Katie Kirby: Kuppi nurin – Kirja epätäydellisille vanhemmille

Kuppi nurin – kirja epätäydellisille vanhemmille on nimensä mukaan (alkuteos Hurrah for Gin: A book for perfectly imperfect parents) vähän erilainen kirja vanhemmuudesta. Neuvojen sijaan se sisältää kirjailijaan omiin kokemuksiin pohjautuvia tarinoita elämästä lasten kanssa, kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan.

Tekstejä koristavat Kirbyn huikeat tikku-ukkosarjakuvat. Niiden äärellä tuli naurettua moneen kertaan makeasti, vaikka itsellä ei lapsia olekaan. (Enkä kyllä tiedä haluanko lapsia enää senkään vertaa kuin mitä aiemmin). Ehkä annan pidemmittä puheitta kirjan puhua itse puolestaan.

Käsitellyksi tulevat muun muassa…

  • raskaus (”Hehkua kesti yhteensä kolme päivää. Sen jälkeen aloin muistuttaa valasta.”)
  • synnytys (”Pikkuihmisen on yhä poistuttava vaginan kautta sen räjähtäessä kappaleiksi.”)
  • alkuajat vauvan kanssa (”Koko hommassa oli vain yksi ongelma. Vauva ei suostunut toimimaan kuten se helkutin kirja käski.”)
  • ystävyyssuhteet, ylläpito ja uusien hankkiminen (”Muistatko vielä, kun silloin joskus moitit ihmisiä vauvakuvien liiallisesta postaamisesta Facebookiin? Jep. Nyt itsestäsi on tullut todennäköisesti ihan samanlainen.”)
  • nukkuminen (”Kukapa nyt unta tarvitsisi?”)
  • syöminen (”Kehottaisin kuitenkin miettimään kahteen kertaan ennen kuin avaudut lapsentahtisen sormiruokailun kiihkeälle kannattajalle.”)
  • virstanpylväät (”Mitä hemmetin hyötyä siitä on, että vauva oppii kääntymään vatsalleen?”)
  • tekemisen keksiminen (”Useat vauvaryhmistä väittävät olevansa älyllisesti stimuloivia, mutta todellisuudessa ne stimuloivat vähemmän kuin tyhjentynyt karkkipussi.”)
  • toinen lapsi (”Yhden vuoden ikä on niin söpöä aikaa, eikö olekin? Se on lisäksi riittävän kaukana synnytyksestä, joten niitä aikoja voi alkaa helposti muistella lämmöllä”)
  • lasten kanssa lomailu (”AAAARRGGGHH. Lapset lentokoneessa.”)
  • lasten kanssa asioiden hoitaminen (”Vältän lasteni ottamista mukaan viimeiseen asti”)
  • itsensä syyllistämisen lopettaminen (”Keskity niihin ainoisiin tyyppeihin, jotka oikeasti merkkaavat, koska he rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet.”)
  • ja paljon muuta.

Kuppi nurin on lapsikirja minun makuuni, aitoudessaan raadollinen ja hersyvän hauska. Vaikka ei ehkä kuulosta siltä, se onnistuu samalla olemaan myös armollinen kirja. ”Sinä pärjäät upeasti!” Suosittelen niin lapsellisille kuin lapsettomille!

Kirja pääsee mukaan vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja käsittelee vanhemmuutta.

Subjektiivinen tuomio: *****

Katie Kirby
Kuppi nurin – Kirja epätäydellisille vanhemmille
Gummerus 2018
376 sivua

Kiistala & Niipola: Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika

Totta kai Suomessa työpaikoilla nähdään paljon myös t-paitoja ja kauhtuneita villapaitoja, mutta oletan tämän kirjan lukijan haluavan tietää mahdollisimman siististä pukeutumisesta, joten aloitan siitä.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Suomalainen bisnespukeutuminen herätti vilkasta keskustelua muutama viikko sitten, kun Hesari teki aiheesta haastattelun. Menesty tyylillä -kirjan kirjoittajat Minna Kiistala ja Juho Niipola tykittivät mielipiteitään suomalaisten työvaatetuksesta ja sen surkeudesta.

Pyörittelin itsekin silmiä muun somekansan mukana artikkelin lauseille ”Kiistalan mielestä harmaantuminen ei saisi näkyä naisella” ja ”Kiistala on vieläpä sitä mieltä, että bisnesnaisen kannattaisi suosia hameita”. Päätin kuitenkin pyytää kirjasta arvostelukappaleen ja lukea koko teoksen – toimittajat tunnetusti nostavat vain herkullisimmat lainaukset juttuihinsa.

Hotkaisin nopealukuisen kirjan kahdessa illassa. Ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta pidin kirjasta kovasti, vaikka haastatteluun nostetut kohdat eivät edes olleet niitä kaikkein provosoivimpia. Kirjailijoiden tyyli on suoraa mutta pilke silmäkulmassa kirjoitettua, ja väliin mahtuu myös tarinoita heidän omista pukeutumismokistaan tai muista kokemuksistaan.

Menesty tyylillä -kirjan tarjoama linja bisnespukeutumiseen ja etikettiin on tiukka, mutta toisaalta mitä hyötyä olisi tyylioppaasta, joka kertoo että voit pukeutua ihan miten vain? Kiistala toteaa kuuluisassa hiustenvärjäysluvussa: ”— koska tämän kirjan on tarkoitus antaa ohjeita eikä väittää, että kaikki käy, sanon tämän suoraan: jos sinulla on harmaita hiuksia, värjää ne.

Alkusivuilla todetaan, että kirjan tarkoitus ei ole käskeä, vaan inspiroida. Minua kirja onnistui sekä inspiroimaan että ahdistamaan, koska en tietenkään itse pukeudu ohjeiden mukaan. (Ostin juuri työvaatteiksi mekkoja, joissa on leveä helma.) Kirja asettaa kuitenkin tavoitetason ja antaa hyviä ohjeita, jos on tarve pukeutua perinteisen bisnesetiketin mukaisesti.

Tyyliä käsitellään monipuolisesti sekä miehen että naisen näkökulmasta, ja kaikki bisnespuvustoon kuuluvat vaatteet käsitellään omissa alaluvuissaan. Kirjassa puhutaan myös matkustamisesta, shoppailusta, juhlapukeutumisesta, kauneudenhoidosta sekä esiintymisestä vaikkapa työ- ja televisiohaastatteluissa.

Vaatteet ovat viestintää, kirjassa todetaan. Minkälaisen vaikutelman haluat antaa, ja mitkä vaatteet auttavat sinua olemaan paras versio itsestäsi? Aina sanotaan, että ihmisiä ei saa arvioida ulkonäön perusteella, mutta sitä me kaikki kuitenkin teemme.

Jostain syystä miesten luvut ovat kuitenkin sallivampia kuin naisten. Miehille kirja puhuu laajemmalla skaalalla aina räätälinpuvuista luovien alojen rentoon pukeutumiseen, ja oma lyhyt alalukunsa on myös start-up -yrityksen hupparin värin valitsemisella. Naisten puoliskossa tällaiset poikkeukset loistavat poissaolollaan, ja linja on tiukka kotelomekko tai jakkupuku.

Jos noin kolmen neljän sadan euron kotelomekko tuntuu kalliilta…” Juu no kyllähän se tuntuu. Töissä saimme hyvät naurut, kun luimme että hyvästä vyöstä kannattaa maksaa 650 euroa. Ja kyllä, meidän toimistomme kuuluu selkeästi sarjaan casual. Kirjassa kerrotaan myös tarina amerikkalaiselta konsultista Neil Pattelista, joka sijoitti 162 000 dollaria bisnespukeutumiseen ja jonka myynti kasvoi sitten 692 000 dollaria.

Sijoitusbloggaaja Merja Mähkä kommentoi kirjaa HS:n blogissa ja on sitä mieltä, ettei tyyliin sijoittamalla rikastu. ”Ennen kuin nainen hankkii itselleen 200 euron korkkarit, hänellä pitäisi olla arvo-osuustili, joka karttuu koko ajan.” Tämäkin näkökulma kannattaa muistaa, ennen kuin rientää käyttämään tuhansia euroja työpukeutumiseen. Suosittelen täällä blogissakin esiteltyä teosta Nainen ja rikastumisen taito.

Kirja lopussa todetaan, että täydellinen bisnespuvusto rakennetaan ajan kanssa, eli ei tässä mikään kiire ole. Uransa alussa olevan kannattaa tehdä päätös olla ostamatta huonolaatuisia vaatteita. Siitä on ainakin kohtuullisen helppoa aloittaa.

Kaikesta tästä pohdinnasta, tai ehkä juuri sen takia, pidin kirjasta. Voi olla, että uudelleen luettaessa tulee esiin kriittisempiäkin näkökulmia. Menesty tyylillä on osunut monella herkkään paikkaan, ja herättänyt paljon keskustelua – marssittihan Helsingin Sanomatkin ensimmäisen artikkelinsa jälkeen eturivin bloggaajat kertomaan, ettei tyyliohjeissa ole perää.  Mielestäni on kuitenkin turhaa loukkaantua etikettineuvoista – niitä voi hyödyntää tai olla hyödyntämättä.

Kirja pääsee mukaan vuoden 2017 lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjassa on monta kertojaa.

Subjektiivinen tuomio: ****

Minna Kiistala & Jani Niipola
Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika
Alma Talent 2017
187 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Laura Honkasalo: Nuukaillen

nuukaillen-eli-kuinka-pelastin-kukkaroni-ja-maailman”Voiko kaunista turhuutta rakastava nykyihminen oppia yhtä järkeväksi kuin esiäitimme? Nuukailu on vaikeaa, sillä kuluttamisesta on tullut meille lähes elämäntehtävä.”

Luulin alun perin, että Laura Honkasalon kirjan Nuukaillen on taas yksi opas säästäväisempään elämäntapaan. Kirja paljastui kuitenkin enemmän Honkasalon elämänkerralliseksi tarinaksi, jossa hän kertoo elämänmuutoksestaan yksinhuoltajaksi jäämisen jälkeen ja tutustumisestaan nuukailun maailmaan.

Tällaisena kirja toimii oikein hyvin, ja sai ainakin minut lukemaan innokkaasti. Kerronnan seassa on runsaasti hyviä vinkkejä ja ajatuksia yksinkertaisempaan arkeen.

Kirjassa keskitytään vuorollaan moniin aiheisiin: ruokaan ja tähteisiin, kotikutoisiin kosmetiikkatuotteisiin, vaatehankintoihin ja laukkuihin, brändäykseen, lastentarvikkeisiin, hamstraamiseen ja tavaroiden karsimiseen.

Oman lukunsa on saanut myös supernuukailija, jolla minimalismi on keikahtanut toiseen ääripäähän (eikä sekään ole hyvä). Honkasalo puhuu paljon muoti- ja sisustusbloggaajista ja heidän vaikutuksestaan kulutuskäyttäytymiseen, ehkä minun makuuni vähän liikaakin.

Lukujen välissä on hauskoja lainauksista vanhan ajan kotitalousoppaista sekä Honkasalon omia nuukailu- ja ekoiluvinkkejä. Lyhyet luvut sopivat erinomaisesti luettavaksi yksi kerrallaan aamupalapöydässä, kuten minä tein. Honkasalon ote on lämminhenkinen ja hän puhuttelee lukijaa suoraan.  Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjasta kovasti ja suosittelen muillekin.

Tämä postaus on alun perin julkaistu vanhassa ekoblogissani muutamia vuosia sitten. Ajattelin tuupata tekstin tännekin kun kerran kirjoista puhutaan! Kirja ei kuitenkaan pääse mukaan tämän vuoden lukuhaasteeseen.

Subjektiivinen tuomio: ****

Laura Honkasalo
Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kirjapaja 2014
200 sivua

Osta e-kirja Adlibriksesta*