Yhteiskunta

5 tietokirjaa, jotka antavat ajateltavaa

Kesällä luin paljon mielenkiintoisia tietokirjoja. Tässä kooste parhaista!

Hans Rosling: Faktojen maailma – Asiat ovat paremmin kuin luulet

Suom. Matti Kinnunen
Otava 2018
348 sivua

Kansainvälisen terveydenhuollon professori Hans Rosling haastaa ihmisten vääristyneet käsitykset maailman tilasta ja osoittaa, kuinka paljon olemme edistyneet viime vuosikymmenien aikana. Vaikka meillä on saatavissa kaikki tarvittava tieto, päätöksiä ohjaavat ennemmin esimerkiksi pelko, yleistämisen tarve ja muut Roslingin listaamat vaistot. Maailmankuvamme onkin monessa suhteessa kuin 60-luvulta.

Nykyään suurin osa maailman väestöstä ei elä äärimmäisessä köyhyydessä, vaan keskituloisissa maissa. Suurin osa matalan tulotason maiden tytöistäkin pääsee kouluun, ja maailmassa keskimääräinen elinajanodote on 70 vuotta. 80 prosenttia maailman lapsista rokotetaan jotain tautia vastaan, ja 80 prosentilla ihmisistä on käytössään sähkö. Näitä faktoja ei suurin osa ihmisistä kuitenkaan tiedä. Maailman asioiden kehittämistä tulee tietysti jatkaa, mutta kaiken pitää perustua faktoihin ja dataan.

Subjektiivinen tuomio: *****

Matthew Walker: Miksi nukumme – Unen voima

Suom. Heikki Eskelinen
Tammi 2019
400 sivua

Miten kofeiini ja alkoholi vaikuttavat uneen? Mitä REM-unen aikana tapahtuu?  Miten nukkuminen muuttuu iän myötä? Miksi olisi parempi, jos koulut alkaisivat myöhemmin? Miksi lounaan jälkeen väsyttää? Miten unettomuutta voi hoitaa? Onko unilääkkeistä hyötyä?

Berkeleyn yliopiston neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker käy kiehtovassa tietokirjassaan läpi unitutkimusta ja sen viimeisimpiä tuloksia. Kirjasta saa paljon konkreettisia neuvoja unenlaadun parantamiseen. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta kirja olisi ehkä parempi luettuna. Parhaiten jäivät mieleen karmaisevat tarinat unihäiriöistä, kuten tappavasta unettomuudesta.

Subjektiivinen tuomio: *****

Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi

Saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Atena 2019
318 sivua

Jos en tee lapsia, mitä minä teen? Vauvattomuusbuumi on kotimainen tietokirja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Se nojaa vahvasti haastateltujen lapsettomien sekä kirjailijan itsensä kokemuksiin, mutta sisältää myös paljon mielenkiintoista tutkimustietoa. Yllättävän iso osa kirjasta käsittelee hedelmöityshoitoja.

Lapsettomien – tai lapsivapaiden – polkuja on yhtä monia kuin haastateltujakin. Yksi purjehti Atlantin yli, toinen muutti maalle äitinsä omaishoitajaksi, kolmas tekee vaativaa matkatyötä. Joku elää parisuhde-elämää omakotitalossa, toinen asuu yhdeksän ihmisen kommuunissa. Mielenkiintoinen katsaus lapsettomuuteen ilmiönä! Lapseton vanhuus-luku on julkaistu huhtikuussa Hesarin artikkelina.

Subjektiivinen tuomio: ****

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito

Atena 2019
238 sivua

Miksi lomamatkoja kuvitetaan aina drinkkien ja tuoppien kuvilla? Miksi juhla on yhtä kuin kupliva kuohuviinilasi? Miksi väsyneelle äidille ehdotetaan viiniä eikä päiväunia? Miksi viinipullo on ensimmäinen mieleen tuleva lahja? Miksi työpaikan illanistujaisiin, konsertteihin ja urheilutapahtumiin kuuluu aina alkoholi?

Toimittaja Ani Kellomäen Tiedostavan siemailun taito on puheenvuoro tiedostavamman alkoholinkäytön puolesta. Kirja todella avaa silmät näkemään, miten alkoholi läikkyy mukaan arkeen kaikkialla ja miten siitä on tullut itsestäänselvyys.

Kirja ei syyllistä, mutta kannustaa kysymään, onko omassa alkoholinkäytössä kaikki kunnossa. Kellomäki tarjoaa välineitä oman alkoholinkäytön tarkasteluun sekä konkreettisia vinkkejä sosiaalisiin alkoholittomiin tilanteisiin.

Subjektiivinen tuomio: ****

Maria Ohisalo & Arno Kotro: Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta

Like 2019
203 sivua

Suomi on tasa-arvon ihmemaa. Vai onko? Joukko suomalaisia eturivin kirjoittajia tarkastelee kirjoituksissaan tasa-arvoa valitsemastaan näkökulmasta. Mukana ovat mm. Koko Hubara, Katleena Kortesuo, Saara Särmä ja Maria Pettersson.

Esseissä pohditaan esimerkiksi sukupuolirooleja, kiltin tytön syndroomaa, myrkyllistä miehen mallia ja erilaisia keinoja edistää tasa-arvoa. Tilaa saavat myös näkökulmat, jotka monesti ohitetaan, kuten tasa-arvokysymykset vammaisten ja ei-valkoisten ihmisten näkökulmasta. Sinua on petetty on hyvä perustietopaketti tasa-arvosta ja feminismin ajankohtaisista näkökulmista.

Subjektiivinen tuomio: ****

Jenni Karjalainen: Setäkuiskaajan käsikirja

”Olin iskenyt yhteiskunnalliseen ajan hermoon. Tietynlaisena haasteena oli, etten ollut juuri pohtinut, mitä muuta setäkuiskaaminen tarkoittaisi kuin normaaleja vuorovaikutustaitoja. Nyt oli aika ryhtyä miettimään. Kun ajattelin setää, oli päällimmäisenä mielessäni johtavassa asemassa oleva, osaava ja pätevä mies: tärkeä ja fiksu setämies. Heidän kanssaan tulee toimeen, kun on suora, selkeä ja avoin. Suurin osa arvostaa hyvää huumorintajua.”

Bongasin Setäkuiskaajan käsikirjan kevään kirjakatalogeista ja kuvausteksti oli sen verran muikea, että oli pakko liittyä varausjonon jatkoksi. Tiivistettynä Jenni Karjalainen on kirjoittanut etupäässä naisille suunnatun kirjan siitä, kuinka selvitä miesvaltaisessa työpaikassa ja kuinka saada liike-elämän tärkeistä setämiehistä vastustajien sijaan kullanarvoisia yhteistyökumppaneita. Tätä taitoa hän kutsuu setäkuiskaamiseksi.

”Setä ei saa haistaa pelkoa”, kuuluu yksi Karjalaisen ohjeista. Tärkeisiin setämiehiin puree yleensä parhaiten hyvä huumorintaju. Muitakin setätyyppejä luetellaan: on esimerkiksi mahtaileva setämies, jurottava setä ja hyvä jätkä -tyypin varhaissetämies. (Viimeksi mainittuun luokkaan menee tosiaan suurin osa töissä tapaamistani innokkaista myyntimiehistä.) Karjalainen antaa myös lyhyesti ohjeita jokaisen tyypin kanssa toimimiseen. Duuritori on kerännyt artikkeliinsa tiivistelmän setätyypeistä ja toimintaohjeista.

Hauskana yksityiskohtana jäi mieleen niin sanottu passiivis-empaattinen ahaa-strategia: Kun setä tulee töissä kertomaan kuinka sitä ja tätä ja tuota pitäisi tehdä, hyvä tapa reagoida asiaan on todeta myötätuntoisesti ”ahaa”. Tällä strategialla et päädy tekemään itse sedän töitä tämän puolesta (jos se ei kuulu vastuullesi), ja todistetusti sedät oppivat pikku hiljaa omatoimisemmiksi.

Sisällöltään kirja ei tuo kovin paljon uutta: avain kaikkeen on hyvät vuorovaikutustaidot ja se, että kohtaa tärkeätkin miehet ihmisinä. Ohjeet on kuitenkin kääritty niin herkulliseen pakettiin, ettei kirjaa voi lukea nauramatta. Vai mitä sanot kirjassa esiintyvistä termeistä setäisä, setäisyysaste, setänen, setäliini ja muinaisuudessa elävä käppäsetä? Myös kirjan luvut on nimetty oivaltavasti: Tanssii setien kanssa,  Setäilyn sietämätön keveys, Tähtien setä ja Setä ja rauha.

Kaiken kaikkiaan Karjalaisen suhtautuminen setiin on lämpimän humoristinen, ja hän toteaa saaneensa hyvää palautetta myös sediltä itseltään. Työelämän tasa-arvon ja vuorovaikutuksen pohtiminen hieman kieli poskessa toimii paljon paremmin kuin valittaminen tai syyllistäminen.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Kirja pääsee mukaan vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjan kannessa on ihmiskasvot.

Jenni Karjalainen
Setäkuiskaajan käsikirja
Art House 2019
150 sivua

Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia

”Asetetaanpa perinteinen asetelma toisin päin.
’Mä haluan lapsia.’
Pieni tauko. Hämmennys.
’Miksi?’
’Olen vain aina halunnut lapsia.’
’Kyllä sun mieli kuule vielä muuttuu.’”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Nefertiti Malatyn kirja Ei äitimateriaalia tarjoaa kattavan tietopaketin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Faktaosuuden lisäksi se sisältää kahdeksantoista vapaaehtoisesti lapsettoman naisen tarinat. Pariskuntia ja perheitä varten rakennetussa yhteiskunnassa vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen kummallista. Jos nainen ei halua lapsia, hän joutuu todennäköisesti selittämään miksei. Äidiksi tulleet naiset joutuvat harvemmin puolustamaan valintaansa.

Myönnän, etten olisi tarttunut kirjaan pelkän ulkoasun perusteella. Kannen maalaus, fonttivalinnat ja taitto antavat kirjasta kotikutoisen vaikutelman, vaikka kustantajana onkin Reuna. Kun sain tarjouksen arvostelukappaleesta, sisältö vakuutti kuitenkin sen verran, että tartuin siihen. Kirja osoittautui hyväksi teokseksi tärkeästä aiheesta. Suomessa ei ole aiemmin ilmestynyt vastaavia kirjoja.

Ei äitimateriaalia käsittelee vapaaehtoista lapsettomuutta monipuolisesti: historian kautta, biologian ja eläinkunnan näkökulmasta ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Kirjasta löytyy niin yleisimpiä syitä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen kuin kokoelma legendaarisia lausahduksia, joita lapsettomat saavat usein kuulla. ”Se on eri asia sitten, kun se on oma!”

Suurimman osan sivuista haukkaavat kuitenkin VELA-naisten tarinat, joissa he kertovat elämästään. On taiteilijoita, lasten ja eläinten kanssa työskenteleviä, kirjailija, muusikko, liikunnanohjaajia, sairaanhoitaja, ohjelmistoarkkitehti, asiakkuusjohtaja, eläkeläinen. Naiset ovat eri-ikäisiä ja erilaista taustoista, mutta monissa tarinoissa on myös yllättävän samankaltaisia piirteitä. Osa on tiennyt aina ettei halua lapsia, osalle vakaumus on valjennut vanhempana.

Pienistä tekstivirheistä huolimatta päädyin antamaan kirjalle viisi subjektiivista tähteä. Kaiken kaikkiaan Ei äitimateriaalia on lämminhenkinen ja tärkeä kirja, joka auttaa ymmärtämään vapaaehtoista lapsettomuutta ilmiönä. Toivon, että kirjan lukisivat erityisesti sellaiset ihmiset, jotka tykkäävät kysellä tutuilta ja tuntemattomilta että milloinkas teille tulee lapsia. (Pieni neuvo: Älkää kysykö.)

Subjektiivinen tuomio: *****-

Nefertiti Malaty
Ei äitimateriaalia
Reuna 2018
194 sivua