”Oltiinpa Uudesta Sherlockista tekemässä vielä neljäs kausi tai ei, The Imitation Game ja Viides valta olivat Benedictin uran tärkeimmät kehitysaskeleet. Hän osoitti olevansa vakavissaan ja raivaavansa kaikki esteet menestyksen tieltä. Nuorena poikana epävaruus oli saanut Benedictin kieltäytymään koe-esiintymisestä, mutta nyt hänestä oli tullut yksi ikäpolvensa pelottomimmista näyttelijöistä.”
Tänä vuonna olen sivistänyt itseäni jo kahdella elämäkerralla (ensimmäinen oli Steve Jobs). Benedict Cumberbatchin fanina oli pakko tarttua hänestä kertovaan kirjaan, kun sellaiseen törmäsi kirjastossa.
Kirja alkaa dramaattisella kertomuksella Etelä-Afrikkaan sijoittuneista kuvauksista, joiden aikana Benedict ystävineen kidnapattiin ja he todella olivat vaarassa. Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä. Kirja jatkaa kuvaamaan Benedictin lapsuutta näyttelijävanhempien poikana ja tämän teatterialan opiskeluja. Hän eteni vähitellen Lontoon teattereista elokuvarooleihin.
Benedictin läpimurto oli (aivan mahtava!) sarja Uusi Sherlock, jonka jälkeen hän nousi maailmanmaineeseen. Sen jälkeen Cumberbatch on näytellyt muun muassa lohikäärme Smaugia Hobitti-elokuvissa, pahista Star Trek-elokuvassa ja pääosaa Alan Turingista kertovassa The Imitation Game -elokuvassa. Kirja kertoo myös hänen roolissaan Julian Assangena Viides valta -elokuvassa, joka floppasi pahasti. Roolisuoritusten välissä kirjassa kerrotaan lyhyesti Benedictin yksityiselämästä (useiden fanien pettymykseksi hän meni naimisiin vuonna 2015).
Olen varmaan tottunut liian hyvään Steve Jobsin jälkeen, kun Benedictin henkilökuva ei herättänyt mitään sen kummempia wau-fiiliksiä. Kirja on sinänsä mielenkiintoinen ja sisältää uutta tietoa, mutta se on lopulta varsin peruskamaa. Kiinnostavaa knoppitietoa toki löytyy jonkin verran: Benedict meinasi uransa alkuvaiheessa vaihtaa nimensä Ben Carltoniksi, koska arveli että kukaan ei palkkaisi Cumberbatch-nimistä näyttelijää. Ihan hyvä ettei nimenvaihdos ollut pysyvä.
Itseäni ärsytti kirjoittajan jatkuva ylistävä suhtautuminen Benedictiin. Kaikki mitä mies tekee on upeaa, älykästä ja hienoa. Rooli täysin flopanneessa elokuvassakin oli mahtava. Ei siinä mitään, onhan Cumberbatch loistava näyttelijä (vaikka en itse cumberbitchiksi tunnustaudukaan), mutta ei kai tyyppi nyt sentään täydellinen ole. Tai ehkä tässäkin olin vain tottunut Steve Jobs-kirjasta tuttuun meininkiin, jossa elämäkerran kirjoittaja ei todellakaan kaunistele kohdettaan.
Tuhat ja yksi kirjaa -bloggaaja huomauttaa osuvasti, että on hassua lukea nelikymppisestä miehestä kirjoitettua elämäkertaa, mutta kirja on tosiaan ovelasti nimetty henkilökuvaksi. Sellaisena se on ihan viihdyttävä ja informatiivinen.
Subkjektiivinen tuomio: ***
Nigel Goodall
Benedict Cumberbatch – henkilökuva
Suom. Jere Saarainen
Minerva Kustannus 2016
283 sivua
”Menettely. Ohjeet. Menettely. Ohjeet. Hän oli lukenut niitä sen verran, että osasi olla huolissaan, kummastella, mihin oli sekaantunut. Helen oli ollut oikeassa varoittaessaan häntä, mutta hänen vaimonsa ei ollut arvannut vaaran mittakaavaa.”