Austin Kleon: Varasta kuin taiteilija

”Kirjailija Jonathan Lethem on sanonut, että kun ihmiset pitävät jotain ’omaperäisenä’, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä he eivät vain tunnista viittauksia alkuperäisiin inspiraationlähteisiin.
Hyvä taiteilija ymmärtää, että kaikki on peräisin jostakin.
Kaikki luova työ rakentuu sille, mitä on ollut aikaisemmin.
Mikään ei ole täydellisen omaperäistä.

Kirjassa Varasta kuin taiteilija Austin Kleon opettaa, että ainutlaatuisia ideoita ei ole. Homman salaisuus onkin kerätä vaikutteita ja materiaalia ympäriltään ja yhdistellä niitä sitten omannäköiseksi sekoitukseksi. Suosittelenkin tätä kaikille luovaa työtä tai projekteja tekeville.

Kirja jakautuu kymmeneen lukuun, joista jokaisessa käsitellään yhtä pääajatusta luovuuteen liittyen:

  1. Varasta kuin taiteilija.
  2. Aloita ennen kuin tiedät, kuka olet.
  3. Kirjoita kirja, jonka itse haluat lukea.
  4. Käytä käsiäsi.
  5. Sivuprojektit ja harrastukset ovat tärkeitä.
  6. Salaisuus: Tee työsi hyvin ja kerro siitä toisille.
  7. Asuinpaikka ei enää sido meitä.
  8. Ole ystävällinen. (Maailman on pieni kylä.)
  9. Ole tylsä. (Vain niin saat työsi tehtyä.)
  10. Luovuus on karsimista.

Minuun osuivat erityisesti ajatukset numero 2, 3 ja 5. Omaa tyyliään voi kehittää ainoastaan tekemällä asioita, joten kannattaa vain aloittaa. Kannattaa myös tuottaa sellaista sisältöä, jota itse haluaisi kuluttaa. Lisäksi sivuprojekteista voi ajan myötä kasvaa jotakin suurempaa – tai jos ei, niin ainakin ne tuottavat itselle iloa.

Kirja on pienikokoinen, kuvitettu ja väljästi taitettu. Se on siis nopeasti luettu, mutta sisältää paljon hyviä oivalluksia. Olen lukaissut kirjan tähän mennessä pari kertaa läpi, ja joka kerta se saa inspiroitumaan. Seuraavaksi lukulistalla on Kleonin vielä suomentamaton teos Show your work!.

Tsekkaa lukunäyte Kirjavälityksen sivuilla.

Lukukokemus: *****

Austin Kleon
Varasta kuin taiteilija – 10 asiaa joita kukaan ei kertonut luovuudesta
Suom. Susanna Hirvikorpi

WSOY 2019
155 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta

Ahlroth & Pohjola: Westerosin kirjeenvaihtaja

”Miltä kausi näyttää ja kuulostaa? Kuka jää henkiin? Kuka lopussa istuu Rautavaltaistuimella? Mitä Yön kuningas haluaa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin pyrimme vastaamaan kirjan tässä osiossa.
Spekuloidaan.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Westerosin kirjeenvaihtaja on siitä mielenkiintoinen kirja, että sen elinkaari on vain puoli vuotta. Kirja on ajankohtainen huhtikuuhun 2019 asti, jolloin Game of Thrones -sarjan viimeinen tuotantokausi ilmestyy. Tv-sarja on ohittanut kirjat kauan sitten, joten kukaan ei tiedä, miten tarina päättyy. Tähän markkinarakoon iskee Westerosin kirjeenvaihtaja spekulaatiollaan.

Kirja osui minulla hyvään saumaan, kun olen miettinyt sarjan katsomista uudelleen alusta alkaen. Westerosin kirjeenvaihtaja toimi hyvänä muistinvirkistyksenä, eikä GoT-maratoniin tarvitse ainakaan ihan heti lähteä. Kirjassa käydään läpi tv-sarjan kaikki tähänastiset kaudet ja keskeisimmät juonikuviot. Selostamisen lisäksi kirjailijat arvioivat jaksojen ja juonenkäänteiden onnistumista ja kommentoivat niitä.

Kirjan kanssa on helppo olla samaa mieltä: kuudes ja seitsemäs tuotantokausi eivät perustu enää Martinin kirjoihin, ja sen kyllä huomaa. Juoni on yksinkertaistunut ja kerronta nopeutunut huimasti ensimmäisten kausien tasapainoisista kokonaisuuksista. Etäisyyksillä ja ajalla ei ole enää väliä – tämän myöntävät sarjan tekijät itsekin.

Sarjan henkilöistä tehdään psykoanalyysia kuin oikeista persoonista konsanaan. Kertauksen jälkeen raapaistaan pinnalta esimerkiksi sukupuolen, rodun ja uskonnon merkitystä sarjassa. Kovin syvälle ei kuitenkaan mennä. Sitä kuuluista spekulaatiota saa odottaa aika pitkään, sillä kahdeksannen kauden sisällön arvailua on 357 sivusta vain 47 sivua. Kirjailijat vaikuttavat olevan varsin varmoja asiastaan, ja heidän hahmottelemansa rakenne tulevan kauden jaksoille kuulostaa kyllä perustellulta. Onnellista loppua sarjalle ei ole tulossa, vaan se kuuluisa ”katkeransuloinen”.

Westerosin kirjeenvaihtaja kärsii jonkin verran turhasta toistosta, minkä huomaa kun kirjan ahmaisee kerralla. Kyseessä on kuitenkin varsin mukaansatempaava opus sarjan tunteville faneille – muiden ei kannata vaivautua. Nyt yritän vastustaa kiusausta ostaa HBO vielä ja alkaa tapittaa julkaistuja tuotantokausia huhtikuuta odotellessa.

Jussi Ahlroth pitää Hesarin NYT-liitteen sivulla myös Westerosin kirjeenvaihtaja-nimistä blogia, jonne hän on tehnyt monen kauden verran GoT-jaksoarvioita.

Subjektiivinen tuomio: *****

Jussi Ahlroth & Mike Pohjola
Westerosin kirjeenvaihtaja
Otava 2018
357 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Virpi Salmi: Ottaisin mieluummin ponin

Käydessäni läpi viime syksyn uutuuskirjoja bongasin Virpi Salmen taidemeemikirjan Atenan katalogista ja lisäsin sen syksyn tärppilistaan. Kun Ottaisin mieluummin ponin tuli kirjastoreissulla vastaan, istuin alas ja lukaisin sen läpi saman tien.

Epäilin jo aiemmin, että kirja olisi valjumpi versio somessa trendaavasta Taidevandalismista, ja harmillisesti olin oikeassa. Taidevandalismin tavoin Salmen kirjassa on maalauksia, joihin on lisätty päälle kuvatekstit tai puhekuplat. Erona tosin on, että Ottaisin mieluummin ponin sisältää vain suomalaisia taideteoksia.

120-sivuinen kuvakirja on nopeasti luettu. Teksteissä on selvästi tavoiteltu ajankohtaisuutta ja yhteiskunnallisuutta – mukana on niin ”suvakit”, #metoo, all-male panel kuin kulttuurinen omiminenkin. Kaikki kuvat eivät välttämättä edes avaudu, jos ei ole seurannut tiiviisti mediassa ja vaikkapa Twitterissä vellonutta keskustelua näistä aiheista.

Monet kirjan kuvista kritisoivat ihan aiheesta patriarkaattia ja naisten huonompaa asemaa, mutta aito hauskuus jäi mielestäni puuttumaan. Tietysti voi olla että luin kirjaa väärin kun odotin huumoripläjäystä, mutta minulle Ottaisin mieluummin ponin näyttäytyy mukanokkelana ja vähän liikaa yrittävänä. Harmi sinänsä, koska tykkään kyllä Virpi Salmen kolumneista ja muistelen niiden olevan teräviä ja huumoripitoisia. Akuutissa taidemeemipulassa suosittelen kuitenkin kääntymään Taidevandalismin pariin.

Suvakkihuoritteleminen ei naurattanut.

Subjektiivinen tuomio: **

Virpi Salmi
Ottaisin mieluummin ponin ja muita totuuksia Suomen taiteen helmistä
Atena 2018
120 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*