyykin aiheeseen.

Kirjan päähenkilö on juuri ylioppilaaksi valmistunut 18-vuotias Luna, ja teksti on tajunnanvirran kaltaista pohdintaa tai päiväkirjaa. Kirja on lyhyt, mutta siinä kulkee lomittain monia lankoja: valmistuminen, linnunpöntössä asustavien poikasten seuraaminen, huonot seurustelukokemukset, muistisairas mummo, rakas valokuvausharrastus, perhe- ja kaverisuhteet…  Kaiken keskellä Luna pohtii paljon nuoruutta ja aikuisuutta sekä oman polun löytämistä.

Alle satasivuisen, ilmavasti asetellun kirjan lukee vajaassa tunnissa. Olen vasta opettelemassa runojen lukemista, joten säeromaanin formaatti epäilytti. Yllätykseksi kirja kuitenkin kolahti johonkin sielun sopukkaan ja pystyin samaistumaan minua kahdeksan vuotta nuoremman päähenkilön kokemuksiin.

”Huh niitä päiviä kun ei tapahdu mitään, tylsiä.

Huh niitä päiviä kun tapahtuu liikaa, täysiä.

Miten aikuispäivät, ovatko ne tylsiä vai täysiä?

Töihin kotiin töihin kotiin töihin kotiin
pari laskua maksamatta ja maito loppu
kuka vastaa, kenen velvollisuus
vaihda vaippa täytä hakemus tilaa aika
pissata koira poista tatuointi lankkaa kengät
järjestä juhlat varaa matka osta kinkku

keski-ikä suoritettu arvosanalla tyydyttävä

oho, kevät jo meni ja vuokot
poikaset lensivät pöntöstä
harmi etten huomannut
taas töihin töihin töihin kotiin töihin
ensi vuonna uudet vuokot
ja tiaisenrääpäleet”

Kuinka usein tuleekaan jutusteltua muiden kanssa, kuinka se kevät / syksy kului niin nopeasti? Kuronen on tavoittanut jotain olennaista elämästä ja nuoruudesta, ja kirja välillä nauratti ja välillä melkein itketti. Lähes jokaiselta sivulta löytyi hyviä oivalluksia tai ajatuksia joista tunnistin myös itseni. Lopussa kaikkiin kysymyksiin ei saada vastauksia, mutta selvää on, että elämä jatkuu.

Kirja olisi nappivalinta valmistuvalle nuorelle tai vähän nuoremmallekin. Olisin ehkä itse ihmetellyt, jos olisin saanut ylppärilahjaksi ysärilookilla varustetun kirjan nimeltä PÖNTTÖ, mutta ainakin teosta voi hienovaraisesti suositella. Ohkainen romaani sopii hitaammallekin lukijalle, ja bonuksena tulee aikaansaanut fiilis, kun saa lyhyessä ajassa luettua kokonaisen kirjan (ja merkinnän Goodreadsin lukuhaasteeseen).

Hauska someajan yksityiskohta on, että Lunalla on oma Instagram-tili.

Kirja pääsee mukaan Helmet-lukuhaasteeseen 2018 kategoriassa Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirsti Kuronen
Pönttö
Karisto 2017
86 sivua