Tapahtumat

Historiallisia romaaneja ja omaelämäkerrallista kirjoittamista Tammen juhlaseminaarissa

Essi Kummu, Märta Tikkanen, Saara Turunen, Kristiina Vuori, Kaari Utrio ja Anna Kortelainen.

En olisi sunnuntaina varsinaisesti jaksanut lähteä minnekään, mutta kiinnostavat kirjailijanimet vetivät minut kuitenkin Töölön kirjastolle kuuntelemaan Tammen 75-vuotisjuhlaseminaaria. Otsikkona tapahtumalla oli Kaunokirjallisuuden suuret naiset. Aiheina olivat historiallinen romaani, josta kirjailija Anna Kortelaisen kanssa keskustelivat Kaari Utrio ja Kristiina Vuori, sekä omaelämäkerrallinen kirjoittaminen, josta olivat keskustelemassa Märta Tikkanen, Saara Turunen ja Essi Kummu.

Tilaisuuden avasi presidentti Tarja Halonen, joka piti lyhyen mutta vauhdikkaan puheen ja sai yleisön naurahtelemaan useaan kertaan. Halonen puhui historiasta ja tasa-arvosta ja viittasi tapahtuman otsikossakin viljeltyyn termiin ”naiskirjailijat”, johon pitää hänen mukaansa suhtautua vain kärsivällisyydellä. Ehkäpä 10-20 vuoden päästä järjestetään juhlaseminaareja, joissa nostetaan esiin ”mieskirjailijoita”?

Presidentti Tarja Halonen avasi seminaarin.

Kaari Utrion ja Kristiina Vuoren keskustelu historiallisesta romaanista

Kaari Utrio aloitti kertomalla lapsuudestaan kustannusmaailmassa. Hänen piti alun perin ryhtyä historiantutkijaksi, mutta hän päätti ”välivaiheena” kirjoittaa kirjan jotta sai rahaa. Esikoisteos ilmestyi Utrion ollessa 26-vuotias (mikä sai minut mietiskelemään että täytän itse ihan kohta 26). Utrio olisi itse halunnut kirjan nimeksi Loistava Horn, mutta kustantamon mukaan sellaisella nimellä ei myyty mitään. Kirjan nimeksi tuli siis Kartanonherra ja kaunis Kirstin, joka on vieläkin kova pala kirjailijalle. Nyt teoksesta on otettu uusi painos nimellä Kirstin.

Vaikka Utrio ei itse tuolloin identifioitunut kirjailijaksi, muut alkoivat pitää häntä esikoisteoksen myötä kirjailijana – nimenomaan naiskirjailijana. Ystävällistä kohtelua sai lähinnä naistenlehtien toimittajilta, jotka kirjoittivat juttuja Utrion tavoin naisista naisille ja olivat silloin ”yhteiskunnan pohjasakkaa”. Akateeminen loppututkinto toi kuitenkin varmuutta, vaikka kirjamaailmaa hallitsivatkin nuoret miehet.

Kristiina Vuori taas päätyi historian pariin viihderomaanien, romantiikan ja seikkailuiden (kuten minulle aiemmin tuntemattoman Angelika-romaanisarjan) kautta. Koulussa hän ei pitänyt historiasta lainkaan, mikä oli mielestäni yllättävää. Yhtenä suurena innoittajistaan Vuori mainitsee vieressä istuvan Kaari Utrion, jolta on myös pyytänyt apua joissain käsikirjoituksen ongelmissa.

Miksi historiallinen romaani niputetaan naisviihteeksi?

”Naisten kirjoissa on harvoin keski-ikäisiä miehiä, jotka tutkivat omaa napaansa”, Kaari Utrio totesi ja sai yleisön hekottamaan. Kirjallisuuden historiassa mies on ollut aina päähenkilö, tekijä. Naista katsottiin miehen näkökulmasta, ja vaikka mies olisi kuinka rakastunut, näkökulma on silti alaspäin. Uudet sukupolvet ajattelevat onneksi eri tavalla.

Kristiina Vuori totesi, että kuten kaikkea muutakin, viihdettä voi tehdä hyvin tai huonosti. Historiallisessa romaanissa on tiettyjä asioita, joita lukijat odottavat. Toisaalta jos kaikkea noudattaa, kirja tulee täyteen kliseitä. Hän itse pyrkii rikkomaan genren rajoja: pääpari ei aina saa toisiaan, naispäähenkilö onkin moraaliton tai vaikka ikääntyvä leski jolla on jo lapsia.

Mikä on faktan ja fiktion suhde historiallisessa kirjoittamisessa?

Tutkijoiden täytyy kirjoittaa mitä on tehty ja koettu, mutta kirjailija täyttää aukot. Näin faktan ja fiktion suhdetta kuvasi Kristiina Vuori. Historiallisen romaanin pitää olla vakavasti otettavaa, eli lähteitä tulee käyttää ja tutkimusta tehdä. ”Fiktiossa faktojen on oltava kohdallaan.” Lähteiden pitää kuitenkin löytyä kirjasta huomaamattomasti, eikä valtavina infopläjäyksinä. Vuori kertoi rakastavansa lähteisiin tutustumista ja tutkimusvaihetta, mutta aina on pakko karsia.

Kaari Utrio siteerasi professori Jaakko Suolahtea, joka on todennut että ”historiallisen romaanin ei tarvitse olla totta, mutta sen pitää olla mahdollinen”. Utriokin pitää nimenomaan tutkimusvaiheesta ja on kahlannut läpi mielettömät määrät lähteitä. 2000-luvun aikana Utrio on siirtynyt keskiajasta epookkiromaaneihin, joihin liittyy aikaisempaan verrattuna varsin erilaisia lähteitä, kuten kirjeitä.

Puheeksi tuli myös historiallisessa romaanissa olevien virheiden oikaiseminen. Utrio toivoi, että jos alan tutkija huomaa kirjassa virheen, hän ottaisi yhteyttä suoraan kirjailijaan. Esimerkiksi aikaisemmin Utrion keskiajalle sijoittuvissa kirjoissa vilisi torakoita. Eipä vilissyt enää, kun hänelle kerrottiin etteivät torakat olleet rantautuneet Suomeen vielä silloin. Monet asiat otetaan itsestäänselvyyksinä, ja humanistin virheet koskevat Utrion mukaan useimmiten luonnontiedettä. ”Joka hemmetin lokki täytyy tarkistaa!” Kukaanhan ei oikeasti tiedä, millaista historian aikakausilla on ollut. Kirjailija voi kuitenkin tuoda esiin olosuhteita ja miten ne vaikuttivat ihmisten valintoihin.

Mitä kerrottavan vuosisadan valinta kertoo kirjailijasta?

Kristiina Vuori kertoi aloittaneensa kirjoittamisen keskiajasta. Naisen rooli oli ahdas, ja vastakohdista sai hyviä juonenkuljetuksia. Hän rakasti myös monimutkaisia pukuja, hiuslaitteita ja ritareita… Vuori kuvaili lapsellisena alkaneen kiinnostuksen syvenneen vuosien varrella. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat nimenomaan ihmiset ja sellaiset ihmiskohtalot, joista ei ole vielä kirjoitettu kaunokirjallisuutta.

Kaari Utrio kirjoitti vuosia keskiajasta, mutta julkaisi vuonna 2000 ”yllättäen” 1000-luvulle sijoittuvan kirjan Yksisarvinen, joka kertoi ensimmäisestä ristiretkestä. Hän käytti pelkkään tutkimukseen kaksi vuotta. Kirjan valmistuttua hän tuntee aina surua kun joutuu jättämään hyvästejä päähenkilöille, mutta Yksisarvisen kanssa se oli erityistä. Utrio oli jo suunnitellut siinä vaiheessa uutta romaania, kunnes tajusi ”etten piittaa hittojakaan keskiajasta. Se on loppu!” (huikea nainen :D).  Hän päätti kirjoittavansa loppuelämänsä viihteellisiä epookkiromaaneja, ja erityisesti autonomian aika kiinnosti. Hän kuvaa aikakauden vaihtamista samanlaiseksi ”kuin aivot vaihtaisi”.

Historiallista kirjoittamista seurasi Märta Tikkasen, Saara Turusen ja Essi Kummun keskustelu omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta. Keskustelu siirtyi kirjoista ja kirjoittamisesta enemmän teosten vastaanottoon ja julkisuuteen, mutta heidänkin kokemuksistaan oli kiinnostavaa kuulla.

Omalämäkerrallisuus – päähenkilö ei ole kirjailija itse

Omaelämäkerrallista fiktiota kirjoittava kirjailija samastetaan usein kirjansa henkilöön, vaikka kyseessä on kaksi eri asiaa. Tämän olen oppinut kirjallisuuden kursseillakin, ja nykyään osaan varoa ansaa. ”Kirjassa voi valehdella niin paljon kuin haluaa!” Märta Tikkanen totesi useampaan kertaan. Vaikka kirjailija kirjoittaa omista kokemuksistaan ja tunteistaan, hän valikoi, muuttaa ja parantelee. Omaelämäkerrallisen teoksen ruotiminen kritiikeissä tuntuu erityisen raa’alta. ”On kiusallista, kun oma henkilö sekoitetaan kirjailijahenkilöön”, Saara Turunen totesi. Kirja-arviot saattavatkin keskittyä hänen persoonaansa. ”Haluan että puhutaan yhteiskunnasta!”

Mikä sitten on yhteiskunnallista? Turunen totesi, että vaikka kirjoittaisi meikkauksesta tai siivouksesta, sekin kuuluu yhteiskunnan piiriin. Usein yhteiskunnallisena nähdään kuitenkin vain sellaiset aiheet kuten sota. Naisen ja miehen kirjoittamiseen suhtaudutaan myös eri tavalla: miehen omaelämäkerrallisuus (esimerkkinä käytettiin Knausgårdia) nähdään suurempana ja yhteiskuntaan kytkeytyvänä, kun taas naisen kirjoittama kirja kuuluu yksityisen piiriin, pieniä henkilökohtaisia asioita.

Kirjailija on julkinen ammatti, ja siihen liittyy myös häpeää. ”Kirjailija ei ole ammatti, johon kannattaa nojauttaa koko persoonaa”, Essi Kummu totesi. Elämässä pitää olla jotain muitakin asioita joihin tukeutua.

Sisältö toimi ahtaasta tilasta huolimatta

Kaiken kaikkiaan seminaarin sisältö oli oikein kiinnostavaa, mutta puitteet olisivat voineet olla paremmat. Vaikka kirjasto on luonteva (ja edullinen) paikka järjestää kirja-alan tapahtumia, olisin itse pitänyt juhlaseminaarin kunnollisessa luentosalissa, jossa katsojilla on reilusti istumatilaa ja esiintyjät ovat korokkeella. Istuin nyt kirjastosalin puolivälissä enkä nähnyt istuvia panelisteja lainkaan. Tilaisuuden lopuksi samalla ahtaalla käytävällä uloskäynnin ja vessojen edessä myytiin panelistien kirjoja ja tarjoiltiin kahvia ja korvapuusteja kertakäyttölautasilta. Tilavammassa seminaaripaikassa olisi mielellään kuunnellut vaikka yhden keskustelun vielä lisääkin.

On jännä, miten eri tavalla kirjailijaan alkaa suhtautua sen jälkeen kun on nähnyt ja kuullut häntä jossain. Kirjailija ”konkretisoituu” ja kirjoihin tekee mieli tarttua ihan eri tavalla, vaikka ei olisi tuntia aiemmin edes kuullut niistä. Historiallisen romaanin suhteen minulla on kyllä ammottava aukko sivistyksessä, koska en ole lukenut mitään Kaari Utriolta! Minulla on hyllyssä hänen historiateoksensa Eevan tyttäret, jota aloitin aikanaan. Se jäi kuitenkin kesken vaikka mielenkiintoinen olikin. Kristiina Vuorelta minulta löytyy sentään pokkari Kaarnatuuli, vaikka sekin on vielä lukujonossa.

Asiaa paremmin tuntevat, suositelkaas mistä Utrion romaanista kannattaa aloittaa!

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Tapahtumat

Kotimaisia kirjallisuustapahtumia vuonna 2018

Päivitetty 2.6.2018

En löytänyt vielä kattavaa listaa tänä vuonna järjestettävistä kotimaisista kirjatapahtumista. Päätin siis koota sellaisen itse!

Listalla ovat aikajärjestyksessä ne kirjallisuusaiheiset tapahtumat, jotka ovat ilmoittaneet nettisivuillaan vuoden 2018 tapahtuman ajankohdan. Listauksesta puuttuu siis toistaiseksi perinteisiäkin vuosittaisia tapahtumia, jotka eivät ole vielä julkaisseet tämän vuoden päivämääriä. Päivitän postausta sitä mukaa, kun uusia tietoja ilmaantuu.


Kirjallisuustapahtumat Suomessa 2018

Å-fest
10.2.2018 Porvoon taidetehdas

Vanhan kirjan talvi
16.-17.2.2018 Jyväskylän kaupunginkirjasto & yliopiston kirjasto

Uudenmaan Kirjoittajat ry:n Talvipäivät
9.-10.3.2018 Hyvinkää, useita paikkoja

Omakustantajapäivä
10.3.2018 Korjaamo, Helsinki

Kirjakekkerit
10.3.2018 Karjaan kirjasto

Roihuvuoren kirjamessut
16.-17.3.2018 Helsinki, Roihuvuori, useita paikkoja

Vaasa LittFest
16.-18.3.2018 Vaasa, useita paikkoja

Tampere kuplii
21.-25.3.2018 Tampere, useita paikkoja

Vihtorin kirjamessut
24.3.2018 Hoteli Ilves, Tampere

KauhuCon
7.-8.4.2018 Richardinkadun kirjasto, Helsinki

Sanat! -kirjallisuustapahtuma
20.-22.4. Kauttua, Eura

KummaCon
28.-29.4.2018 Oulu

Helsinki Lit
25.-26.5.2018 Savoy-teatteri, Helsinki

Maailman kirjat
26.–27.5.2018 Rautatientori, Helsinki

Annikki OFF
6.-9.6.2018 Tampere

Kouvolan Dekkaripäivät
8.-9.6.2018 Kouvola

Annikin runofestivaali
9.6.2018 Tampere

Lahden Runomaraton
14.-17.6.2018 Lahti, useita paikkoja

Toukan Lastenkirjafestari
16.6.2018 Teurastamo, Helsinki

Korjaamon Dekkarilauantai
16.6.2018 Korjaamo, Helsinki

Vanhan kirjallisuuden päivät
29.-30.6.2018 Sastamala

Päätaloviikko
2.-9.7.2018 Taivalkoski

Kajaanin runoviikko
4.-8.7.2018 Kajaani

Kirjakyläpäivät
6.-8.7.2018 Sysmä

Volter Kilpi Kustavissa – kirjallisuusviikko
11.-15.7.2018 Kustavi, useita paikkoja

Finncon 2018
14.-15.7.2018 Turun yliopisto

Pentinkulman päivät
29.7.-5.8.2018 Urjala

Kirjojen Yö
3.-4.8.2018 Sysmä

Puumalan Kirjakemmakat
17.-19.8.2018 Puumala

Runokuu
21.-27.8.2018 Helsinki

Työväenkirjallisuuden päivä
1.9.2018 Työväenmuseo Werstas, Tampere

Helsingin sarjakuvafestivaali
1.-2.9.2018 Suvilahti, Helsinki

Raahen kirjamessut
4.-9.9.2018 Raahe, useita paikkoja

Joensuun kirjallisuustapahtuma
14.-16.9.2018 Joensuu, useita paikkoja

Dekkarifestivaali
22.9.2018 Pörssitalo, Helsinki

Hel-YA -festivaali
29.9.2018 Kulttuuriareena Gloria, Helsinki

Turun kirjamessut
5.-7.10.2018 Turun messukeskus

Helsingin kirjamessut
25.-28.10.2018 Helsingin messukeskus

Dekkarilauantai
27.10.2018 Helsingin messukeskus


Kuinka moneen aiot osallistua?
Jäikö jotain puuttumaan? Täydennä listaa kommenteissa!

15 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Tapahtumat

Kaksi kivaa kirjamessupäivää 2017

Kuvassa on perinteinen messunäkymä. Se näyttää samalta joka kerta, ja joka vuosi se on yhtä innostava näky.  Tänä vuonna vietin Helsingin kirjamessuilla kaksi päivää, perjantain ja lauantain. Perjantai piti ottaa töistä saldovapaapäiväksi, mikä oli ehdottoman hyvä idea. Sunnuntai jäi lepopäiväksi ja ehdin sekä nukkua kunnolla että herätä aikaisin, kiitos kellojen kääntämisen.

Selailin messulehteä etukäteen ja merkitsin kiinnostavia ohjelmia ylös. Loppujen lopuksi en käynyt yhdessäkään suunnittelemassani ohjelmassa, vaikka pari hyvää esitystä tulikin nähtyä. Molemmat päivät kuluivat pitkälti messualuetta kierrellessä, kirjoja hipelöidessä ja uusia ideoita imiessä. (Olen Minnan testin mukaisesti siis hilpeä haahuilija.)

Perjantaiaamupäivällä oli mukavan väljää, ja pidin messupäivän vain reilun kolmen tunnin mittaisena. Lauantaina olin messuilla aamun bloggaajatilaisuudesta iltakuuteen. Kahden-kolmen aikaan osastot olivat tupaten täynnä, ja täyden repun kanssa oli hankalaa liikkua. Väki alkoi vähentyä viiden jälkeen, mutta siinä vaiheessa alkoi omakin messukunto jo loppua. Fiksu kertakävijä tulee siis lauantaina neljän-viiden aikaan iltapäivällä ja messuilee iltakahdeksaan asti väljillä vesillä.

Näin kirkuvanpunaisen Harry Potter -bussin suunnilleen joka toisessa Instagramin messukuvassa, joten pitihän siitä itsekin napata kuva. Bussin edustalla hääri pienikokoisia Potter-maailman asuihin pukeutuneita henkilöitä.

Pottereihin liittyen Akateemisen osastolla esiintyi lauantaina kirjojen suomentaja Jaana Kapari-Jatta. Esillä oli uusia kuvitettuja versioita Harry Pottereista, jotka ovat kyllä hienon näköisiä. Jaanan oma teos Pollomuhku ja posityyhtynen on myöskin erittäin mielenkiintoista luettavaa faneille, suosittelen! Kymmenen vuotta vanhaa kirjaa on edelleen saatavilla muun muassa Adlibriksesta*. Vähän harkitsen, hankkisinko teoksen omaankin hyllyyn.

Perinteiseltä keltaiselta 2 € -osastolta mukaan tarttui myös Thomas Pavitten veikeä Viisi väriä* -värityskirja. Hyllystä löytyy jo samaa sarjaa oleva 1000 pistettä* -kirja, se on varsin hauska. Keltaisen kirjaosaston lisäksi tänä vuonna messuilla oli myös iso Booky.fi:n osasto, jossa kaikki kirjat maksoivat kaksi euroa. Siellä oli selkeästi tunnetumpaa kirjallisuutta, ja löysin pokkarilaarista Kiera Cassin Valinnan*.

Keltaiselle aleosastolle (ei aavistustakaan, mikä firma on sen takana) täytyy antaa pisteet ilmaisesta kirjasäilytyksestä. Ihmiset, jotka hamstrasivat kasseittain kirjoja jo heti aamutuimaan, saivat jättää kassit laatikkoon odottelemaan. Kätevää, vaikka en itse käyttänytkään.

Bongailin myös näytteilleasettajien iskulauseita seinistä ja katonrajasta. Kustannusosakeyhtiö Teos on sitä mieltä, että hyvä kirja on ystävyyttä, joka kestää. Minä en oikein osaa ajatella kirjoja ystävinäni. Oikeaa ystävää voisi haitata, että hänet hyllyttää ja palaa sitten asiaan ehkä kerran vuodessa. Akateeminen kirjakauppa puolestaan totesi, että lukeminen tekee hyvää. Kyllä. Kirjat ovat parhautta!

Paras iskulause löytyi kuitenkin Antikvaaristen kirjamessujen puolelta. Planeetta-antikvariaatit myi mustaa kangaskassia, jonka toteamus on Lukeminen on pelastanut minut urheilulta. Amen.

Lauantaiaamu alkoi perinteisellä Tammen, WSOY:n ja Johnny Knigan bloggaajatilaisuudella. Kirjablogistit kokoontuivat taas runsain määrin Messukeskuksen kokoustamoon syömään aamupalaa ja kuuntelemaan kirjailijoita. Takana näkyvä valkoinen pöytä oli täynnä arvostelukappaleita, mutta ne hävisivät varsin nopeasti ennen tilaisuuden alkua. Itse ehdin napata kaksi kirjaa kuudesta.

Mukana olleet kirjailijat ja heidän kirjansa:

Näissä tilaisuuksissa on aina jännä huomata, miten paljon kirjailijan tapaaminen vaikuttaa halukkuuteen lukea kirja. Etukäteen kirjat olivat minulle tuntemattomia (no okei, paitsi Tuomas Kyrön). Ennen haastatteluja nappailin saatavilla olevista pari lähinnä kansikuvan perusteella. Kuitenkin jo 10 minuutin haastattelujen jälkeen kirjat aukenivat ihan eri tavalla, ja nyt voisin lukea niistä melkein kaikki. Kun kirjailija muuttuu nobodysta vähänkin tutuksi naamaksi, kirjaan tarttuu paljon helpommin. Niin, se on varmaankin syy miksi näitä tilaisuuksia järjestetään.

Viihdyttävimpiä esiintymisiä olivat A. W. Yrjänän ja Tuomas Kyrön haastattelut. Yrjänä kertoi muun muassa, että halusi keskittyä kirjassaan juoneen eikä henkilöiden miettimiseen. Niinpä hän lainasi henkilöiden nimet ja ulkomuodot naapureiltaan – toki ilmeisesti luvan kanssa. Tuomas Kyrö puolestaan rönsyili vastauksissaan sinne sun tänne, mutta häntä olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin.

Söimme ruoka- ja viinipuolella lauantain lounaan, mutta viinejä en tällä kertaa maistellut. Pointit kuitenkin osastolle, jossa ehdotettiin sopivaa viiniä niin kirjan kanssa kuin Game of Thrones -maratonille. :D

Suomalaisen kirjakaupan osasto onnistui tiivistämään samalle hyllylle kasan loistavia fantasiakirjoja ja monta sellaista, jotka haluan lukea. Potterit ovat tietenkin ikisuosikkeja, Kuura ja Kajo koukuttavaa ihmissusidraamaa ja Hän sanoi nimekseen Aleia hyvä kotimainen steampunk-fantasiatrilogian avaus. Toinen osa Seleesian näkijä hurmaa syvän turkoosilla kannellaan, mutta on vielä lukematta.

Throne of Glass – Lasipalatsi odottelee hyllyssä lukemista, ja lukujonossa ajatuksen tasolla ovat myös Linnunsitoja, Muistojenlukija ja Käärmeiden kaupunki. Viime aikoina on ilmestynyt kyllä runsaasti omaperäistä kotimaista fantasiaa ja YA-kirjallisuutta. Tajusin myös, että kaikki kuvan teokset ovat naisten kirjoittamia. Jes!

Lopuksi oma messusaldoni: kahdeksan romaania ja näiden lisäksi aiemmin mainitsemani värityskirja.

  • Kiera Cass: Valinta
  • Andy Weir: Yksin Marsissa
  • Marianna Kurtto: Tristania (saatu)
  • Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä (saatu)
  • Winston Graham: Poldark, osa 1
  • Diana Gabaldon: Muukalainen
  • Hugh Howey: Siirros
  • Hugh Howey: Kohtalo

Ostin enemmän kuin olin ajatellut, mutta vainuni sanoo että tykkään kaikista ostamistani. Valinnasta olen lukenut monesta blogista ja tiedän suurin piirtein mitä siinä tapahtuu. Haluan lukea annoksen hömppää joka tapauksessa. Yksin Marsissa -elokuvan olen katsonut pari kertaa, ja kirja vaikuttaa vähintään yhtä hyvältä.

Poldarkistakin olen katsonut sarjan (ihana), joten on aika lukea kirja. Sekä tästä että Gabaldonin Matkantekijä-sarjasta on niin monta osaa, että niiden lukemisessa meneekin sitten joku aika. Howeyn kirjat pääsivät aiemmilta messuilta ostetun Siilon seuraan, nyt on koko sarja kerätty.

Sellaiset messut siis. Ensi vuonna taas uudestaan!

Sain Messukeskukselta bloggaajapassin messuille. 


HEI MUUTEN…

Oletko jo tilannut blogin uutiskirjeen? Tilaajille tupsahtaa kerran kuukaudessa kooste kirjallisuuskuulumisia. Marraskuun ensimmäisessä kirjeessä mukana on vain tilaajille tarkoitettu arvonta, jossa voit voittaa kovan kotimaisen esikoisromaanin! Kiinnostaako eniten Minna Rytisalon Lempi, Ben Kallandin Vien sinut kotiin vai Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia?

Tilaa uutiskirje >

 

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Tapahtumat