Petteri Järvinen: Kyberuhkia ja somesotaa

Kyberturvallisuus tarkoittaa tietoturvan ulottamista yhteiskunnan peruspalveluihin, kuten sähkön ja veden jakeluun sekä tietoliikenneyhteyksien toimimiseen koko Suomen mittakaavassa. Kaikki peruspalvelut toimivat nykyään tietotekniikan ohjaamina, joten pienilläkin häiriöillä voi olla vakavia kerrannaisvaikutuksia.

Petteri Järvisen uusin tietokirja Kyberuhkia ja somesotaa pääsi syksyn tärppilistalle, ja ihan ansaitusti. Se osoittautui kattavaksi ja mielenkiintoiseksi tietopaketiksi kyberturvallisuudesta ja siihen liittyvistä ajankohtaisista aiheista.

Kyberuhkia ja somesotaa alkaa ihan alusta, eli kyber-sanan taustasta ja erilaisten termien, kuten tietoturvan, kyberturvallisuuden ja hybridiuhkien määrittelystä.  Jo kyber-sanan etymologia on mielenkiintoinen. Sana tulee kreikan sanasta cybernetice, ohjaus tai hallinta, ja erinäisten sattumusten kautta se on alkanut tarkoittaa kaikenlaista verkkoon liittyvää. Täytyy myöntää, että suuriin yllättäjiin kuului myös Bluetooth-sanan alkuperä: se on saanut nimensä 900-luvulla eläneen viikinkikuninkaan Harald Sinihampaan mukaan.

Perusasioiden jälkeen alkaa kirjan pihvi: Järvinen käy läpi useita ajankohtaisia kyberuhkiin liittyviä tapauksia, jotka muistaa hyvin mediasta. Sen jälkeen hän spekuloi luvun verran pelottavia uhkakuvia, kuinka Suomi pysäytetään. Mitä tapahtuisi, jos joku saisi katkaistua maasta sähköt moneksi vuorokaudeksi? Lisäksi lukijan eteen läjäytetään konkreettisia esimerkkejä pieleen menneestä kriisiviestinnästä. Jotain hyvääkin sentään löytyy, nimittäin Suomen huoltovarmuuskeskus.

Oman osionsa saavat myös verkkovakoilu, tiedustelu, informaatiovaikuttaminen ja niihin kiinteästi liittyvät some ja valeuutisointi. Järvinen pureutuu erilaisiin vääristymiin aina median tasapainoharhasta (esitellään mediassa kaksi vastakkaista näkökulmaa samanarvoisina, esimerkiksi tutkija ja kokemusasiantuntija) lukijaa vaaniviin havaintovääristymiin. Hän ottaa myös itse reippaasti kantaa asioihin.

Keskustelun tasa-arvosta tuli myös netin suurin vitsaus. Kaikki pääsevät ääneen samalla tavalla, vaikka kaikki kirjoitukset eivät ole samanarvoisia. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta asiaan perehtyneiden mielipiteet ovat painavampia kuin niiden, jotka kuulivat aiheesta vasta äskettäin. Valitettavasti jälkimmäisillä on usein suurempi itseluottamus ja polttavampi sanomisen tarve (ns. ylivertaisuusharha).

Kaiken kaikkiaan nämä luvut toimivat äärimmäisen hyvänä oppaana medialukutaidon ja -kriittisyyden maailmaan. Yhden luvun verran käydään läpi myös lähimenneisyyden vaaleja (erityisesti Yhdysvalloissa) ja niissä havaittua informaatiovaikuttamista.

Lopuksi Järvinen esittelee käytännön ohjeita kyberturvallisuuden parantamiseen töissä ja kotioloissa. Esimerkki wifi-yhteydellä varustetusta silitysraudasta, josta valmistajamaa voisi tarvittaessa valjastaa kyberaseen, tuntuu absurdilta, mutta esineiden internetin maailmaan sisältyy monia kyberturvallisuuden kannalta huolestuttavia asioita.

Lähes 400-sivuinen kirja sisältää melko paljon teknistä sanastoa ja saattaa olla aihetta tuntemattomalle hetkittäin raskasta luettavaa, mutta suosittelen tätä silti niille, jotka ovat tekemisissä tietotekniikan kanssa kotona tai työelämässä. Eli suurin piirtein kaikille. Erityisen hyvin tämä sopisi tietoturvan ja mediakritiikin oppikirjaksi nykyajan diginatiiveille.

Tietoturvasta huolehtiminen on jokaisen kansalaisvelvollisuus.

Subjektiivinen tuomio: *****

Petteri Järvinen
Kyberuhkia ja somesotaa – Digiaikana sinäkin olet etulinjassa
Docendo 2018
380 sivua

Terhi Upola: Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit

Tämä kirja pyrkii vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten verkko muuttaa journalistista kerrontaa? Miten se muuttaa toimittajan roolia? Pyrin ensinnäkin tuomaan näkyväksi ja ymmärrettäväksi median muutosta, jonka keskellä elämme ja joka etenee käsittämätöntä vauhtia. Toisekseen käsittelen teemaa mahdollisimman paljon yksittäisen tekijän näkökulmasta. Sekä kouluttajana että tuottajana näen usein sen ristiriidan, jonka keskellä toimittajat elävät: toisaalta pitäisi kehittää uusia muotoja, toisaalta aina on kiire.

E-kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Toimittaja Terhi Upolan verkkokirjoittamiseen keskittyvä kirja herätti heti kiinnostukseni, kun tiedote kolahti postilaatikkoon. Pyysin ja sainkin arvostelukappaleen, mutta koska kirjan kohderyhmänä ovat toimittajat, teoksen sai vain PDF:nä. Aikani tuherrettuani PDF-tiedostoa lukulaitteelta varasin fyysisen niteen  kirjastosta, ja sain sen onneksi käsiini ensimmäisten joukossa. Verkon monista mahdollisuuksista huolimatta vanha kunnon paperikirja pitää pintansa!

Livenä ja läsnä on käytännönläheinen käsikirja verkkotoimittajille uusien juttutyyppien maailmaan. Mitä toimittaja voi oppia tubettajalta? Miten verkkojuttu eroaa lehtitekstistä? Miten journalismia tehdään yhdessä yleisön kanssa? Kirjassa käsitellään esimerkiksi tarinallistamista, yleisön osallistamista, toimittajan persoonan esiintuomista, videoiden hyödyntämistä, kuvajournalismia ja pelillistämistä. Jokaisesta aiheesta on sujuva teoriaosio ja lopuksi onnistuneita hankkeita  kotimaasta ja ulkomailta, sekä niiden tekijöiden haastatteluja.

Kirjan taitto on mukavan raikas ja pirteä väritys plussaa. Case-osiot on nostettu esille muusta tekstistä oranssilla tehostevärillä. Teoksesta löytyy myös kunnon lähdeviitteet ja lähdeluettelosta aimo kasa materiaalia ja artikkeleita selattavaksi.

Oli hauskaa huomata, että suuri osa kirjassa esitetyistä esimerkeistä oli minulle tuttuja, eli olen seurannut jotakuinkin oikeita asioita ja kanavia. Kirjaan olivat pääseet esimerkiksi Norppalive, Jenny ja läskimyytinmurtajat, HS:n interaktiiviset testit ja koneet, Project Mama -blogi, Tampereen kaupunginvaltuuston liveseuranta ratikkaan liittyen, Westerosin kirjeenvaihtaja -blogi ja hauskana kirja-alan yllätyksenä Sivumennen-kirjallisuuspodcast.

Opin uutta ja sain myös inspiraatiota omaan blogiin liittyen. Onhan tämäkin verkkokirjoittamista omassa mediassa, ja parhaimmillaan vielä yleisön kanssa yhdessä. Suosittelen kirjaa lämpimästi muillekin verkkotekstejä kirjoittaville ja toimittajan työstä kiinnostuneille.

Subjektiivinen tuomio: ****

Terhi Upola
Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit
Art House 2018
272 sivua

Laura Pääkkönen: Social Selling

Oletko myyjä tai myyntihenkinen asiantuntija? Haluatko kehittyä paremmaksi myynnissä ja palvella asiakkaitasi siellä missä he vaikuttavat? Haluatko modernisoida omaa myyntityötäsi ja saavuttaa järkevämmällä työmäärällä parempia tuloksia?

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Social selling on tullut Suomeenkin muutaman viime vuoden aikana jäädäkseen. Sosiaalisella myynnillä tarkoitetaan myyntityötä, jossa otetaan avuksi sosiaalinen media. Myyjät etsivät asiakkaista tietoa, keskustelevat näiden kanssa ja tuottavat sisältöä, josta asiakkaat saavat lisäarvoa. Sosiaaliseen myyntiin liittyy kiinteästi myös muotitermi henkilöbrändäys, eli se, millaista kuvaa luot itsestäsi netissä ja somessa ja miten.

Yrittäjä ja sosiaalisen myynnin konsultti Laura Pääkkösen kirjoittama Social Selling käsittelee otsikkonsa mukaisesti henkilöbrändin rakentamista, verkostojen kasvattamista ja sosiaalista median hyödyntämistä erityisesti B2B- eli yritysten välisessä myynnissä. Käsitellyiksi tulevat myynnin evoluutio, yleisimmät ennakkoluulot sosiaalisesta myynnistä, sosiaalisen median eri kanavat, myyntiprosessi ja mittarit, sisällöt ja markkinoinnin rooli myynnissä. Kirja keskittyy nimenomaan prosessiin ja jättää viisaasti yksittäisten somekanavien käyttöohjeet pois, koska asiat muuttuvat kuitenkin nopeassa tahdissa.

Kirja tarjoaa hyvinkin käytännönläheiset toimintaohjeet prospektointiin ja verkoston kasvattamiseen: Googlaa Antti Asiakas, etsi LinkedIn-profiili ja lue se läpi, ala seurata Anttia Twitterissä, tykkää, kommentoi, uudelleentwiittaa, ala seurata porukkaa jota Antti seuraa, mene Antin Facebook-profiiliin ja liity samoihin ryhmiin – pian Antti huomaa sinut! Tässä kohtaa prosessi alkoi tosin tuntua jo hieman karmivalta. Minä ainakin arvostan kiinnostusta sisältöihini, ei vain niiden mekaanista tykkäämistä ja jakamista sen takia että minulle halutaan myydä jotain. Hyvä myyjä varmasti onkin aidosti kiinnostunut asiakkaiden kuulumisista ja tarpeista.

Suomessa ei ymmärtääkseni ole ilmestynyt aikaisemmin kirjoja sosiaalisesta myynnistä, joten Sosial selling on tarpeellinen, tuore ja perusteellinen alan perusteos. Minulle kirja ei tarjonnut minulle kovin paljon uutta tietoa, mikä oli toisaalta mukavaa – olen siis onnistunut pysymään ajan hermolla. Kirja sopii markkinoinnille taustateokseksi, mutta käytännön oppikirjaksi erityisesti B2B-myyjille ja myyntijohdolle. Näillä alueilla luotetaan vieläkin perinteisiin myyntikeinoihin eikä uskalleta välttämättä sukeltaa someen, vaikka siellä ne ihmiset nykyään ovat. (Kyllä, yritysasiakkaatkin ovat pääsääntöisesti ihmisiä.)

Subjektiivinen tuomio: ***

Laura Pääkkönen
Social Selling – Henkilöbrändi, verkostot ja sosiaalinen media B2B-myynnissä
Noblea 2017
196 sivua