****

Catherine Price: Kuinka päästää irti puhelimesta

”Useimmilla meistä on nykyisin vaikeuksia selvitä ateriasta, elokuvasta tai edes punaisista liikennevaloista ottamatta välillä puhelinta esiin. Jos puhelin joskus vahingossa unohtuu kotiin tai työpöydälle, alamme vaistomaisesti etsiskellä sitä, ja tunnemme ahdistusta joka kerta todetessamme ettei se ole ollenkaan mukana. Jos kuulut suureen enemmistöön, puhelimesi on tälläkin hetkellä käden ulottuvilla, ja kun se vain mainitaankin, sinun alkaa tehdä mieli tarkistaa siitä jotakin. Uutiset ehkä. Tai pikaviestit. Sähköposti. Sääennuste. Tai oikeastaan ihan mitä vain. 

Anna mennä, tarkista vain. Palaa sitten lukemaan tätä ja pane merkille, miltä sinusta tuntuu. Onko olosi tyyni? Keskittynyt? Läsnä oleva? Tyytyväinen? Vai harhaileeko mielesi levottomana, epämääräisen stressin vallassa, vaikket oikein tiedä miksi?”

Kuinka päästää irti puhelimesta on pieni mutta tärkeä tietokirja. Se herättelee ajattelemaan omaa suhdetta älypuhelimeen ja esittelee 30 päivän ohjelman, jonka aikana puhelimen käyttöä vähennetään. Kokonaan luurista ei tietenkään tarvitse luopua, mutta aika monta asiaa jää tekemättä, jos viettää joka päivä tunteja puhelinta räpläten. Kirjailija rinnastaakin puhelimet rahapeleihin. Erilaiset sovellukset on suunniteltu antamaan jatkuvasti pieniä palkintoja ja koukuttamaan meidät mahdollisimman tehokkaasti.

Kirja on nopeasti luettu, mutta oma kultakalan kokoinen kärsivällisyyteni ei riittänyt ohjelman toteuttamiseen kuukauden ajan. Otin sen sijaan muutamia juttuja käyttöön heti ja osa olikin jo käytössä.

Vinkkejä ruutuajan vähentämiseen:

  • Lataa ruutuajan hallintasovellus tai käytä kännykästä valmiiksi löytyvää toimintoa. Näin pääset kärryille siitä, käytätkö puhelinta tunnin vai kuusi tuntia päivässä.
  • Vaimenna somesovelluksista, työsähköpostista ynnä muista tulevat push-ilmoitukset. Minulla puhelin hälyttää vain puheluista, tekstiviesteistä ja henkilökohtaisesta sähköpostista. Piilota myös ne sovelluskuvakkeiden pienet punaiset laatikot, jotka näyttävät montako ilmoitusta vaikkapa Twitterissä odottaa.
  • Siirrä puhelimen laturi pois sängyn vierestä.
  • Säilytä puhelinta kauempana. Kirjaan tai televisioon on helpompi keskittyä, kun kännykä ei ole tarttumisetäisyydellä. Poissa näkyvistä, poissa mielestä.
  • Poista osa (tai kaikki) somesovelluksista ja käytä somea vain puhelimen tai tietokoneen selaimella. Se on hankalampaa, joten aikaa tulee käytettyä vähemmän.
  • Kun olet tarttumassa puhelimeen, mieti miksi teet sen. Yritätkö hoitaa tylsyyttä tai turhautumista? Somen selaamisesta ei välttämättä tule parempi olo, vaan mahdollisesti jopa surkeampi.
  • Kokeile vaikka viikonloppuisin pidempää kännykkäpaastoa. Hyödynnä myös Älä häiritse -tilaa, joka päästää läpi vain suosikkiyhteystietojen puhelut ja viestit.

Olennaista on keksiä korvaavaa, kivaa tekemistä jolla täyttää somettamisesta jäänyt aika. Mitä kaikkea muuta ehditkään tehdä?

Subjektiivinen tuomio: ****

Catherine Price
Kuinka päästää irti puhelimesta
Suom. Lotta Sonninen
Otava 2018
200 sivua

5 tietokirjaa, jotka antavat ajateltavaa

Kesällä luin paljon mielenkiintoisia tietokirjoja. Tässä kooste parhaista!

Hans Rosling: Faktojen maailma – Asiat ovat paremmin kuin luulet

Suom. Matti Kinnunen
Otava 2018
348 sivua

Kansainvälisen terveydenhuollon professori Hans Rosling haastaa ihmisten vääristyneet käsitykset maailman tilasta ja osoittaa, kuinka paljon olemme edistyneet viime vuosikymmenien aikana. Vaikka meillä on saatavissa kaikki tarvittava tieto, päätöksiä ohjaavat ennemmin esimerkiksi pelko, yleistämisen tarve ja muut Roslingin listaamat vaistot. Maailmankuvamme onkin monessa suhteessa kuin 60-luvulta.

Nykyään suurin osa maailman väestöstä ei elä äärimmäisessä köyhyydessä, vaan keskituloisissa maissa. Suurin osa matalan tulotason maiden tytöistäkin pääsee kouluun, ja maailmassa keskimääräinen elinajanodote on 70 vuotta. 80 prosenttia maailman lapsista rokotetaan jotain tautia vastaan, ja 80 prosentilla ihmisistä on käytössään sähkö. Näitä faktoja ei suurin osa ihmisistä kuitenkaan tiedä. Maailman asioiden kehittämistä tulee tietysti jatkaa, mutta kaiken pitää perustua faktoihin ja dataan.

Subjektiivinen tuomio: *****

Matthew Walker: Miksi nukumme – Unen voima

Suom. Heikki Eskelinen
Tammi 2019
400 sivua

Miten kofeiini ja alkoholi vaikuttavat uneen? Mitä REM-unen aikana tapahtuu?  Miten nukkuminen muuttuu iän myötä? Miksi olisi parempi, jos koulut alkaisivat myöhemmin? Miksi lounaan jälkeen väsyttää? Miten unettomuutta voi hoitaa? Onko unilääkkeistä hyötyä?

Berkeleyn yliopiston neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker käy kiehtovassa tietokirjassaan läpi unitutkimusta ja sen viimeisimpiä tuloksia. Kirjasta saa paljon konkreettisia neuvoja unenlaadun parantamiseen. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta kirja olisi ehkä parempi luettuna. Parhaiten jäivät mieleen karmaisevat tarinat unihäiriöistä, kuten tappavasta unettomuudesta.

Subjektiivinen tuomio: *****

Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi

Saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Atena 2019
318 sivua

Jos en tee lapsia, mitä minä teen? Vauvattomuusbuumi on kotimainen tietokirja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Se nojaa vahvasti haastateltujen lapsettomien sekä kirjailijan itsensä kokemuksiin, mutta sisältää myös paljon mielenkiintoista tutkimustietoa. Yllättävän iso osa kirjasta käsittelee hedelmöityshoitoja.

Lapsettomien – tai lapsivapaiden – polkuja on yhtä monia kuin haastateltujakin. Yksi purjehti Atlantin yli, toinen muutti maalle äitinsä omaishoitajaksi, kolmas tekee vaativaa matkatyötä. Joku elää parisuhde-elämää omakotitalossa, toinen asuu yhdeksän ihmisen kommuunissa. Mielenkiintoinen katsaus lapsettomuuteen ilmiönä! Lapseton vanhuus-luku on julkaistu huhtikuussa Hesarin artikkelina.

Subjektiivinen tuomio: ****

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito

Atena 2019
238 sivua

Miksi lomamatkoja kuvitetaan aina drinkkien ja tuoppien kuvilla? Miksi juhla on yhtä kuin kupliva kuohuviinilasi? Miksi väsyneelle äidille ehdotetaan viiniä eikä päiväunia? Miksi viinipullo on ensimmäinen mieleen tuleva lahja? Miksi työpaikan illanistujaisiin, konsertteihin ja urheilutapahtumiin kuuluu aina alkoholi?

Toimittaja Ani Kellomäen Tiedostavan siemailun taito on puheenvuoro tiedostavamman alkoholinkäytön puolesta. Kirja todella avaa silmät näkemään, miten alkoholi läikkyy mukaan arkeen kaikkialla ja miten siitä on tullut itsestäänselvyys.

Kirja ei syyllistä, mutta kannustaa kysymään, onko omassa alkoholinkäytössä kaikki kunnossa. Kellomäki tarjoaa välineitä oman alkoholinkäytön tarkasteluun sekä konkreettisia vinkkejä sosiaalisiin alkoholittomiin tilanteisiin.

Subjektiivinen tuomio: ****

Maria Ohisalo & Arno Kotro: Sinua on petetty – Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta

Like 2019
203 sivua

Suomi on tasa-arvon ihmemaa. Vai onko? Joukko suomalaisia eturivin kirjoittajia tarkastelee kirjoituksissaan tasa-arvoa valitsemastaan näkökulmasta. Mukana ovat mm. Koko Hubara, Katleena Kortesuo, Saara Särmä ja Maria Pettersson.

Esseissä pohditaan esimerkiksi sukupuolirooleja, kiltin tytön syndroomaa, myrkyllistä miehen mallia ja erilaisia keinoja edistää tasa-arvoa. Tilaa saavat myös näkökulmat, jotka monesti ohitetaan, kuten tasa-arvokysymykset vammaisten ja ei-valkoisten ihmisten näkökulmasta. Sinua on petetty on hyvä perustietopaketti tasa-arvosta ja feminismin ajankohtaisista näkökulmista.

Subjektiivinen tuomio: ****

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

”Jos en olisi rakastanut sinua
niin suunnattomasti
ja aina uskonut
sanoihisi
että tämä oli viimeinen kerta
ehdottomasti ja peruuttamattomasti
     kaikkein viimeisin kerta
kun joit
olisi ehkä ollut helpompaa
kestää
ne kerrat jotka tulivat sitten”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Osallistuin viime vuoden Kirjamessuilla Bonnierin bloggaajatilaisuuteen, jossa haastateltiin WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan kirjailijoita heidän uusimmista teoksistaan. Tällä kertaa bloggaajien goodie bageihin ei päätynyt uutuuskirjoja, vaan saimme kaksi juhlavuoden teosta, Minna Canthin Työmiehen vaimon ja Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinan.

Työmiehen vaimon olen lukenut ja blogannutkin siitä, mutta Vuosisadan rakkaustarina herätti lähinnä epäilyksiä runomuodollaan ja rankalla aiheellaan. Päädyin kuitenkin lukemaan sen yhdessä illassa, ja olihan se vaikuttava teos!

Vuonna 1978 julkaistu omakohtainen romaani kertoo kahden kirjailijan myrskyisästä avioliitosta, aviomiehen alkoholismista ja sen vaikutuksesta koko perheeseen. Juomisellaan mies tukahduttaa kaiken muun, ja nainen joutuu vaivalla hakemaan tilaa omalle uralleen ja unelmilleen.

Vaikka en ole itse koskaan kokenut vastaavaa, Työmiehen vaimon tavoin Tikkasen kirja on täynnä samaistuttavia ajatuksia ja mukaansa tempaavaa tunteiden vuoristorataa rakkaudesta vihaan ja turhautumiseen. Toivoa kuitenkin on, eikä tämä kirja pääty tuhoon niin kuin Canthin näytelmä.

Rakkaussuhteen lisäksi kirja ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin teemoihin ja naisen asemaan, ja onnistuu olemaan 40 vuotta myöhemmin edelleen ajankohtainen. Kirjasto luokittelee Vuosisadan rakkaustarinan runoihin, kustantaja taas nykyromaaneihin. Kirjan muoto toi minulle mieleen modernit säeromaanit ja lukemani Kirsti Kurosen Pöntön, vaikka vuosikymmen ja kertojan kohtaamat ongelmat ovatkin erilaiset.

Kaiken kaikkiaan pitäisi selkeästi päästä yli (runo)kirjoja koskevista ennakkoluuloista ja tarttua niihin avoimin mielin. Tämä innostaa tarttumaan myös muuhun Tikkasen tuotantoon, jos siihen sattuu törmäämään.

”Varhain
minä kätkin herkkyyteni 
sinulta

Kuinka voisinkaan
tehdä sinua kohtaan niin pahasti
että antaisin sinun huomata
kuinka pahasti
olit tehnyt minua kohtaan”

Subjektiivinen tuomio: ****

Märta Tikkanen
Vuosisadan rakkaustarina
Suom. Eila Pennanen
WSOY 2018 (Juhlavuoden uusintapainos)
173 sivua