Emmi Lehtomaa: Somevaikuttajaksi!

Vaikuttajille TikTok on kiinnostava kanava sen vuoksi, että ammattitaitoisen sisällöntuottajan on mahdollista kasvaa TikTokissa tällä hetkellä nopeammin, kuin muilla tässäkin kirjassa mainituilla somealustoilla. Tämä ei luonnollisesti kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki TikTokia tekevät vaikuttajat automaattisesti kasvattavat isoja yleisömäärät vain räiskimällä jotain sisältöä alustalle. Mutta jos pystyt säännöllisesti tuottamaan yleisöä kiinnostavaa sisältöä, mahdollisuus kasvattaa suuri seuraajajoukko nopeastikin on huomattavasti parempi, kuin muissa somekanavissa toistaiseksi.”

Useita lehtijuttuja poikinut Somevaikuttajaksi! lupaa kertoa, miten luodaan menestyvä ura sosiaalisen median influensserina. Kirjoittaja Emmi Lehtomaa on yrittäjä ja työskentelee somevaikuttajien managerina ja somevalmentajana. Kirja on osa uutta Otavan digital first -kustannusohjelmaa, jossa kirja julkaistaan vain sähköisesti. Nappasin e-kirjan luettavaksi Bookbeatista, ja lyhyt teos oli nopeasti selattu läpi.

Kirjan järjestys tuntuu lähtökohtaisesti nurinkuriselta. Sen sijaan että pohdittaisiin mitä somessa tehdään ja miksi, aloitetaan kertomalla vaikuttajan jaksamisesta, töiden ulkoistamisesta ja vaikuttajien kohtaamasta häirinnästä. Teknisiä seikkoja ja työkaluja ei avata, ja vasta lopuksi käsitellään myyntiä ja sopimuksia. Verotuksesta mainitaan yhdessä lauseessa ja mainosten merkitseminen ohimennen. Kirjailija mainostaa useassa kohdassa omaa yritystään ja nettisivujaan: ”Jos kaipaat apua oman Instagram-sisältösi ja brändisi kehittämisessä, yritykseni tarjoaa tähän koulutusta.”

Instagramia, YouTubea ja TikTokia käsitellään paljon, kun taas LinkedIn, Twitch, Pinterest, Snapchat ja Facebook käsitellään yhdessä luvussa. Perinteinen media, oman tiedotteen lähettäminen ja haastatteluihin valmistautuminen saavat suhteettoman paljon tilaa.

Kirja tuntuu olevan suunnattu kapeasti vain hyvin tietyntyyppisille vaikuttajille, jotka tekevät viihdettä omalla persoonallaan. Sisältö jää kaiken kaikkiaan kevyeksi pintaraapaisuksi, ja lähdeluettelo on kasa linkkejä sekalaisessa järjestyksessä. Kunnon oikolukukierros ja toiston karsiminen olisi ollut tarpeen.

Subjektiivinen tuomio: **

Emmi Lehtomaa
Somevaikuttajaksi!
Otava 2020

Kokeile Bookbeatia kuukausi ilmaiseksi* (Vain uusille asiakkaille)

Roosa Rentola: Kielestä kiinni

Jokaisella kielenkäyttäjällä on oma, elämän aikana kartuttamansa kielellinen varasto, ja jokainen meistä käyttää kieltä vähän eri tavalla. Vaikka periaatteessa kuka tahansa voisi kirjoittaessaan tai puhuessaan käyttää mitä tahansa sanaa missä tahansa tilanteessa, meillä on taipumus tehdä itsellemme tyypillisiä valintoja.”

Roosa Rentolan Kielestä kiinni herätti kiinnostukseni aikoinaan Helsingin Sanomien jutun myötä. Kielentutkimuksen hyödyntämisestä rikosten ratkomisessa ei ole aiemmin kirjoitettu suomeksi. Tämä on myös ensimmäinen lukemani kirja pieneltä Warelia-kustantamolta.

Rentola on koulutukseltaan sekä poliisi että suomen kielen maisteri, mikä antaa hyvän pohjan aiheen käsittelyyn. Hän kuvaa kirjassa kahdeksan rikostapausta ja kertoo, miten kielentutkimuksesta eli forensisesta lingvistiikasta oli apua syyllisen löytymisessä. Tutkimuksissa hyödynnetään esimerkiksi tekstiviestejä, sähköposteja ja kirjeitä, joista etsitään tietynlaisia piirteitä. Ulvilan surmatapausta käsittelevässä luvussa Rentola pohtii soitetun hätäpuhelun yksityiskohtia.

Kannen perusteella en olisi tarttunut tähän, mutta onneksi Hesari teki aiheesta jutun. Nopealukuinen kirja osoittautui kiinnostavaksi katsaukseksi aiheeseen, vaikka jäi vähän pintapuoliseksi. Kielitieteeseen ja tutkimusmenetelmiin olisi voinut minun puolestani perehtyä syvemminkin.  Kielestä kiinni sopii kuitenkin hyvin true crime -tapauksista kiinnostuneille lukijoille, eikä vaadi kielitieteen termien osaamista.

Subjektiivinen tuomio: ***

Roosa Rentola
Kielestä kiinni: Kuinka kielentutkimusta käytetään rikosten selvittämisessä?
Warelia 2019
137 sivua

Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät

Olin innoissani, kun ryhdyin kokoamaan kertomuksia tähän kirjaan. Sehän sujuisi suitsait vain, koska minulla on tallessa kaikki vuosien varrella kirjoittamani päiväkirjat. Lukisin vain kirjavat vihkoni läpi ja kirjoittaisin muistiinpanoni koneella puhtaaksi. Onneksi olen ollut kaukaa viisas ja kirjoittanut paljon varastoon, kerrankin kirja syntyisi mutkattomasti!
     Kun luin ensimmäistä käteen sattunutta päiväkirjaa, säikähdin. Pieneen käsintehtyyn kirjaseen olin tallentanut Kyproksen-matkan.
     ’Vielä ei ole varsinainen matkakuume. Varmaan huomenna lentokoneessa sitten.’
     Vangitse lukija heti ensimmäisellä sivulla?
     ’Pääasia, että on loma. Maisemanvaihto tekee hyvää.’
     Ja ammatiltani olen?

Luettuani Miksi en kirjoittaisi? -kirjan innostuin tarttumaan kirjastossa myös Terhi Rannelan matkakirjaan. Kirjan kansi on täysosuma, niin kaunis että kirjan tekisi mieli hankkia omaan hyllyyn vain sen takia!

Kirja pohjautuu Rannelan matkapäiväkirjoihin ja koostuu lyhyistä tarinoista ympäri maailmaa. Lukija pääsee kirjan siivellä esimerkiksi Skotlantiin, Norjaan, Ranskaan, Saksaan, Islantiin, Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Japaniin Singaporeen ja Uuteen-Seelantiin. Tyyli vaihtelee suorista päiväkirjamaisista merkinnöistä erilaisiin kohtaamisiin, oivalluksiin ja pohdintoihin.

Puolisoani hirveästi huvittaa kirjan nimi, jos adjektiivilla villi on tarkoitus viitata minuun, sillä olen erittäin turvallisuushakuinen ja rutiineja rakastava.

Ajattelin ensin, etten innostu irrallisista matkaepisodeista, mutta Kesyt kaipaavat, villit lentävät osoittautui ihanaksi ja inspiroivaksi matkakirjaksi. Ahmaisin sen lopulta yhdeltä istumalta. Tämä innostaa jatkamaan omankin matkapäiväkirjan kirjoittamista! Seuraavaksi kiinnostaisi lukea jokin Terhi Rannelan romaaneista.

Subjektiivinen tuomio: ****+

Terhi Rannela
Kesyt kaipaavat, villit lentävät – Matkapäiväkirjani sivuilta
Karisto 2018
220 sivua