”There remains a stigma, for women more than men, about living alone in a society where couples and families are consireded the norm. Small things signal your status, such as filling in a form with the options: never married / separated but not divorced / divorced / widowed / married (invisible sub-titles read You missed the boat / Failure! / Failure! / Poor you / Congratulations). Where’s the ’happily solo’ option?”
Australialaisen Jane Mathewsin pirteännäköinen kirja The Art of Living Alone & Loving It tarttui mukaan kirjastosta heti kesäloman alkajaisiksi (kyllä, postauksia on hieman kertynyt varastoon). Olen asustellut yksiössä nyt neljä vuotta, joten oli jo aikakin opiskella hieman yksinasumisen saloja.
Mathews itse on eronnut ja joutunut opettelemaan asumaan yksin aikuisiällä, ja jakaa kirjassaan itsenäisyyden ilosanomaa. Teoksen lähtökohtana on se, että yhteiskunta on pariskunnille ja perheille rakennettu, ja yksin asuvien täytyy nähdä vähän enemmän vaivaa että homma toimii. Tämä on totta paitsi Australiassa, myös täällä koto-Suomessa.
Mathews käsittelee käytännönläheisesti ja humoristisella otteella yksin asuvan henkistä hyvinvointia, ihmissuhteita, terveyttä, kokkaamista yhdelle (ihan reseptien tasolla), talousasioita, kotia ja sisustusta sekä asioiden tekemistä yksin (vaikeat paikat kuten joulu ja yksin matkustaminen). Vain viimeinen henkisyyttä käsittelevä luku jäi aika laimeaksi.
Kirja on selkeästi naisille suunnattu – Mathews kirjoittaa monessa kohdassa ihan suoraan ”meistä naisista”. Sinänsä harmi, koska eivät edellä mainitut aiheet olisi haitaksi sinkkumiehillekään. Kirja oli odotusteni mukaista rentoa lomalukemista, mutta mukana on myös vakavampia sävyjä ja hyvää inspiraatiota. Erityisesti pidin ajatuksesta erottaa käsitteet ”loneliness” ja ”solitude” toisistaan – ja pyrkiä elämässään jälkimmäiseen. Mikä näille olisi hyvä suomennos – ehkä yksinäisyys vs. yksinolo?
Itse en saanut kirjasta elämää suurempia oivalluksia, mutta suosittelen kirjaa kaikille kanssasisarille samassa veneessä. Jos ei muuta, niin Mathews tarjoaa ainakin viihdyttävää vertaistukea. Plussaa myös siitä, ettei kirja lopu kliseisesti tyyliin ”Ja sitten löysinkin elämäni miehen, muutimme yhteen, ja elämä hymyilee taas”.
Laitan tämän vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kategoriaan Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja, koska löysin tämän erikseen esille nostetuista kirjoista.
Subjektiivinen tuomio: ****
Jane Mathews
The Art of Living Alone & Loving It – Your inspirational toolkit for a whole and happy life
Murdoch Books 2018
288 sivua
”Lehmät ovat yksilöitä, kuten myös lampaat, siat ja kanat ja nähdäkseni kaikki planeetan olennot, olivatpa ne miten vähäpätöisiä, tutkimattomia tai sivuutettuja tahansa. Sanoisin, että harva ihminen lähtee kiistämään yksilöllisyyttä, kun kysymys on kissoista, koirista ja hevosista.”
”Ei kirjoittaminen työnä ole sen ihmeellisempää kuin työ pankissa tai myyntitykkinä. Tämän asian sisäistäminen on mageimpia asioita itsetunnon kannalta. Kun pääsee siihen pisteeseen, ettei mieti vain inspiraatiota, vaan asiat tehdään, oli sitä inspiraatiota tai ei, tulee voittajafiilis. Että ei huvittanut tehdä ollenkaan, mutta tehtiinpä hyvä juttu silti. Se on ammattitaitoa.”