Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria

Nykymaailmassa jokapäiväinen ruokamme – esimerkiksi uusien perunoiden kanssa nautittu silli tai pizzan päälle aseteltu ananas – kertoo historiantutkijalle erinomaisella tavalla sellaisistakin historiallisista kauppareiteistä ja yhteyksistä, joista ei välttämättä ole säilynyt minkäänlaista kirjallista lähdeaineistoa.

Suomen ruokahistoria kattaa ruoan ja syömisen historian varhaismodernista Suomesta aina nykypäivään asti. Ritva Kylli on tehnyt huikean työn puristaessaan valtavan määrän lähdemateriaalia ja monta vuosisataa helposti nautittavaan pakettiin.

Ruoka on osa niin talouden historiaa, tieteen historiaa, arjen historiaa, naisten historiaa kuin sotahistoriaakin. Kotimaisen ruoan menneisyydestä löytyy myös paljon yllättäviä aineksia. Perunaa esimerkiksi pidetään erityisen suomalaisena ruokana, vaikka se saapui tänne Etelä-Amerikasta 1700-luvulla ja sen viljely yleistyi vasta 1800-luvulla. Toisaalta 1700-luvun Suomessa tunnettiin esimerkiksi parmesaani.

Kirjan teksti on asiapitoista mutta sujuvaa, ja kronologista kerrontaa on helppo seurata. Lukujen välissä käsitellään erikseen tarkemmin vaikkapa jouluruokien, kahvin ja leivän historiaa. En esimerkiksi tiennyt, että kahvillakin on ollut kieltolaki! Huvittavaa oli huomata, että suomalainen epävarmuus ja alemmuuskompleksi omasta ruokakulttuurista on peräisin jo vuosisatojen takaa.

Kaiken kukkuraksi Suomen ruokahistoria on visuaalisesti kaunis, taitettu väljästi ja höystetty värikuvituksella. Suosittelen tätä kaikille, joita historia kiinnostaa! Tämä oli minulla lainassa kirjastosta, mutta päädyin hankkimaan kirjan omaankin hyllyyn.

Lukukokemus: *****

Ritva Kylli
Suomen ruokahistoria
Gaudeamus 2021
470 sivua


Suomen ruokahistoria oli yksi parhaista alkuvuonna 2022 lukemistani kirjoista. Katso loput viiden tähden kirjat alla olevalta videolta!

Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

Ei onnistu”, kuului tyly tuomio. ”Ensinnäkin sinä olet nainen ja tarvitsisit suojelijan, ja vaikka onnistuisitkin matkustamaan yksin, tarvitsisit niin paljon matkatavaraa, ettet pystyisi tekemään nopeita muutoksia matkasuunnitelmaan. Sitä paitsi puhut vain englantia, joten asiasta ei kannata keskustella enempää. Matka onnistuu vain mieheltä.

Vuonna 1888 parikymppinen toimittaja Nellie Bly saa päähänsä matkustaa maailman ympäri nopeammin kuin Jules Vernen romaanin päähenkilöt, eli alle 80 päivässä. Työnantaja suhtautuu hankkeeseen vähintäänkin epäillen, mutta pienen uhkailun ja kiristämisen jälkeen myöntyy. Bly lähetetään lehden laskuun maailmanympärimatkalle, ja hän kirjoittaa kokemuksistaan lehtijuttuja.

Laivalla ja junalla matka taittuu lopulta ennätysajassa, ja välissä ehditään kiertämään nähtävyyksiäkin. Bly pääsee jopa vierailemaan Jules Vernen ja tämän vaimon luona Ranskassa. Mukanaan hänellä oli vain yksi puku ja käsimatkatavaran kokoinen kassi, mikä osoitti epäilyt turhiksi.

Vaikka kirjan nimestä voi jo päätellä että aikataulussa pysyttiin, omakohtainen matkakertomus onnistuu silti herättämään pientä jännitystä siitä, miten reissu käytännössä sujuu. Bly sai tietää vasta reissun puolivälissä, että samaan aikaan toinen amerikkalainen nainen oli lähtenyt kiertämään maailmaa vastakkaiseen suuntaan ja kisasi häntä vastaan.

Alun perin vuonna 1890 ilmestynyt kirja on toki aikansa tuote eikä enää täysin poliittisesti korrekti, kuten suomennoksen esipuhe hyvin taustoittaa. Vaikka Bly matkusteli ”eksoottisissa” maissa, käytännössä kaikki välietapit taisivat kuulua silloiseen brittiläiseen imperiumiin.

Joka tapauksessa kirja on kiehtova kuvaus yksin matkustavan naisen seikkailusta yli 130 vuotta sitten, jolloin matkailu oli jotain aivan muuta kuin nykyään ja naisen asema hyvin erilainen. Kirjan iästä huolimatta teksti on raikasta ja tykkäsin Blyn tarkkanäköisestä kuvauksesta ja huumorista.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, jos matkakuvaukset tai historialliset naiset kiinnostavat! Kiitos pienelle Punos-kustannukselle klassikon suomentamisesta ja julkaisusta.

Lukukokemus: ****

Nellie Bly
Maailman ympäri 72 päivässä
Suom. Tuija Tuomaala
Punos-Kustannus 2021
234 sivua

Rissanen & Kormilainen: Tokkerin käsikirja

Tiktok on varsinainen trendien haudutuskattila: mikä nousee pinnalle Tiktokissa, nousee todennäköisesti pinnalle myös muissa sosiaalisen median palveluissa. Trendien ennustaminen on kuitenkin todella vaikeaa.”

Myönnetään, minäkin liityin Tiktokiin. Sen takia kiinnostuin myös uudesta Tokkerin käsikirjasta, josta toivoin oppivani uutta. Kirjan idea on hyvä ja ajankohtainen, mutta sisältö jää harmillisen heppoiseksi.

Alku on lupaava, kun kerrotaan algoritmista ja tilin luomisen perusteista. Myöhemmin kirja alkaa muistuttaa enemmän geneeristä valokuvausopasta, jossa kehotetaan huomioimaan sommittelussa kolmanneksen sääntö ja kuvauksessa hyvä valaistus. Itse Tiktokin olemukseen, trendeihin tai erilaisiin videotyyppeihin ei pureuduta kovin syvälle.

Kuten muutkin somealustat, Tiktokin oppii parhaiten kun luo itse tilin, viettää alustalla pari tuntia, selaa muiden tekemiä videoita ja kokeilee itse kuvaus- ja editointityökaluja. Palvelusta löytyy myös paljon käyttäjien tekemiä tutoriaaleja, esimerkkinä Helen Polisen opetusvideot.

Tokkerin käsikirjaan on liitetty videoita, joita voi katsoa erillisellä Otavan Otso-sovelluksella. Ajattelin, että niissä olisi mielenkiintoista lisämateriaalia, esimerkkejä Tiktok-videoista tai muuten luovia ratkaisuja. Sain pienen yrittämisen jälkeen katsottua pari minuutin mittaista videota, jotka olivat käytännössä puhuvia päitä kertomassa samat asiat kuin tekstissä. Eli jos ei halua lukea 79-sivuista kirjaa, voi katsoa sen myös videoina, mutta mitään ekstraa ainakaan minun katsomani eivät tarjonneet.

Lukukokemus: **

Jaakob Rissanen & Ville Kormilainen
Tokkerin käsikirja
Otava 2022
79 sivua