”Ratkaistaksesi miten sinun parhaiten on hyödyttävä siitä, sinun on kysyttävä millä tavoin Vihollinen aikoo menetellä ja sitten tehtävä päinvastoin.”
Narnia-sarjan lisäksi C. S. Lewis on tunnettu myös kristillisestä kirjallisuudestaan. Olen aiemmin lukenut hänen teoksensa Tätä on kristinusko, ja se oli niin ajatuksia herättävä että päätin tutustua myös Lewisin muihin teoksiin.
Paholaisen kirjeopiston kansi (vanha suomennos) ei varsinaisesti houkuttele lukemaan, mutta onneksi sisältö korjasi ulkoasun puutteet.
Kirjaa kuvataan takakannessa ”nurinkäännetyksi hartauskirjaksi”, ja Lewis onkin kääntänyt tavallisen asetelman päälaelleen. Kirja koostuu kirjeistä, joita kokenut piru, Pora, lähettää veljenpojalleen Malille. Mali on saanut ”potilaakseen” opiskelijamiehen, josta on kaikeksi onnettomuudeksi tullut kristitty. Pora neuvoo kokematonta veljenpoikaansa, kuinka saada potilas mahdollisimman kauas Vihollisesta, ts. Jumalasta, ennen kuin on liian myöhäistä.
Paholaisen kirjeopisto on asetelmaltaan nerokas. Kirja käsittelee satiirilla ja huumorilla vakavia ja syvällisiä asioita, ja herättelee lukijan itsekin pohtimaan. Poran kirjeiden kautta Lewis tekee teräviä huomioita ihmisluonnosta, kristinuskosta sekä Jumalasta. Pora neuvoo nuorempaansa käyttämään mahdollisimman ovelia taktiikoita: tekemään potilaan ylpeäksi nöyryydestään, aikaansaamaan riitoja perheenjäsenten välille, laittamaan potilas kiertämään kaikki mahdolliset kirkot läpi jos kirkossa käymistä ei voida lopettaa.
”Mutta muista, että merkitystä on vain sillä, miten etäälle Vihollisesta saat tuon ihmisen johdetuksi. Syntien pienuus ei tee mitään, kunhan ne vain kaikki yhdessä houkuttelevat ihmiset valosta tyhtyyjeen. Murha ei ole parempi kuin kortinpeluu, jos kortit tehoavat.”
Loppua kohti tultaessa saa hieman jännittää, miten lopulta käy potilaan sielun. Itse sain paljon oivalluksia lukiessani, ja muutamaa kohtaa jäi pureskelemaan pitempäänkin. Vaikka kirja on kirjoitettu 40-luvulla, se tuntuu ajankohtaiselta myös nykymaailmaa katsoessa. Kirja oli myös mukavan lyhyt, reilut sata sivua tuli hotkaistua helposti. Malia kävi pakostakin hieman sääliksi, sen verran tumpelo hän tuntui olevan tehtävässään.
Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.
Subjektiivinen tuomio: ****½
C. S. Lewis
Paholaisen kirjeopisto
Kirjaneliö 1992 (Suomennos Tyyni Tuulio)
134 sivua
Toi kansi on kyllä aika epämääräinen. :D Mä en ole lukenut Lewisiltä vielä muuta kuin Narniat, vaikka olen suunnitellut sitä ikuisuuden….
Eipä ole tullut koskaan luettua tätä, vaikka olen kyllä kuullut tästä. Vaikuttaa kyllä hyvältä! Jospa joskus vielä saisin luettua.
Kansi on mitä on, mutta kirja on hyvä (ja Lewis itse korosti tosi vanhan kirjallisuuden, tyyliin antiikki ja keskiaika, lukemista joten odotettavaa on että myös omissa kirjoissaan olisi mukana ajallista kestävyyttä…)
Kirjoistaan Suuri avioero on myös tälläinen essee-fantasia ja lukemisen arvoinen, ja olen kyllä pitänyt lukemistani esseistä kuten Neljä rakkautta…
Kuulostaa kyllä tosi erikoiselta. Ihan tuntematon kirja minulle, mutta kiinnostus heräsi.
Rakastuin Narnioitten maailmaan ja ahmin kirjat peräjälkeen kauhealla vauhdilla. Nyt on pakko myöntää, etten tiennyt C.S. Lewisin tuotannon olevan noinkin laaja! Pistetään tämä lukulistalle :)
Tää on ihan mun lempikirjoja! Mä luen jonkun kirjan (uudestaan) Lewisiltä joka vuosi!
Kiitos kaikille kommenteista! Hauskaa ja yllättävääkin, että tämä kirja herätti näin paljon keskustelua. Kannattaa näköjään postata myös vanhemmista helmistä. :)