Tietokirjallisuus

Anna-Liisa Haavikko: Kaari

Kaari Utrio kysyi Avun haastattelussa, kuka jaksoi lukea työpäivän ja kodinhoidon jälkeen laveaa vaativaa taideromaania. Hänestä oli itsestään selvää paeta lukemalla toisenlaiseen maailmaan. Kaari Utriota loukkasi kritiikin kohdistuminen hänen lukijoihinsa, viihdettä lukeviin naisiin, joita kritiikeissä ja kolumneissa mitätöitiin.”

Kaari Utrio kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin kirjailijoihin, jotka ovat pystyneet elättämään itsensä kirjoillaan. Silti hänen teoksiaan vähäteltiin monta vuosikymmentä, olivathan ne pelkkää viihdettä naisille. Laajan romaanituotannon lisäksi hän on kirjoittanut myös tietokirjoja. Naisen historiasta kertova Eevan tyttäret nousi aikoinaan epäilyistä huolimatta huimaksi myyntimenestykseksi.

Koska viihdekirjallisuutta ei ajateltu vielä omana genrenään, alussa Utrion historiallisia romaaneja vertailtiin taideproosaan ja kutsuttiin ”rouvaspornoksi”. Kirjailijan mielipiteitä ei osattu erottaa hänen kirjoittamastaan fiktiosta ja kriitikot paheksuivat muun muassa sitä, että kirjat auttoivat naisia pakenemaan todellisuutta. Yllätyin, kuinka usein Utrio myös vastaili kärkkäästi kritiikkeihin ja puolusti itseään julkisesti!

’Eivätkö jännityskirjat ole pakoa todellisuudesta?’ kysyi Kaari Utrio ja ihmetteli: ’Kun presidentti John F. Kennedy sanoi lukevansa Ian Flemingin James Bondia, tuli suorastaan intelligenssin osoitukseksi tietää kaikki tästä seksin ja sadismin sankarista.’

Anna-Liisa Haavikko on tehnyt huikean työn keräämällä Utrion tähänastisen elämän, teot ja kannanotot yksiin kansiin. Utrio on toki siitä hyvä kohde elämäkerturille, että hänen elämänsä on hyvin dokumentoitua. Hänellä on tallessa jopa kaikki lähetetyt kirjeet, jotka hän on kirjoittanut ennen tietokoneaikaa kalkkeeripaperin läpi.

Vuosikymmen kerrallaan etenevä kirja on paitsi elämäkerta, myös kiinnostava katsaus kotimaisen viihdekirjallisuuden historiaan ja kirjailijantyön arkeen. Erityisen mielenkiintoista oli lukea kirjojen vaatimasta taustatyöstä ja Utrion järjestelmällisestä kirjoitusprosessista. Alun perin hän päätti kirjoittaa romaanin välityönä puhtaasti taloudellisista syistä, mikä on harvemmin nykyään lähtökohtana. Hauskaa oli myös huomata, miten hän myöhemmin suhtautui uransa alkuvaiheen teoksiin ja päätyi hieman korjailemaan niitä. Varhaistuotantoonsa Utrio on tyytyväinen vasta viidennestä teoksesta alkaen.

Olipas kaiken kaikkiaan inspiroiva elämäkerta! Olen lukenut vasta yhden Utrion kirjan (Ruma kreivitär) joka oli ihan mukiinmenevä, mutta tämän luettuani olen fani. Lukujonoon meni ainakin 1000-luvulle sijoittuva suurteos Vaskilintu. Utrio on lopettanut kirjailijan uransa, mutta jatkaa nykyään kirjoittelua Facebookissa. Kannattaa vilkaista myös haastattelu Yle Areenasta, jossa käytiin tiivistetysti läpi monia samoja teemoja kuin tässä kirjassa.

Tämä postaus on osa Kirjasähkökäyrä-blogin lukuhaastetta, jossa juhlitaan Kaari Utrion 80-vuotissyntymäpäivää 28. heinäkuuta 2022. Lukujonossa onnittelee!

Lukukokemus: *****

Anna-Liisa Haavikko
Kaari – Kirjailija Kaari Utrion elämä
Siltala 2021
509 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta


Kaari oli yksi parhaista alkuvuonna 2022 lukemistani kirjoista. Katso loput viiden tähden kirjat alla olevalta videolta!

28.7.2022
Posted by Sanna in Elämäkerrat, 4 comments

Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria

Nykymaailmassa jokapäiväinen ruokamme – esimerkiksi uusien perunoiden kanssa nautittu silli tai pizzan päälle aseteltu ananas – kertoo historiantutkijalle erinomaisella tavalla sellaisistakin historiallisista kauppareiteistä ja yhteyksistä, joista ei välttämättä ole säilynyt minkäänlaista kirjallista lähdeaineistoa.

Suomen ruokahistoria kattaa ruoan ja syömisen historian varhaismodernista Suomesta aina nykypäivään asti. Ritva Kylli on tehnyt huikean työn puristaessaan valtavan määrän lähdemateriaalia ja monta vuosisataa helposti nautittavaan pakettiin.

Ruoka on osa niin talouden historiaa, tieteen historiaa, arjen historiaa, naisten historiaa kuin sotahistoriaakin. Kotimaisen ruoan menneisyydestä löytyy myös paljon yllättäviä aineksia. Perunaa esimerkiksi pidetään erityisen suomalaisena ruokana, vaikka se saapui tänne Etelä-Amerikasta 1700-luvulla ja sen viljely yleistyi vasta 1800-luvulla. Toisaalta 1700-luvun Suomessa tunnettiin esimerkiksi parmesaani.

Kirjan teksti on asiapitoista mutta sujuvaa, ja kronologista kerrontaa on helppo seurata. Lukujen välissä käsitellään erikseen tarkemmin vaikkapa jouluruokien, kahvin ja leivän historiaa. En esimerkiksi tiennyt, että kahvillakin on ollut kieltolaki! Huvittavaa oli huomata, että suomalainen epävarmuus ja alemmuuskompleksi omasta ruokakulttuurista on peräisin jo vuosisatojen takaa.

Kaiken kukkuraksi Suomen ruokahistoria on visuaalisesti kaunis, taitettu väljästi ja höystetty värikuvituksella. Suosittelen tätä kaikille, joita historia kiinnostaa! Tämä oli minulla lainassa kirjastosta, mutta päädyin hankkimaan kirjan omaankin hyllyyn.

Lukukokemus: *****

Ritva Kylli
Suomen ruokahistoria
Gaudeamus 2021
470 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta


Suomen ruokahistoria oli yksi parhaista alkuvuonna 2022 lukemistani kirjoista. Katso loput viiden tähden kirjat alla olevalta videolta!

5.7.2022
Posted by Sanna in Historia, 0 comments

Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

Ei onnistu”, kuului tyly tuomio. ”Ensinnäkin sinä olet nainen ja tarvitsisit suojelijan, ja vaikka onnistuisitkin matkustamaan yksin, tarvitsisit niin paljon matkatavaraa, ettet pystyisi tekemään nopeita muutoksia matkasuunnitelmaan. Sitä paitsi puhut vain englantia, joten asiasta ei kannata keskustella enempää. Matka onnistuu vain mieheltä.

Vuonna 1888 parikymppinen toimittaja Nellie Bly saa päähänsä matkustaa maailman ympäri nopeammin kuin Jules Vernen romaanin päähenkilöt, eli alle 80 päivässä. Työnantaja suhtautuu hankkeeseen vähintäänkin epäillen, mutta pienen uhkailun ja kiristämisen jälkeen myöntyy. Bly lähetetään lehden laskuun maailmanympärimatkalle, ja hän kirjoittaa kokemuksistaan lehtijuttuja.

Laivalla ja junalla matka taittuu lopulta ennätysajassa, ja välissä ehditään kiertämään nähtävyyksiäkin. Bly pääsee jopa vierailemaan Jules Vernen ja tämän vaimon luona Ranskassa. Mukanaan hänellä oli vain yksi puku ja käsimatkatavaran kokoinen kassi, mikä osoitti epäilyt turhiksi.

Vaikka kirjan nimestä voi jo päätellä että aikataulussa pysyttiin, omakohtainen matkakertomus onnistuu silti herättämään pientä jännitystä siitä, miten reissu käytännössä sujuu. Bly sai tietää vasta reissun puolivälissä, että samaan aikaan toinen amerikkalainen nainen oli lähtenyt kiertämään maailmaa vastakkaiseen suuntaan ja kisasi häntä vastaan.

Alun perin vuonna 1890 ilmestynyt kirja on toki aikansa tuote eikä enää täysin poliittisesti korrekti, kuten suomennoksen esipuhe hyvin taustoittaa. Vaikka Bly matkusteli ”eksoottisissa” maissa, käytännössä kaikki välietapit taisivat kuulua silloiseen brittiläiseen imperiumiin.

Joka tapauksessa kirja on kiehtova kuvaus yksin matkustavan naisen seikkailusta yli 130 vuotta sitten, jolloin matkailu oli jotain aivan muuta kuin nykyään ja naisen asema hyvin erilainen. Kirjan iästä huolimatta teksti on raikasta ja tykkäsin Blyn tarkkanäköisestä kuvauksesta ja huumorista.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, jos matkakuvaukset tai historialliset naiset kiinnostavat! Kiitos pienelle Punos-kustannukselle klassikon suomentamisesta ja julkaisusta.

Lukukokemus: ****

Nellie Bly
Maailman ympäri 72 päivässä
Suom. Tuija Tuomaala
Punos-Kustannus 2021
234 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta

25.6.2022
Posted by Sanna in Matkailu, 0 comments