Vieraana kirjabloggaaja: Yöpöydän kirjat

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Yöpöydän kirjat-blogin Niina!

yöpöydänkirjat_niina_tHei! Kuka olet ja mitä teet?
Tervehdys kaikille! Olen Niina Tolonen, 28-vuotias kirjallisuuden graduvaiheen opiskelija Oulun yliopistossa. Graduni käsittelee Emmi Itärannan teosta Teemestarin kirja. Opiskeluideni ohella luen aina vain kun se on mahdollista. Vapaa-ajallani olen myös kahden ystäväni kanssa yhteisen lukupiirimme vetäjänä.

 Esittele blogisi lyhyesti.
Aloitin kirjablogin pitämisen toukokuussa 2011, eli kohta neljä vuotta sitten. Blogini on alusta asti keskittynyt paljon spekulatiiviseen fiktioon, etenkin scifin alatyyleihin. Suurin osa blogissani esittelyistä kirjoista menee  nuorten dystopia-lokeroon. Luen myös steampunkkia, fantasiaa, klassikoita, runoja ja näytelmiä.

Toisinaan saatan kirjoittaa myös näytelmistä tai elokuvista, jotka olen käynyt katsomassa sekä kirjallisuustapahtumista, joihin olen osallistunut. Viimeisimmäksi kerroin helmikuussa blogini lukijoille Blogistanian kirjapalkintojen voittajien kukittamistilaisuudesta. Tahtoisin laajentaa blogini tarjontaa enemmän myös tähän suuntaan.

En osaa sanoa kuinka suosittu blogini on suhteessa muihin kirjablogeihin, mutta tilastollisesti blogini saa jopa yli 8000 klikkausta kuukaudessa ja uusia postauksia luetaan parhaimmillaan n. 150 kertaa ilmestysmiviikkonsa aikana. Kirjautuneita lukijoita minulla on 190 ja ilahdun aina suuresti, kun huomaan uuden kuvakkeen lukijapaneelissa.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Olin pitänyt jo aiemmin useita erilaisia blogeja, mm. käsitöihin liittyen ja koska olen aina ollut lukutoukka tuntui hyvin loogiselta aloittaa kirjablogi, joskin aluksi ihan vain lukupäiväkirjaksi. Jo enimmäisen vuoden aikana blogini muotoutui rautalankaversioonsa, joka on edelleen blogini selkärankana, vaikka aika onkin lisännyt lihaa luiden päälle vuosien varrella.

Mistä sait idean blogin nimeen?
Aluksi blogini koko nimenä oli Yöpöydän kirjat - Kirjakissan luetut, sittemmin yksinkertaistin nimeä. Blogini osoitteessa on edelleen jäänne noista ajoista. Kissa-teema ei kuitenkaan kadonnut kokonaan, vaan annan edelleen teoksille arvosanan kissamittarilla perinteisten tähtien sijaan. Yöpöydän kirjat tuntui nimenä loogiselta, sillä monien muiden paljon lukevien tapaan, oli yöpöytäni reunalla aina vähintään yksi keskeneräinen teos. Nykyään blogini löytyy jopa yllätyksekseni Wikipediasta yöpöytä-artikkelista viittauksena kyseiseen ilmiöön.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Bloggaamisen kohokohta on ehdottomasti yhteisöllisyys, kun pääsee keskustelemaan lukemistaan kirjoista ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät mistä puhun. Yllätyin myös kuinka kovasti kirjailijat ja kustantajat arvostavat bloggaajia. En kuitenkaan perustanut blogia kalastellakseni arvostelukappaleita, vaan kertoakseni rehellisiä lukukokemuksistani muille lukijoille. Bloggaamisen myötä olen myös löytänyt monia samantyylisestä kirjallisuudesta pitäviä blogisiskoja.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Joskus hauskakin harrastus voi muuttua taakaksi ja etenkin jos olen vaikkapa lomalla lukenut kirjoja, enkä pääse niistä heti kirjoittamaan blogiin jäävät postaukset ikävästi roikkumaan. Tekemättömät "työt" ovat siis tässäkin inhottavana kivenä kengässä. Kirjoista onkin siis blogattava mahdollisimman pian, vaikka teenkin runsaasti muistiinpanoja lukiessani.

Tällainen, sanotaan vaikka uskollisuus lukijoita kohtaan, tuntuu joskus itsestänikin huvittavalta ja turhalta huolelta, sillä kun kirjoitan teoksista, ajattelen aina ensimmäisenä sitä, kuinka saan kirjoitettua teoksesta ylös mahdollisimman hyvän kuvauksen itselleni, muistin jatkeeksi, paljastamatta kuitenkaan liikaa teoksen juonta. Kirjallisuussuositukset tulevat siis tärkeysjärjestyksessä vasta toisena, vaikka kirjoittaessani myös tämä näkökulma on koko ajan mukana.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Blogillani on myös Facebook-sivu.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Eräässä nettilukupiirissä luettiin ehdotuksestani Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Sain siihen 33 kommenttia, pääosin lukupiiriin osallistuneilta ja sitä on katsottu jo 2180 kertaa. Teosta luetaan paljon kouluissa, joten klikkaukset kertovat siitä, kuinka paljon nuoret lukijat etsivät teoksesta tietoa netistä. Pitkään suosituin postaus olikin plagioinnin vastaisen valejuonikamppanjan postaus Margaret Mitchellin Tuulen viemästä, koska postaus mainittiin Helsingin Sanomien nettisivuilla, mutta se on nykyään vasta neljänneksi suosituin.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Bloggaamisen myötä olen päässyt Risingshadow-sivuston kriitikoksi ja saan (pyytäessäni) kirjoja myös suoraan kustantajalta arvostelukappaleina. Blogistani on lainattu katkelmia joidenkin teosten takakansiin tai lieppeisiin. Kun löytää omaa tekstiään painettuna, ensijärkyttymisen jälkeen tulee tosi jännä olo.

Blogin myötä olen myös tarttunut rohkeammin teoksiin, joista en ilman yhteisöllisyyttä olisi koskaan kuullutkaan. Kirjallinen maailmankatsomukseni on siis ehdottomasti laajentunut mahtavien lukijakollegoiden myötä. Kunhan valmistun yliopistosta, toivon, että bloggaajataustastani on hyötyä myös työmarkkinoilla.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen kirjoittanut useampaakin blogia, joista suurin osa on nykyään tauolla. Ensimmäinen blogini keskittyi käsitöihin ja koruihin, joita tein, lisäksi minulla on ollut matkapäiväkirja, runoblogi, NaNoWriMon aikaan myös kirjoittajablogi. Olen myös yhtenä ylläpitäjänä yliopistollani toimivassa kirjallisuuden opiskelijoiden lukupiirin blogissa.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Jos kirjablogin pitäminen kiinnostaa, siitä vain! Netistä löytää nykyään todella mainioita ohjeita blogin tekniseen pystyttämiseen ja vertaistukea kiperiin ongelmiin saa nopeasti. Jotain perusteita blogin sisällöllisestä puolesta voi poimia esimerkiksi kirjablogia itsekin pitävien Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Sivujen Välissä - Kirjablogikirjasta, mutta käytännössä vain taivas on rajana. Käytä mielikuvitustasi ja rakenna blogistasi sellainen kuin sen haluat olevan. Kirjablogin pitäminen on ainakin minulle ollut hieno kokemus ja koko ajan opin uutta niin tekniikan, sisällöntuoton kuin laillistenkin näkökulmien osalta.

Kuinka paljon luet?
Minut löytää mieheni mukaan melkein aina nenä kirjasta. Vuodessa luen keskimäärin 50 kirjaa, joka on kirjabloggaajien keskusteluiden perusteella melko keskiverto määrä, vaikka jotkut ehtivätkin lukemaan jopa yli 200 romaania vuodessa. Lukunopeuteni ei ole kauhean vauhdikas, tunnissa ehkä n. 50 sivua. Kuukaudessa luen n. 4-7 kirjaa, mutta tämä vaihtelee paljon. Jossain kuussa lukee vain yhden kirjan, toisessa menee helposti 10. Tämä riippuu niin paljon mielialasta, kirjan paksuudesta ja aiheesta.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Osallistun useinkin erilaisiin lukuhaasteisiin ja tempauksiin. Yleensä haasteen täytyy olla mielekäs esimerkiksi teemaltaan tai suoritusajaltaan. Olen osallistunut niin  lukumaratooneihin, eri kirjailijoiden juhlapäivän tai -vuoden lukutempauksiin kuin myös haasteisiin, joihin luettavat teokset olisivat muutoinkin makuuni sopivia.

Olen myös viimeaikoina kunnostautunut itse vetämään haasteita. Käynnissä on parhaillaan kaksi haastetta, jotka ideoin. Toisessa on tarkoitus lukea Terry Pratchettin kunniaksi hänen laajaa tuotantoaan (huhtikuun loppuun saakka) ja toisessa keskitymme kimppalukemaan Diana Gabaldonin Muukalaista, ennen kuin siitä tehty tv-sarja alkaa pyörimään Suomen tv:ssä toukokuussa.

Kuka on lempikirjailijasi?
Lempikirjailijaa on aina niin vaikea valita. Kun lukee todella hyvän kirjan, on aina sen hetkinen kirjailija suosikkini, mutta pidemmällä aikavälillä kirjailijat asettuvat jonkinlaiseen epämääräiseen hierarkiaan. Jos olen lukenut kirjailijalta vain yhden teoksen, on vaikea sanoa kuinka hänen yksittäinen teoksensa edustaa koko tuotantoa, joten  yhtä tiettyä nimeä on hankalaa sanoa. Kärjestä löytyvät kuitenkin niin Magdalena Hai, Philip Reeve, Leena Krohn kuin Catherynne M. Valente.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Ehdoton mieshahmosuosikkini on Diana Gabaldonin luoma Jamie Fraser. Hänen ensiesiintymisensä on teoksessa Muukalainen. Toista sukupuolta edustaa vasta vähän aikaa sitten tutustumani L.M. Montgomeryn Runotytön Emilia, johon oli todella helppoa samaistua.

Missä on paras paikka lukea?
Koska lukeminen vaatii omanlaistansa keskittymistä ja harmoniaa, suosin kotia. Luen siis yleensä joko lukutuolissa tai sängyssä.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Vastaukseni alkavat toistaa itseään, sillä tähänkin vastauksena on jo aiemminkin mainittu Muukalainen (Outlander). Muita hienoja adaptaatiota ovat Taru Sormusten herrasta ja Nälkäpeli -trilogiat.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Yleensä jätän huonon kirjan kesken, mutta koulussa ja yliopiston kursseilla on joutunut pakkolukemaan myös teoksia, joihin en ole saanut otetta. Tähän kategoriaan kuuluvat viime vuosien lukukokemuksista mm. Rosa Liksomin teokset, Nora Robertsin Varjojen ratsu, Gertrude Steinin Ida ja Henrik Tikkasen Kulosaarentie 8 joiden arvosanat ovat yhden ja 2½:n välissä.

Mainittujen klassikoiden kohdalla pakkolukeminen toi oman epämieltymyksen kerroksensa, mutta ne olivat myös kerronnallisesti vaikeasti ymmärrettäviä tai samaistuttavia. Liksomin kohdalla puolestaan inhorealismi ei uponnut minulle. Robertsin vikana oli aiemmista teoksista kierrätetty materiaali, köyhä juoni ja deus ex machina -rakenteen taaja käyttäminen.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Tämä on jopa lempikirjailijaa vaikeampi kysymys. Kuinka valita vain kolme teosta? Jos valitsee teoksia, jotka on jo lukenut, niissä ei ole yllätyselementtejä matkassa. Lukemattomissa teoksissa puolestaan saattaisi osua huonoon lukukokemukseen.

Yhden teoksen täytyy olla jokin pitkä, ehkä Raamattu. Ei siksi, että olisin kovin hengellinen (päinvastoin, olen kirkosta eronnut ateisti), vaan siksi, että teos olisi kiinnostavaa lukea romaanina - onhan se merkittävässä osassa eri kulttuuri-ilmiöissä. Toinen teos olisi ehkä jokin selviytymisniksejä sisältävä tietoteos tai romaani, vaikkapa Gormac McCarthyn Tie. Kolmantena haluaisin matkaan jonkin itselleni todella rakkaan teoksen, jonka voisi lukea uudelleen ja uudelleen. Tällä hetkellä se voisi olla (jälleen kerran) Gabaldonin Muukalainen.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä tulemaan (osoite löytyy sivupalkista).

1 kommentti

One thought on “Vieraana kirjabloggaaja: Yöpöydän kirjat

  1. Pingback:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *