Tietokirjallisuus

Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika – kymmenen myyttiä keskiajasta

Myytti pimeästä keskiajasta on voimakas, sillä siihen liittyy sarja mielikuvitusta kiihottavia kuvia: ritareita, prinsessoja, noitarovioita, linnoja ja kidutuskammioita. Nämä kuvat elävät erityisen vahvoina erityisesti populaarikulttuurissa, joka rakastaa keskiajan oletettuja pimeitä, mystisiä ja sotaisia puolia.

Uskottiinko keskiajalla, että Maa on litteä? Poltettiinko noitia ja kidutettiinko ihmisiä julmasti? Estikö kirkko luonnontieteen kehityksen? Historiantutkija Jaakko Tahkokallio tarttuu näihin ja moniin muihin keskiaikaa koskeviin stereotypioihin ja käsittelee niitä uusimpaan tutkimukseen perustuen.

Tahkokallio murtaa heti ensimmäisenä koulun historiankirjoista tutun tarinan feodalismista ja maaorjia sortavista linnanherroista. Oikeasti tämä ”keskiajan tyypillinen yhteiskuntajärjestys” päti kohtuullisen hyvin vain 1000–1100-luvuilla ja tietyissä Euroopan osissa. Keskiaikaan liittyen on tärkeää muistaa, että se on noin tuhannen vuoden mittainen ajanjakso, ja elämä oli erilaista eri puolilla Eurooppaa.

Tahkokallio käyttää paljon palstatilaa myös keskiajan uskonnollisen maailman kuvaamiseen. Kristillisellä kirkolla on maine tieteen vainoajana, harhaoppisten kiduttajana ja mahtavana inkvisitiolaitoksena, joka piti tavallista kansaa otteessaan. Tutkimustietoon perustuen kirja kumoaa nämä ajatukset vääriksi. Pikemminkin kirkolla ja luostarilaitoksella oli merkittävä rooli sivistyksen säilyttämisessä ja luonnontieteellisen tutkimukseen kannustamisessa.

Pimeä aika sisältää paljon painavaa asiaa, mutta tekstiä on kohtuullisen helppoa seurata. Hauskan lisämausteen tuo jokaisen luvun aloittava fiktiivinen tarina, joka jatkuu kirjan läpi ja hyödyntää korostetun kömpelösti aina kyseisessä luvussa kuvattavia kliseitä. Kun tajusin mistä on kyse, jäin ihan odottamaan, miten dramaattinen tarina päättyy. Monessa kohtaa Tahkokallio viittaakin populaarikulttuurin hellimiin mielikuviin keskiajasta, ja mainitsee erityisesti Game of Thronesin useammin kuin kerran.

Suosittelen tätä kaikille historiasta kiinnostuneille, sekä historiallista fiktiota tai keskiaikaista fantasiaa kirjoittaville.

Subjektiivinen tuomio: ****

Jaakko Tahkokallio
Pimeä aika – kymmenen myyttiä keskiajasta
Gaudeamus 2019
299 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historia

Rämö & Valtari: Unelmaduunarin tilipäivä

Haluaisitko unelmahomman? Sellaisen työn, jonka tekemisestä olisit vaikka valmis maksamaan? Jos vastasit kyllä, lue myös seuraava virke. Unelmahomma on sellainen työ, jonka tekemisestä sinulle maksetaan kunnollinen korvaus.

Innostuin Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittamasta Unelmahommissa-kirjasta ja pyysin jatko-osastakin arvostelukappaleen heti sen ilmestyttyä. Kolmessa vuodessa omakin tilanteeni on muuttunut, ja olen jo hyvällä matkalla kohti omaa unelmaduuniani. Tässä vaiheessa onkin tarpeen miettiä myös rahaa.

Kirja jakautuu kahdeksaan lukuun, joista jokainen sisältää yhden askeleen kohti pulskempaa palkkapussia. Ensimmäisenä pohditaan, mitä ylipäätään haluaa tehdä elämällään. Sitten jatketaan miettimällä omaa ainutlaatuista brändiä, verkostoidutaan, pohditaan mistä raha tulee omalla alalla, opetellaan hinnoittelemaan oikein, tähdennetään että on tärkeää olla mukava, tehostetaan omaa arkea ja lopuksi valmistaudutaan tulevaisuuteen.

Kummallakin kirjoittajalla on omanlaisensa inspiroiva urapolku, josta on kiinnostava lukea ja napsia ideoita. Rämö ja Valtari puhuvat rahasta ja omista palkoistaankin virkistävän avoimesti. Mukana on myös case-esimerkkejä, haastatteluja, lukijoiden nimettömiä kertomuksia sekä muutamia pohdintatehtäviä. Unelmaduunarin tilipäivä on vähän sekalaisempi setti tekstejä kuin edeltäjänsä, mutta kuitenkin toimiva kokonaisuus. Parhaiten kirjat toimivat yhdessä.

Tämä kirja ei varmastikaan sovellu kaikille: vaikka jonkin verran puhutaan myös palkkatyöstä, parhaiten teos palvelee Rämön ja Valtarin kaltaisia luovan alan yrittäjiä tai freelancereita. Minulle tämä kuitenkin tuli juuri oikeaan aikaan ja kolahti omaan tilanteeseen. Hotkaisin kirjan alkukeväällä kun olin perustamassa omaa viestintäalan yritystäni. Nyt voisinkin lukea muistin virkistämiseksi molemmat kirjat vielä uudestaan.

Subjektiivinen tuomio: ****+

Satu Rämö & Hanne Valtari
Unelmaduunarin tilipäivä – 8 askelta ja tienaat tarpeeksi
WSOY 2020
302 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Talous, Työ

Haanpää & Rannela: Miksi en kirjoittaisi?

Kirjoittaminen on ihanaa, unelmatyö, näin voi kokemuksesta sanoa, mutta toisinaan se on myös ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan Miksi en kirjoittaisi?  ei sisällä perinteisiä oppeja juonen, maailman tai henkilöhahmojen luomiseen, vaan vertaistukea ja inspiraatiota kirjoittajilta kirjoittajille. Lyhyet luvut koostuvat pohdiskelevista esseemäisistä teksteistä ja päiväkirjamerkinnöistä.

Kirjailijat kertovat omista prosesseistaan, kirjoitus- ja ideointitaktiikoista sekä kirjoittamisen ihanuudesta ja kamaluudesta. Kaikki pidempään kirjoittamista harrastaneet tietävät, kuinka tekstin tuottaminen välillä takkuaa niin vallan mahdottomasti. Haanpään ja Rannelan innoittamana tekisi nyt mieli kokeilla ainakin pomodoro-tekniikkaa, viedä itseni taiteilijatreffeille museoon sekä lähteä kirjoittajaretriittiin pois kotoa.

Epäilin ensin, löytyykö jutustelevan tyylin alta oikeasti hyödyllisiä vinkkejä, mutta tämä vei minut nopeasti mukanaan inspiroivaan maailmaan. Miksi en tosiaan kirjoittaisi? Suosittelen harrastajille ja kokeneemmillekin konkareille!

Subjektiivinen tuomio: ****+

Päivi Haanpää & Terhi Rannela
Miksi en kirjoittaisi?
Avain 2019
258 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjoittaminen