Kivistö & Riikonen: Mitä jokaisen tulee tietää antiikista

”Eurooppalainen ja myös amerikkalainen kulttuuri on juutalais-kristillisen tradition ohessa suuressa määrin rakentunut antiikin Kreikan ja Rooman perinnön varaan. Niin kirjallisuus ja taide kuin politiikkakin ovat monessa suhteessa antiikista juontuvan aineksen kyllästämää ja läpitunkemaa. Usein antiikki on tullut niin kiinteäksi osaksi nykyisen kulttuurin ilmiöitä, että sen läsnäoloa ei välttämättä huomaa tai tule tarkemmin ajatelleeksi.”

Sari Kivistön ja H. K. Riikosen toimittama Mitä jokaisen tulee tietää antiikista kuuluu ensimmäisen kirjallisuuden kurssini lähdekirjallisuuteen. Se oli kahdesta antiikkia käsittelevästä kirjasta ohuempi ja mukavamman näköinen, joten päätin lukea sen aluksi ja kokonaan. Päätös oli oikea, sillä kirja opastaa lukijan antiikin Kreikan ja Rooman maailmaan helppotajuisesti ja kiinnostavasti.

Kirja alkaa 12 teesillä, miksi antiikista ylipäätään pitäisi tietää – käy selväksi että sen ajan ajatukset ja tavat vaikuttavat suurin piirtein kaikkeen mitä teemme nykyään, emmekä välttämättä edes tajua sitä. (Minun pitää seuraavassa oppimistehtävässä pohtia näitä teesejä kahden sivun verran. Ei vielä aavistustakaan, miten teen sen.)

Tämän jälkeen kirjassa on omat luvut klassisille kielille, kirjallisuudelle, taiteelle, uskonnolle, filosofialle, valtiolle ja antiikin perinnölle länsimaisessa humanismissa. Oman lukunsa saa myös antiikin ihannointi ja kritiikki. Minulle mielenkiintoisimpia osia olivat kreikasta ja latinasta kertovat luvut, kirjallisuusosio muinaisine sankareineen ja jumalat ja myytit.

Sain luettua kirjan suhteellisen nopeasti, eikä se tuntunut ollenkaan oppikirjalta. Sen sijaan sain jatkuvasti uusia ahaa-elämyksiä, kun luin, mistä mikäkin kreikkalais- tai latinalaisperäinen sana alun perin tulee. Analyysi, hypoteesi ja fobia ovat peruskamaa, mutta esimerkiksi amatööri tulee latinan rakastajaa tarkoittavasta sanasta. Siis jonkun asian intohimoinen harrastaja, aivan! Tai tiesitkö, että akatemia-sana tulee sen nimenomaisen lehdon nimestä, jossa Platon piti filosofikouluaan? Tai että skhole tarkoitti alun perin vapaa-aikaa? … *innostuu vähän liikaa*

Suosittelen kirjaa sellaisille, jotka haluavat kompaktissa muodossa annoksen kiinnostavaa antiikin kulttuurihistoriaa. Itse olisin voinut lukea tämän myös ilman niskaan hengittävää oppimistehtävää.

Päivitys 9.9. Kirja pääsee sittenkin mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa ”Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit”. Siinä on sekä eläin kannessa (41) että se kertoo ajasta, jota en ole elänyt (34). Kiitos vinkistä!

Subjektiivinen tuomio: ****

Sari Kivistö ja H. K. Riikonen (toim.)
Mitä jokaisen tulee tietää antiikista: Kreikka & Rooma
Avain 2013
230 sivua

Kokemuksia kirjallisuuden opinnoista osa 1

Kirjallisuuden perusopinnot 25 op
Jyväskylän avoin yliopisto

Tein sen! Monen vuoden miettimisen jälkeen ilmoittauduin avoimeen yliopistoon lukemaan 25 opintopisteen suuruiset kirjallisuuden perusopinnot. Tilanne työn ja muun elämän kanssa on nyt ensimmäistä kertaa sellainen, että voin realistisesti kuvitella suorittavani ne. Ajattelin kirjoitella kokemuksia matkan varrelta tänne blogiin, koska jotakuta muutakin saattaa kiinnostaa aihe.

Jyväskylän valitsin siksi, että kaikki kurssit on mahdollista suorittaa etänä ja kurssit vaikuttivat kiinnostavammilta kuin Helsingin avoimen yliopiston kurssit. Lisäksi Jyväskylän yliopiston nettisivut ovat tarpeeksi selkeät että löysin tarvittavat tiedot ja osasin ilmoittautua. Se ei tunnu olevan ollenkaan itsestäänselvyys kun eri yliopistojen sivuja selailee…

Avoimet opinnot tietenkin maksavat, 25 opintopistettä irtosi 250 eurolla. Toisaalta aika kallista, mutta toisaalta käypä hinta uudesta harrastuksesta (maksaa se salilla käyminenkin). Opinnoilla on vuoden verran suoritusaikaa ja ne voi aloittaa milloin vain (vielä ehtii, siis). Itse olin kärppänä ilmoittautumassa heti elokuun toinen päivä.

Opiskelen ihan harrastuspohjalta kokopäiväisen työn ohessa, joten hommaa varmasti riittää. Mielenkiinnolla odotan, onko meikäläisellä keväällä enää yhtään sosiaalista elämää :D Haluaisin joskus tulevaisuudessa työskennellä kirja-alalla ja kirjallisuuden parissa, joten sivistyminen aiheesta ei ainakaan haittaa. Lisäksi kaikki aiheet ovat todella kiinnostavia! En usko että lähden kokonaista kirjallisuuden tutkintoa suorittamaan, mutta mistä sitä toisaalta tietää.

Perusopintoihin kuuluvat seuraavat kurssit:

  • Länsimaisen kulttuurin teemat ja kuvasto 5 op
  • Kirjallisuustieteen perusteet 5 op
  • Kirjallisuuden analyysi 5 op
  • Kotimaisen kirjallisuuden historia 2 op
  • Länsimaisen kirjallisuuden historia 3 op
  • Yleisen kirjallisuuden tuntemus 5 op

Suoritustapoja on monia – useimmista pystyy tekemään joko kirjatentin, itsenäisen oppimistehtävän tai suorittamaan verkkokurssin. Pariin kurssiin tarjotaan myös viikonlopun lähiopetussessiota Jyväskylässä. Ilmoittauduin yksille syksyn lähiopetuspäiville, ja toivon että minimiosallistujamäärä täyttyy.

Aloitin ensimmäisenä työstämään Länsimaisen kulttuurin teemoja ja kuvastoa, jonka kevyt kurssimateriaali näkyy postauksen pääkuvassa. Kaikkea ei tietenkään tarvitse lukea, mutta aiheet olivat niin mielenkiintoisia että lukaisin kaksi ohuempaa opusta Mitä jokaisen tulee tietää antiikista ja Alussa oli Sana kokonaan. Teen kurssin itsenäisenä oppimistehtävänä, jota pääsi tarkastelemaan vasta ilmoittautumisen jälkeen. Vähän meinasi leuka tippua, kun tajusin että jostain on keksittävä 20 sivua sanomista, ja siinä on vasta ensimmäinen kurssi. Sain kuitenkin nyt viikonloppuna ensimmäisen 5-sivuisen esseen naputeltua, jee.

Ongelmana on lähinnä se, että aiheet ovat liian kiinnostavia ja aika rajallista. Yhdessä tehtävässä pitää kirjoittaa teoksesta, joka ammentaa aiheensa antiikista. Lainasin kirjastosta Margaret Atwoodin Penelopeian, mutta samalla otin myös Homeroksen Odysseian taustalukemiseksi. Toisessa tehtävässä pitää pohtia Kalevalan suhdetta suomalaisuuteen Kalevalan kulttuurihistoria -teoksen pohjalta, joten meikäläinen lainasi tietysti Lettoon myös originaalin Kalevalan paremman kokonaiskuvan saamiseksi...

Saa nähdä kuinka diippiin oheislukemistoon aika riittää, mutta nyt on ainakin harvinaisen hyvä tilaisuus lukea näitä klassikoita, jotka ovat vaikuttaneet kirjallisuuteen niin paljon. Jos ja kun näitä tulee luettua, kirjoittelen niistä tietysti arvioita myös blogiin. Kaiken kaikkiaan luulen, että tämä entinen ammattikorkeakoululainen tulee tekemään kiinnostavimmat mutta myös työläimmät 25 opintopistettään ikinä. Pysykää kanavalla!

Lue lisää Jyväskylän avoimista kirjallisuusopinnoista

Päivitys 31.7.2018: Lue myös Kokemuksia kirjallisuuden opiskelusta osa 2!

Ben Kalland: Vien sinut kotiin

”Tarkkailin heitä vaivihkaa. He vaikuttivat normaalilta perheeltä, vaikka en välttämättä tiennyt, minkälainen sellainen perhe oli. Tunsin jotain, jolle ei ole sanaa: nostalgiaa elämästä, jota en ollut koskaan elänyt.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Minulla oli varsin korkeat odotukset Ben Kallandin ensimmäiselle aikuisten romaanille, kuten sitä kustantajan esitteessä kuvataan. Sain itse asiassa jo alkukesästä lukea maistiaisen kirjan dramaattisesta avauskohtauksesta, joka johtaa erään pojan kuolemaan ja tempaisee lukijan vauhdilla mukaansa. Lisäksi kirjaa kehutaan vuolaasti melkein joka paikassa.

Vien sinut kotiin ei ole aiheeltaan ihan tyypillisimpiä kirjoja joita yleensä luen. Se kertoo yhden perheen elämästä uskonlahkon varjossa, perhesuhteista ja niiden pirstaloitumisesta, huippulahjakkuudesta, vieraantumisesta ja sivullisuudesta. Tartuin kuitenkin kirjaan saman tien kun sain sen postitse, ja luin yhdessä illassa. Voin hyvin todeta, että kirja lunasti kaikki odotukseni sille.

Kertojana on perheen poika Markus, joka on muuttanut aikuistuttuaan Yhdysvaltoihin ja pyrkii etenemään urallaan Jehovan todistajien päämajassa – lahkon, jota ei itse asiassa mainita nimeltä kertaakaan kirjassa, mutta jonka säännöt ja tavat kietoutuvat tiukasti kaikkien henkilöiden elämään. Markus aloittaa tarinansa päivästä, jolloin hän saa kirjeen naiselta, joka väittää olevansa hänen tyttärensä. Siitä lähtee keriytymään auki perheen tarina, jossa vuorotellaan takaumien ja nykyisyyden välissä.

Vasta muiden arvioita luettuani havahduin huomioon, että Markus on tosiaan kertojana epäluotettava. Hän ei pyri piilottamaan huonoja puoliaan ja kertoo tarinaansa tunteilematta, mutta lukija ei tiedä, missä kohtaa hän vähättelee omaa vastuutaan tai kaunistelee osuuttaan tapahtumista. Hän on hahmona kuitenkin kiinnostava omine pyrkimyksineen, kipuineen ja virheineen.

Kirjan muista henkilöistä nousee erityisesti Markuksen kolmesta siskosta toiseksi nuorin, huippulahjakas Ellen, jolle viulunsoitto on elämä. Kalland kuvaa tytön musikaalisuuden ja musiikin hengästyttävän upeasti ja elävästi, niin että ainakin itse musiikkia harrastaneena nautin jokaisesta sanasta. Ellen erottuu muutenkin muista pikkuvanhalla luonteellaan, huumorillaan ja älyllään. Lukija saa tietää jo kirjan alkulehdillä että Ellen on kuollut, ja Markus-veli maalaa hänestä kuvan traagisena, lähes täydellisenä hahmona.

”Näytti kuin Ellen ei olisi soittanut, vaan viulu soitti itse, Ellen vain seurasi viulun ehdottamaa polkua.”

Ilman sen enempiä ylisanoja, tämä kirja osui ja upposi: tarina, henkilöt ja tunnelma muodostavat ehyen kokonaisuuden, jossa ei ole mitään liikaa ja joka kantaa viimeiselle sivulle asti. Vien sinut kotiin tekee jehovantodistajuudelle saman kuin Taivaslaulu teki lestadiolaisuudelle: Yhteisöön syntynyt ja sen tunteva kirjailija upottaa uskonnon elementit sujuvasti tarinaan ilman saarnaamisen makua, ja luo kokonaisuudesta samalla jotain todella kaunista, aitoa ja surullista. Lopussa on onneksi toivoa, kummassakin kirjassa.

”Fiktio on sitä, että keksitään asioita, jotka eivät ole totta mutta jotka paljastavat totuuden.” – Ellen

Subjektiviinen tuomio: *****

Kirja pääsee mukaan lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta.

PS. Kirjan lopussa on tarinan ääniraita, jossa luetellaan kaikki kirjassa esiintyvät kappaleet ja konsertot. Jos olisin Ben tai Atenan markkinointi-ihminen, tekisin kappaleista Vien sinut kotiin -soittolistan Spotifyhyn tai YouTubeen. Itse kuuntelen tätä postausta kirjoittaessani Carmen-fantasiaa viululle.

Ben Kalland
Vien sinut kotiin
Atena 2017
284 sivua